tehtävä mahdoton

Onneksi tuli este, etten päässyt Janopäiväkeräykseen mukaan eilen. Puhelin meinaan soi vähän väliä. Taaperokassikeräys tuottaa nyt yllättävän paljon puheluita. Peruin sitten loppuviikonkin keräysajat. Taitaa nyt mennä niin, että iltapäivät ja illat menee puhelimessa. Ja kun yritän välttää valtavaa puhelinlaskua, tahdon vastata kun soitetaan, enkä soitella itse takaisinpäin.

Yö valvottu, vatsa aivan sekaisin. Saas nähdä onko tämä nyt sitten vatsatautia vaiko muuten vain taas sekaisin. Nyt ei voi edes ahmintaa syyttää vatsan sekaisin olosta.

Hipsin tästä lajittelemaan vaatteita tonne kerhohuoneelle. Pitää saada sukat ja tumput parempaan järjestykseen, kokojen mukaan...

Onneksi siellä on vessa liki...

Janottaa...

Moni lapsi kärsii maailmassa puhtaan veden puutteesta, sanitaatiotilojen puutteesta.

Joka 8.s sekunti kuolee lapsi likaisen veden takia. Hiljainen tappaja.

Tässä minä pidän tämän asian takia ääntä.

Lähden keräämään rahaa Unicefin liiveissä.

Pienillä teoilla eteenpäin hyviä asioita maailmassa. Pieni minulle, joillekin todella suuri. Elämän kokoinen.

kilpirauhasesta

Juttelin illalla hetken äitini kanssa, kysyin muistanko oikein että suvussa on ollut ongelmia kilpirauhasen kanssa muillakin. Äitini siskolla oli struuma ja ilmeisesti äidin äidillä ollut jotain häikkää myös, kurkussa kasvoi joku isoksi, jäänyt tutkimatta jos siihen aikaan nyt olisi voinut tutkia tuota (?).

Jep jep.

Mulle sitten tulee suvun kaikki probleemat. Kokemusta nääs.

Muistan kuinka aikoinaan yksi ystäväni sanoi, että kun minua kovasti koetellaan, niin jumalalla on minulle sitten paljon käyttöä. Muistan ajatelleeni, että voisin olla mieluusti vähemmän tarpeellinen... ihan jonnin joutava.

En tajua miksi on vaikeaa mennä tästä taas puhumaan lääkärille.

Taidan olla väsynyt olemaan sairas.

Muistaisikohan nyt...

Monta opetusta peräjälkeen tullut viime aikoina siitä, että ei pidä luulla kun voi tietääkin.

Annoin jutun mennä lehden painoon toimittajan kiireen takia ilman että luin sitä juttua ennen painoon menoa. Hmmmm.... mettään meni. Virheitä tuli ja niistä saattaa tulla ongelmia jatkossa, jos ei jutun lukijoille mene oikaisu perille. Ne oikaisuthan on yleensä niin pieniä, ettei ne osu silmään...

Olen kysyjälle sanonut, että vain vauvanpeitot kelpaa Vaakalle. No ei. Kun luin Vaakan tilkkupeitto- sivuja, huomasin että se vauvanpeitto on kooltaan vähintä, mutta isompaakin voi tehdä. Eli ainakin 80cm x 100cm peittoja. Huoh. Saisinpa sen ihmisen vielä kiinni kuka soitti ja jota informoin väärin. Puhelin soinut keräyksen myötä niin paljon, että mahdoton enää jäljittää häntä.

Eräs ihminen kysyi villasukka-kampanjastamme. Sanoin että siistit, käytetytkin käy. Ja taas ei... Kun luin villasukkavillitys- sivuja, niin siellä puhutaan uusista sukista. Ja ihan ymmärrettävää, että näin on.

Toivottavasti tätä ei taas unohda... Kun on niin helppoa tarkistaa asioita tänä päivänä. Netti toimii ja tietoja löytyy...

Nyt lauantaina on taas kassien tarkistustalkoot. Eka erä sitten tarkistettu. Kuun lopun kasseja sitten odotellessa... mitähän tekis? Juu, meen keräämään Unicefin Janopäiväkeräykseen rahaa.

Nyt tilkun kimppuun... (ainaoikein-tekniikalla tehty tilkku on kivaa aivotonta puuhaa).

Menee hyvin ja ja huonosti

Ihme seinä taas vastassa. En ole saanut käytyä kuntoutuksessa. Olen nukkunut todella pitkiä aikoja. Ahdistus painanut, mutta miksi. Vaikka nukun pitkiä aikoja, on se uni katkonaista. Se taitaa olla osasyy unen pitkään kestoon, lepoa ei tule kunnolla.

Kassien tarkistamiset on sujuneet sutjakasti. Käytetty aika per kassi on pitkä, mutta apua on tullut kivasti.

Kohta aion mennä luuttuamaan käyttämäni tilan lattian. Se on _likainen_.

pässiäinen

Dodiin, noita on ovessa... jotta pikkunoidat osaa tulla käymään kylässä. Karkit valmiina.

Sukulaisille ja ystäville kortit tehty. Muutama lähti maailmalle jo viikolla, jotta kerkiää perille. Kauas vie kauan.

Yö valvottu, nukuttaa... houkuttaisi juuri nyt ottaa noita ovesta pois jne. ja mennä nukkumaan... Ja sitten onkin vaikea arvata kuka kaiken makean syö illalla... Eli ei, ei nukkumaan.

Ei sen puoleen, ei täällä ole joka vuosi edes ketään käynyt. Mitenköhän tänä vuonna?

Elämäni ekaa myssyä tekemässä...

Heh, elämäni ekaa myssyä tosiaan tekemässä. Pitää kokeilla millaisen saa Novitan ohjeella ribbipipon. Menee Vaakan Taaperokasseihin varmaankin. Eiköhän jokunen mene vaihtoon niistä kasseista mikä tulee mulle keräyksen mukana.

Sain kivasti apua nyt: pitää tehdä erinäisiä käsitöitä keräystä varten varmuuden vuoksi, ja näitä nyt sitten muut tekee. Vien matskuja ja olen jo toimittanutkin niitä. Toisaalta olisi kiva kun ei tarvitsisi keräystä varten tehdä tälläisiä ollenkaan, että kaikki olisi täydellistä. Ikäänkuin mikään tässä elämässä olisi täydellistä missä monta ihmistä toimii. :)
Eli erittäin kiva että autetaan.
Ja kiva itse auttaa, tuon keräyksen muodossa tällä erää.

hups heijaa

Onpa menoa. Vaakan Taaperokassikeräys on alkanut. Olen siinä mukana kassien kerääjänä. Se tarkoittaa myös sitä, että kaikki kassit pitää tarkistaa. Olen vienyt mainoksia mooooooooneen paikkaan monena päivänä. Pyytänyt sponsoriapua mm. jätesäkkeihin. Kassit tarkistuksen jälkeen pakataan jätesäkkeihin, jotteivat matkan aikana nuhraantuisi ja onhan niitä niin helpompi kuljettaa, eikä jokaista kassia erikseen.... nyt saa yhteen säkkiin 6-8 kassia.

Onneksi olen saanut monenlaista apua jo nyt: mulle on printattu esitteitä, kuskattu kun olen hakenut tavaroita jne jne. Kiitos tästä kaikesta!

Vähän se pelottaa että saanko tarpeeksi talkooapua kassien tarkistukseen. Kun uskon että mulle niitä kasseja tulee melkoisen paljon. Mutta aika näyttää miten käy.

Kuntoutus jatkuu, tänään selvisi. Kahden kuukauden jaksoissa katsotaan miten edistyy. Työkokeilut pitää aloittaa mahdollisimman pian. Olen tyytyväinen, ettei tämä katkennut.

Nyt sitten saan jännittää miten käy: miten jaksan kaiken tänä keväänä. Suurkeräykseen osallistuminen, työkokeilut ja ainiin.... onhan meillä alkukesästä sukutapaaminen, joka sekin tuottaa töitä.

Kaikki mieluisaa tekemistä. Rajan veto eri paikkoihin mulla haasteellista. Onneksi lääkärin kanssa tästä puhuin. Varmuuden vuoksi pieni lääkemuutos. Olisi vain kivempaa jos voisin tavata terapeuttia joka viikko. Hän näkisi missä menen. Itse en tunnista tilaa juuri ennen hypomaniaa ja voivoi kun on kiva olla siinä hypomaniassa: kaikki onnistuu ja kaikki sujuu, ei tarvitse juurikaan unta jne. Sitä voi sitten kestää joitakin viikkoja. Onneksi ei ole pitkään aikaan enää tullut sen jälkeen masennusta. Mutta ei se ole kiva sairastaa, se kuluttaa uskomattoman paljon, tietenkin. Sitähän palaa liian suurella liekillä.

Ei tässä keväässä mikään muu niin arveluta kuin se että se oma arki kulkisi siinä sivussa ongelmitta. Se 0n haaste, jonka olen päättänyt ottaa. Ei tässä elämässä pääse eteenpäin, ellei elä sitä ja ota riskejäkin.

Kaiken kaikkiaan. Voin sanoa, että on kiva elää.