Elämää, tätä tänään ja nyt ja viime aikoina

En olekaan kirjoittanut aikoihin mitä minulle kuuluu. Alkanut aristaa kirjoittaa tosiasioita elämästäni. No, tässä nyt jotain mitä viime aikoina on tapahtunut ja mitä teen tänään ja nyt, sekä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Olen ollut taas pitkän aikaa ahdistunut ja siksi olen nukkunut todella paljon. Ollut valveilla yleensä per päivä vain muutaman tunnin, toisinaan 6 tuntia. Vähän pelkäsin miten jaksan mennä käsityötapaamiseen, mutta jaksoinhan minä aika hyvin. Lopussa hyydyin, piti siksi lähteä. Ei juttu enää luistanut, ja mulla olisi ollut seuraa. Harmi, etten paremmin jaksanut. Mutta parempi tuo kuin ei mitään. Onneksi en perunut tapaamista vaan pakotin itseni lähtemään. Eikä se kunnon pakottamista ollut, sen verran itsekin tahdoin tapaamiseen mennä.

Suuri nukkumisen määrä ahdistaa entisestään. Ja toinen mikä on kauan ahdistanut on kämppäni kunto. Se kun on todella sotkuinen. No, tänään olen siivonnut monta tuntia ja saanut ihan jotain aikaiseksikin täällä. Huomenna meinaan jatkaa. Piti perua myyntivuoro Unicefin tuotemyyntiin, kun vatsa on nyt aivan sekaisin. En tajunnut että syömäni juusto on hylaa, ja sitä ei vatsani kestä. Huoh. Koska mä opin olemaan tarkkana?

Niin, olen mennyt mukaan Unicefin tuotemyyntiin näin joulun alla mitä on ainakin täällä Hesassa. Menen tänä vuonna ekaa kertaa myön lipaskerääjäksi Hesylle. Kiva nähdä sekin homma ja päästä ekaa kertaa toimintaan mukaan. Olinkin jo ihmetellyt miksi minuun ei otettu yhteyttä vaikka yhteystietoni sinne olin antanut ja tiedon että mua voi kysyä mihin juttuun vain, niin katsotaan käykö se mulle, suurin osa käy.

Olin perjantaina muistitestissä. Ei ole alkavaa dementiaa, no sen olisin voinut itsekin sanoa. Mun muisti häiriöt on jotain muuta, tulee ja menee miten sattuu. Kun se on päällä, en hahmota sanoja miten ne kirjoitetaan. Osaa sanoja en edes osaa sanoa, vain tiedän vähän suuntaa mitä tarkoitan. Toisinaan bussissa en hahmota bussin reittiä enkä tiedä missä pitää jäädä pois, mutta matkan edetessä näen missä mennään. Aika ahdistavaa.

Jouluksi pitäisi saada siistiksi kämppä, porukat on tulossa joulupäivänä mun luo syömään.

Nyt neulomaan kaulaliinaa veljelle lahjaksi. Sain tänään valmiiksi kaulurin ystävälle, en voi kuvata koska kamera on Kanarialla äitini kanssa.

Tänään on Hyvä Päivä ottamatta huomioon mitä nyt on vatsa sekaisin :)

Elämästä, tästä

Mikä vie elämää eteenpäin. Usko itseensä, vaikka mikä olisi.

Mun pitää luottaa, että elämä kantaa, vie eteenpäin. Pitää luottaa, että saan uusia kavereita, ystäviä. Pitää luottaa, että löydän paikkani tässä yhteiskunnassa, paikka missä mun on hyvä olla.

Luottamuksen lisäksi pitää tehdä töitä itsensä kanssa selvitäkseen, ottaa oppia vanhoista virheistä.

Pitää uskaltaa ottaa uusia askelia. Olen viime aikoina muutamankin kerran pakittanut lujaa vauhtia kun joku on yrittänyt ystävystyä kanssani.

Pitää antaa elämälle mahdollisuus. Muun muassa sillä tapaa, että taas siivoan kämppäni. Päässyt sotkuiseksi vaihteeksi. Jotta voi kutsua kylään tuttavia.

Pitää olla itselleen armollinen kun epäonnistuu. "Tällä kertaa näin, miten ensi kerralla?".

Yritän parantaa elämisen laatuani.

Mitä sinä yrität? Vai uskallatko yrittää mitään? Ja jos et, niin mikset?

Kun on kerran kyselty niin vastataan

Edit: en otakaan 100:n nuken tavoitetta. Teen niin monta kuin kerkiän. Aika loppuu kesken. On muutakin elämää. Tuossa vähän laskeskelin nyt vasta ja tajusin asian. :D

Tavoite tänä vuonna on tehdä ainakin 100 nukkea, vasta 1!!!!! tehty. On ollut yllättävän paljon muita kiireitä. Ensi kuun puolen välin jälkeen on taas aikaa enemmän.

Nukkeja on kyllä eri vaiheissa tulossa valmiiksi. Vaatteita ei vielä yhtään. 1.3. järjestämissäni talkoissa sitten saa taas tehdä nuken alusta loppuun asti, ehkä toistakin? Riippuu paljon satsaan nukkeen...

Ja sitten aiemmin ilmoitettuun, nyt jo poistettuun tietoon. En järjestä itse näyttelyä. Tämä minulta kiellettiin erinäisistä syistä, joita ihan en ymmärrä, allekirjoita. Mutta minkäs teet. Mun piti poistaa blogistani nappi joka johti Anna-ja Toivo-sivuille. Kuulemma kukaan ei sitä saa pitää omilla sivuillaan, mutta tuttuni sivullapa tämä on nappi on.

Joo, ihan ei kivalle tunnu, mutta mutta. Tärkeintä on tehdä nukkeja myyntiin (adoptoitavaksi). Joten elämä jatkuu.

En tarvitse postimerkkejä. Tein yli 20 nukkea myyntiin marraskuun näyttelyyn ja 2 korttia tuli takaisin, kaikissa oli postimerkit. Äitini teki n. 10 nukkea ja sai takaisin 4 korttia! Mietimme mistä tämä johtuu ja päättelimme että mä teen enemmän nukkeja jotka vetoavat aikuisiin. Kortit on usein tehty lapsen kanssa meinaan.
Tosiaan harmi, koska se kortti tuntuu ihan palkinnolta tehdystä työstä. Mutta taas, minkäs teet. Teen tyylisiäni nukkeja, hajontaa tosin tähän sataan nukkeen yritän jo tehdä.

Edelleen tarvitsen nukkeihin täytettä ja muuta materiaalia. Tähän käy:
-vanhat tyynyt (vaihda nyt vanhat uuteen ja anna vanhoille tyynyille uusi elämä!!!!)
-lakanat jotka ovat sopivan värisiä vartaloiksi. Ruskeasta varsinkin pulaa. Mutta myös vaaleanpunainen olisi pop. Ja kun sataa nukkea tekee, kaikesta väristä on pulaa...
-pitsit, narut, napit ym. koristeet ja kiinnikkeet
-ihan uusikin täyte tietty kelpaa :D
-lankaa hiuksiksi
-ompelulankaa kasvojen kirjailuun ja muutenkin ompeluun, kaikki värit
-pieni kuvioisia kankaita (voin lähettää kaavat vaatteisiin niin näet kokoluokkaa paloille)
-jos sulla on ylimääräisiä ompeluneuloja, saa lähettää :)

Huh huh!

Täällä mä oon rajussa vatsataudissa, onneksi en anna ylen sentään. Likapyykkiä tulee kun ei kerkiä ajoissa vessaan.

No, mitä nyt huonolta ololta jaksan, neulon tilattuja sukkia.

Kehtaiskohan pyytää ystävää pyykin pesuapuun? Mun kone kun on rikki ja pitää mennä pesutupaan. Tällä vatsalla turhan iso riski.

Jännittää tai mitä lie

Tapaan n. 14 tunnin kuluttua 2 lapsuuden aikaista ystävääni,joita en ole tavannut vuosiin. Pitäisi vielä siivota ja leipoa karjalanpiirakoita sekä mustikkapiirakka.

Jännittää tämä tapaaminen, miten se sujuu.... aikaahan on kulunut paljon. Olemme nyt n. ½ vuotta puhelleen puhelimessa ja nyt on tapaamisen vuoro. Olen muutaman jo perunut enkä nyt enää aio pakittaa.

Mieleen tulee aina välillä kysymys, että miksi he käänsivät selkänsä mulle kun kaikkein eniten olisin heitä tarvinnut? Kysymystä en kehtaa heille esittää vaikka tekisikin mieli. Ja toisaalta ei tekisi mieli, pelkään reaktiotani. Ja ... mitä sillä enää on väliä.

Jos he ei muuten olisi niin hyviä ystäviäni, en enää heitä elämääni ottaisi takaisin. Mutta meillä on lujat siteet kaikesta huolimatta.

Onhan sitä itsekin ollut matkan varrella välillä tosi tyhmä, ei sen puoleen. Mm. tyrkyttänyt ystävälleni viinaa vaikka hänellä oli jakso jolloin häntä ei viina kiinnostanut.

Mitenhän tämän siivous vastenmielisyyden taas selättäisi. Tässä kuussa tulee kolmaskin vieras kylään, siksikin pitää välillä siivota.

Jos tuon yhden kahden istuttavan sohvan raivaisi vaikka...

Älä hamstraa lankaa!

Lankahamsterit alkaa. Minä apuemännöin Tuplahamstereissa .

Pitää miettiä taas mitä sitä kuukauden aikana tekee. Harmi että veljen pojan villapaita on kesken, eikä se käy ikuisuusprojektiksi. Mutta se on tehtävä kuitenkin loppuun pikaisesti (niin pikaisesti kuin mä nyt kutomisten keskellä kerkiän).

Blogilistalla tilaajat sen kun vähenee. Ja ihmekö tuo, tää on tylsä blogi kun ei ole esittää kuvia tekeleistä eikä nasevia juttuja. :)

Pitäisi taas siivoilla, on vähän päässyt levähtämään paikat mutta ei onneksi kovin pahasti.

Nukuin taas päivän. Eli en mennyt kutomaan ja laihdutusryhmäkin jäi väliin. Mutta nyt on ihmeen energinen olo, saas nähä mitä saan aikaiseksi. Noin tunnin voi vielä kolistella ja sen jälkeen tehdä vain hiljaisia asioita. Jospa aloittaisi taas uudet sukat mitä teen kaverilleni (4/10 paria alkamassa). Tai eipä sittenkään, teen sitä veljen pojan paitaa. Siitä taitaa tulla liian pieni :( liian kapea. Menee sitten myyntiin tuo autolla etuosa koristeltu paita sinisestä Nallesta tehty paita.

Nyt ei sitten mitään kuvaa... Voikaa hyvin!

Jos aurinkoa kaipaat, skippaa yli!

Mistähän sitä aloittaisi... Jostain vain ja muokataan lopussa jos on sekavaa, ehkä :D

Viime aikoina on kovasti ahdistanut. Olen tajunnut sen johtuvan siitä, että teen suuria muutoksia elämässäni. Syömisen, liiallisen nukkumisen, urheilun, painonhallinnan ja ahdistuksen työstämisen suhteen.

Ahdistun helposti ja sitä pitää oppia työstämään, sietämään. Olen antanut liian pitkään periksi itselleni. Alkuun se oli pakkoa: jotta jaksoi piti kääntyä kovasti sisäänpäin. Nyt on vuorossa taas kääntyminen ulospäin.

Olen ollut kutomassa mattoa ja on ollut yllättävän raskasta olla ihmisten (juu, niiden omalla tavallaan vajaavaisten) keskuudessa. Luulin sen olevan vain mukava ja helppo asia. No ei ihan niin ole mennyt. Kun kutomispäivä on ollut takana, olen ollut ihan väsynyt henkisesti. Jäin miettimään kuinka paljon tässä on taas kyse siitä rajan vedosta itsensä ja toisten välille. Siinä mulla on ollut kasvun paikkaa jo pitkään, paljon olen oppinut, mutta olenko tarpeeksi?

Aloitin laihdutusryhmässä. Ihan kivaa porukkaa, vaikka taaskaan ei ole sitä vertaistukea loppuun asti: mun ikäiset ovat äitejä, lapsista lihoneet. Olisi se kivaa kun voisi jutella ikäkaverin kanssa näistä syömisongelmista jolla samaa ongelmakenttää.

Taas on viikonloppuna äitini luona perhepäivällinen minne mua ei ole kutsuttu. Kuka ei kuulu joukkoon?

Äitini tapa nykyään on sellainen kun tavataan, että hän valittaa ja valittaa mulle:kuinka on väsynyt, kuinka ei kerkiä siivoamaan jne jne. Nauti siinä sitten hänen seurastaan, kun tuntuu että olen vain rasite.

Sosiaalinen piirini on mitätön nykyään. Osin omasta syystäni, osin mistä lie. Ne jotka haluavat olla kavereitani ovat joutuneet viime vuosina toteamaan että taas se akka peruutti tapaamisen ( kun _en vain_ ole jaksanut). En tiedä miltä olen itseäni yrittänyt suojella.

Nyt olen päättänyt että ne muutamat ketkä mua haluaa tavata, kutsun kylään ensi kuussa ja yritän jatkossakin ryhdistäytyä, käydä vastakylässä jne.

Mutta suuri kysymys mulle on miksei kukaan tahdo olla kaverini? Virtuaalikavereita joitakin on mutta kun se ei riitä.En jaksaisi aina vain olla yksin. Mitä voin tehdä toisin että mua siedettäisiin saatikka pidettäisiin.

Ei tälläisistä kait saisi kirjoittaa edes. Repikää tästä! Mitäs luit loppuun :D

Huono kuva kauniista nukesta....

uusi asukas ja ahdistaakin taas omalla tavallaan

Tämä muutti mun luo jo ennen joulua. Aluksi se oli lainassa ja sitten sen vein huoltoon ja äitini ilmoitti että saan koneen itselle jos maksan sen huoltamisen (100e). Koneeseen laitettiin mm. uusi luukun kansi jne. Eihän tämä mikään niin hyvä ole, mutta ei sentään ole muovista tehty kone, rautaa tää on.



Tämän veljeni antoi Uuden Vuoden yönä. Oltiin aamulla n. klo 5 kaksistaan enää ja veljeni sanoi tämän antaessaan: " tämä on harrikan mäntä. Se on kuljettanut mua 300 000 km. Toivottavasti se kuljettaa sua edes puolet siitä. Haaveita pitää olla". Tuli ihan tippa linssiin siinä :)



Ja sitten tähän päivään. Pitäisi tehdä veljen pojan villapaita valmiiksi, mutsille muutama myssy ja kauluri, pitäisi leikata maton kuteita itselle (jotta saisi mattoja myyntiin ja kovasti kaivattua lisärahaa sitä tietä), veljen harrikkapaita oottaa tekijäänsä jne. Pitäisi aloittaa taas lähiöliikunta .
Eihän siinä mitään jos jaksaisi ja olisi ahkera. Mutta kun viime aikoina mä oon nukkunut PALJON. nytkin yli vuorokauden niin että vain vessa kävin ja join jotain välissä.

Mulle saarnataan että pidä rytmi kunnossa, mutta kun usein päivällä mua ahdistaa paljon yksin olo. Se on yksi syy miksi meen kutomaan, saa olla ihmisten kanssa päivällä.

Olen lihonut muutamassa kuukaudessa 10,5 kiloa. Painan nyt 133,5 kg! Se lähti siitä että mulle ilmoitettiin kahta terapiakertaa aikaisemmin että toimintaterapeutti lopettaa mun kanssa työskentelyn, jää vuorotteluvapaalle. Eikä uusi terapeutti tule mun kanssa työskentelemään. Jäänyt siis kaksin sosiaalityöntekijän kanssa, jonka kanssa se terapia ei tuota tulosta. Mulla on ollut tosi pahoja ahdistustiloja ja pelkotiloja. Mm. pelännyt nukkumaan menoa tossa välillä: pelkäsin nukahtamista jostain syystä. Tai kait oikeammin sitä etten enää heräis.

Semmosta tällä kertaa...

Ei vieläkään valmiita töitä. Mutta aijuu! Tän tein mutsille joululahjaks sentään :D

Ylpeä saavutuksestani

Melkein sain loppuun asti siivottua, ihan lopussa äiti auttoi jouluaattona. Tässä tulos:





The lattia! Oi, rakas rakas lattiani, sua oli ihan ikävä. Nyt en ihan hevin susta luovu!





Tässä oli monessa kerroksessa tavaraa, kaatuili kun meni ohi. Nyt näin vähän tavaraa.



Mahtuu istumaankin.





Tullut vähän sotkua.







Täällä eniten sotkua. Laatikoissa paljon tavaraa, ilman paikkaa. Hitaasti hyvä tulee. Mm. paljon maton kuteiksi tulevia kankaita. Kohta alan niitä leikkaamaan. Sivupalkkiin tulee kohta, mihin merkkaan paljon olen leikannut, paljon kutonut ja paljon varastosta ottanut.

Mitäs tykkäätte?

Mun Uuden Vuoden lupaus on: pidän kämppäni asumiskunnossa, enkä anna mieleni sekasorron näkyä asunnossani.

Terve tuloa kylään!

Ahdistaa taas

Tunne, että olen kovin väärinymmärretty ja hyljeksitty. En nyt jaksa selittää mistä tarkalleen kyse. Kuitenkin joku taas ymmärtää väärin...

Ihan kuin muutaman kerran perä jälkeen mua olisi nuhdeltu kuin kakaraa.

Kun en juo viinaa jne., niin miten saa itsestään lomaa. En jaksaisi olla minä nyt.

Kylläpä v****aa

Olen myllännyt kämpän läpi 2 kertaa ja en ole löytnyt kadoksissa olevia lankoja. Ne langat oli mukana talkoissa ja sen jälkeen en niitä ole nähnyt... kuka ne vei mun kasseissa, oliko joku siinä uskossa että mun kassit oli kaikille tarkoitettuja? EI!

Nyt todella vi****aa! Pitäisi tehdä monta nukkea ja se helpoin tapa tehdä hiukset olis ollu juurikin tuosta Foxi langasta.

'*@#¤#¤#

elämää, tätä

Kun olin mökillä , tein viikossa 7 nukkea eri vaiheisiin, monet siihen asti valmiiksi että vaatteet puuttuu. Tiskasin tiskit, usein joka päivä, samoin pumppasin ja lämmitin vedet. Neuloin tilkkua jonkin verran eteenpäin. Kuuntelin Harry Potterin kirjoja paljon. Nukuin 8-9 tunnin yöunet ja päivällä vielä 3-6 tuntia, yleisimmin 5 tuntia.

Kun olen kotona en saa aikaiseksi juuri mitään. Nukun paljon. Ja sitten taas vuorostaan valvon pari vuorokautta putkeen. Saan aikaiseksi käsitöitä hyvin vähän.

Miksi tämän pitää mennä näin. Siivouksenkin kanssa on niin, että kun äitini on ollut täällä auttamassa jaksan siivota pitkään ja ahkerasti. Kun olen yksin vähän rääpin vain pintaa.

Ärsyttää tämä tälläinen. Miksi ylipäänsä unen tarpeeni on niin suurta.

Nyt tutkitaan missä on vika kun vasen jalka turpoilee. Onko niin että verisuoneni eivät kykene pitämään valkuaista suonten sisällä vaan se sieltä vuotaa kudoksiin. MTT- lääkäri kun tämän kuuli hän puhui diabeteksesta. Toivottavasti mulla ei ole sitä. Jos on niin sitten on piru merrassa. Miten mä ahmimishäiriöisenä sitten pärjään?

Ahdistaa se kuinka mun pää ei jaksa toimia. Kun netissä mun pitää jotain tehdä ja ohjeet on enkuks, pää menee jumiin. Ja kun tosiasia on että en mä ihan tiedoton enkun suhteen ole... mutta jostain syystä ahdistun suuresti ja pää menee jumiin. Mun pitäis kuulemma olla poikkeuksellisen älykäs, mutta ei se siltä vaikuta. Tavallisen tosi tyhmä tollo sanon minä.

Paino on pudonnut huhtikuusta elokuun 14.8. mennessä 5kg. Olen siitä pirun iloinen!!! En ole laihduttanut vaan tehnyt elämäntapamuutoksia. Ja totta on että nyt se muutos on ollut vain sitä että olen hedelmien syöntiä lisännyt vaikka ne onkin energiaa runsaasti sisältäviä. Mutta vähemmän ne sisältää kaiketi kuin mässyt ja ainakin niitä syö suhteessa paljon vähemmän, ei ole vain tarvetta suurta niiden kanssa, tyytyy vähempää kuin esim. karkin kanssa.

Syyskuussa aloitan lähiöliikunnan täällä. Alan käymään kerran viikossa kuntosalilla ja kerran viikossa uimahallissa ohjatussa liikunnassa. Ja sitten pitää käydä viikonloppuna uimahallissa ihan uimassa jos vaikka ei ahdistuisikaan liikaa toisten tuijotuksista. Pitää kokeilla. Yritän olla sen verran nyt aikuisempi, että kun joku kerta jää käymättä esim salilla en luovuta siihen. Tajusin eilen että mä alan kuvitella että joku kattoo mua ja aattelee että laiska paska kun ei viime kerralla tullut tänne. Mitä mä tiiän mitä kunkin päässä liikkuu ja mitä väliä sillä on. Ja mistä kukaan tietää miksi jätän menemättä jos niin käy.

Köh, juu en mä välitä mitä muut musta ajattelee, en...

Liittyisiköhän sitä Keventäjiin? Oliskohan siitä apua painon hallinnassa? Taidan kuun vaihteessa liittyä kun on rahaa. Menee pienessä budjetissa paljon rahaa elämäntapamuutokseen, pitää hankkia salivaatteet jne. Ja terveellinen ruoka maksaa huomattavasti enemmän kuin mässyt.

Voi kun saisi vuorokauteen lisää valvottuja tunteja. Voi kun elämäni ei minua niin paljon ahdistaisi.

Aijuu, mä aloitan myös pitsin nypläyksen tänä syksynä.

Eli.... kaikenkaikkiaan kaikkea kivaa tulossa kuitenkin.

Ja aijuu2: liityin tähän -10-projektiin. Lankaa on 54kg ja oma paino on nyt 120kg. 5,4 kiloa pitäisi lankaa kuluttaa ja painosta 12kg saada pois. Taitaa kumpikin jäädä tavoittamatta, mutta jotain sentään saan aikaiseksi.

Anteeksi "haamuilut"... ja muuta

Tosiaan, anteeksi "haamupäivitykset" eli kun olen tuota sivupalkkia innoissani muutellut. Se on pitkä kuin nälkävuosi enkä ole siihen ikinä tyytyväinen. Ja liki joka kerta kun olen yhden jutun päivittänyt ja sitten vielä pitäisi päivitykset jatkua, niin jopa on jo muutaman ihminen kerennyt käymään blogissa :) En pysy perässä.

Kamerasta on patterit loppu eli en saa kuvia. Ja en ole muuta kuin tilkkuja tehnyt. Nyt kasassa 10kpl ja yhteensä 25-30 pitää tehdä. Eli mun tahdilla kiire tulee, mutta kerkiää kyllä.

Harmillisen vähän olen saamassa sitä violettia seiska veikkaa. Ei saa niin isoa peittoa kuin toivoisin. Mutta ei voi mitään, se tehdään mitä voidaan.

Vointi on vaihdellut taas kovasti. Oli monta päivää putkeen niin suuria ahdistuspäiviä, että oksat pois. Onneksi se taas loppui. Tällä erää en ahdistusta jelpannut syömällä mässyjä. En sitten tiedä siksikö se kesti niin kauan, olisiko pitänyt antaa aiemmin jo periksi mässäämällä. Ärsyttää meinaan se kun ei päiväkausiin pysty keskittymään mihinkään ahdistukseltaan, kaikki menee pieleen. Ja ahdistus ei ole mikään kiva seurakumppani...

Mietin viimeksi nyt illalla, että mitenköhän akalle käy... olenko lopun elämääni niin raakki etten jaksa seurata mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Ja tällä tarkoitan muutakin kuin nettilehtien selaamista. Kaipaan sitä kun jaksoi kunnolla olla perillä asioista. Nyt on jatkunut tätä puolieloa niin kauan että olen ihan pihalla. Ja seKin lisää sitä tunnetta että olen huono yhteiskunnan jäsen.

Siihen tunteeseen tietty kuuluu se että olen eläkkeellä enkä tuottavassa työssä. Se etten saa ahmimishäiriötäni hallintaan. Listaa voisi jatkaa mutta en viitsi, en itseni enkä teidän vuoksenne.

Minulle ei ota riittääkseen se, että teen hyväntekeväisyysprojekteissa hommia, se tuntuu vain harrastelulta (joka tosin aika ajoin vaatii paljonkin). Vaikka olen saamassa koko ajan useammin ja parempia vastuutehtäviä ja vaikka siitä olenkin iloinen (Todella Iloinen) niin se ei sitten riitä mihinkään kun vertaan itseäni toisiin(ja vertaan tietenkin niihin jotka pärjää loistavasti).

Vaikka tiedän että olen kuu, niin vertaan itseäni aurinkoon.

Hmmm, kuu valaisee pimeässä kulkevan polkua, ei ihan turha pesti sekään.

Miksi oi miksi mikään ei riitä mulle! Pöh kuu muka, tulitikku korkeintaan!

Jipiiiiiiii!!!!!!!!!!!!!

Kävin uimassa. Sain lahjakortin uimahalliin, keneltä lie... Kiitos taas :)

Oli ihanaa käydä uimassa. Klo 06 lähdin kotoa ja nyt klo 7.50 on tavarat purettu kotona.

Ihana olo. Selätin pelon mennä yksin uimaan. Pitkän aikaa olen yrittänyt mennä uimaan, mutta olen pelännyt että en kestä tuijotusta. Mutta tosiasia on etten suurinta osaa varmasti nähnyt, sen verran sokea olen. Ja sen minkä näin... se ei sitten haitannut yhtään. Keksin jopa millä saa katseen kääntymään o:) .... katsoo tuijottajaa silmiin ja alkaa pesemään alapäätään.... Kukaan ei katsonut sen jälkeen enää mua :D

Paljoa en voinut uida. Jalat kramppasi sen verran vähän uinnin jälkeen. Ja piti ennen lähtöä tarkistaa mitkä on nykyään säännöt. Kun siellä oli niin paljon niitä uimavyön kanssa liikkujia. Olin sitten missä vain, niin olin tiellä.

Tai niin luulin. Ohi saa mennä, minä menen ohi, minä odotan.

Ja jos mun kanssa ei mahdu samaan altaaseen voi vaihtaa hallia. Se oli jopa yhden työntekijän kommentti :)

Pitää aloittaa aktiivinen venyttely. Muuten ei kuntoilun aloituksesta tule mitään. Nyt altaassa meni ½ tuntia vain.

La lala la la laa la laa la. Hip hei!

Olinhan jo 4 tuntia iloinen

Kävin päivällä terkkarissa sairaanhoitajalla. Selvisi, että olen laihtunut yli 5kg. Puhuttiin mitä kaikkea voi tällä alueella tehdä, jotta paino tippuu. Ja puhuttiin ruoasta. Ja selvisi mulle että mun kroppa kertoo että on lähellä rasvamaksa ja/tai aikuisiän diabetes.

Päätin että kesän loppuun mennessä laihdun 10kg. Motivaatio suuri. Mietin miten ja mistä repiä rahat uintilippuun. Halusin mennä Vaakan vuosikokoukseen pitkän matkan päähän.

Illalla kotona. Vaatteita pesemään. Kone ei toimi. Ja jo siitä että tänne edes tulee mies tuota katsomaan maksaa 60e. Siihen sitten korjauskulut päälle. Jotka on mitä lie. Ja luulen että saan maksaa tissilisää tästäkin kun äijä tajuaa etten tiedä mistään mitään.

Joo, ei uintikorttia vähään aikaan. Ei matkaa tutustumaan Vaakalaisiin rennommin. Ja joutuu käyttämään taloyhtiön pesulaa joka ajatuksenakin ahdistaa käsittämättömästi.

Niin. Olinhan jo onnellinen n. 4 tuntia. Sitten tuli taas elämä kylään. Tässä alkaa olla sitä mieltä, että ei pidä olla oikein mistään kunnolla onnellinen... koska silloin varmasti Elämä tulee kylään.

Voi kun uskaltais nyt vetää kunnon kännit!

la 18.8. tervetuloa!!!

Lauantaina 18.8. -10 -pippalot, tutut ja ne jotka haluaa tutustua: Tervetuloa. Paikka avoinna, suunta Helsingin keskusta.

Lähestyy...

Muutama päivä apupuputalkoisiin. Odottelen vuorokauden loppumista (tai huomista kun herään) jotta saan tietää ketä kaikkia on tulossa. Muutama tuttu vielä miettii perjantaihin asti. Ja se sopii kun ei ole näemmä kovaa tungosta tapahtumaan. Kukkia edelleen tarjolla.

Samaan aikaan samassa paikassa kokoontuu Vaakan väki omiin puuhiinsa. Eli kahta porukkaa emännöin. Heh, kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Nyt ei meinaa käsityöt napata: pitäisi kovaa vauhtia tehdä isoäidin neliöitä tilattuun peittoon, mutta... en tiedä mikä tökkii.

Vielä kerkiää ilmottautua apupuputalkoisiin, Turkuun tai tänne Helsinkiin. Meiliä liikkeelle!

eipä oo usein näin

Harvoin on jaakaappi näin tyhjä. Onneksi on sentään jotain siellä: lihaa muutamia siivuja, ananasta, porkkanaa, juustoa, maitoa, muutama tomaatti, kurkun nysä, omenoita, kananmunia (jeee saa munakkaan!) Makaronia olisi, mutta ketsuppi loppuu justiinsa.

Tämän kuun pelastajani ( no jos ollaan tarkkoja koko elämäni pelastaja [tietää kuka tuntee]) on äitini. Hän maksaa ruokamaksuni tässä kuussa kun olen sählännyt rahani hypomaniassa. Eikä kuulemma peri rahoja takaisin. Joten nyt kaapissa on vain välttämätön. No on siellä hilloa, mutta se on jo kesästä :D

Rakas, äiti. Kiitos että pidät minut elossa. Toivottavasti minun vuoroni tulee. Eli siihen tähdäten...

Syöpähän se :/

No niin. Ystävä sai kuulla juuri ennen joulua (22.12.), että kasvain on pahalaatuinen. Jatkot muualla. Tänään hän sai tietää että se kasvain oli gist
Siis mikä tuuri, tuo on 3%:lla vain. :/ Saas nähdä mitä jatkossa hoitona.

Minä se täällä siivoan kovaa vauhtia. Lauantaina tulee vieraita, hyvä kimmoke tehdä tämä ja siksipä vieraita kutsuinkin. Muuttelen tässä huonekalujen järjestystäkin, siihen syynä uusi tv-taso joka muuttaa olohuoneen tilanteen. Nyt olen tyytyväinen että on tekemistä yllin kyllin, muuten varmaan uppoaisin synkkiin vesiin.

Lunta maassa vain hiukan ja vähän puiden oksilla. Näyttää kauniilta, harmi että se kohta taas sulaa pois.

Huoh.