Sain nämä silmukkamerkit n. kk sitten, jäänyt blogaamatta. Sain nämä yhdeltä Vaakalaiselta joka lukee mun blogia.

SUURI KIITOS!!!!

Saas nähdä miten nää toimii kun neuloo pitsiä :)

Ylpeä saavutuksestani

Melkein sain loppuun asti siivottua, ihan lopussa äiti auttoi jouluaattona. Tässä tulos:





The lattia! Oi, rakas rakas lattiani, sua oli ihan ikävä. Nyt en ihan hevin susta luovu!





Tässä oli monessa kerroksessa tavaraa, kaatuili kun meni ohi. Nyt näin vähän tavaraa.



Mahtuu istumaankin.





Tullut vähän sotkua.







Täällä eniten sotkua. Laatikoissa paljon tavaraa, ilman paikkaa. Hitaasti hyvä tulee. Mm. paljon maton kuteiksi tulevia kankaita. Kohta alan niitä leikkaamaan. Sivupalkkiin tulee kohta, mihin merkkaan paljon olen leikannut, paljon kutonut ja paljon varastosta ottanut.

Mitäs tykkäätte?

Mun Uuden Vuoden lupaus on: pidän kämppäni asumiskunnossa, enkä anna mieleni sekasorron näkyä asunnossani.

Terve tuloa kylään!

Aikaan saatua, lankaa saatu ja kampaus jne.

Tässä 8 tilkkua (380g). Nyt yhteensä 12kpl. Ainakin pitää saada 25kpl (toivottavasti 30-35). Mun nopeudella on kiire, eli olen hidas. 24.5. viimeistään pitää tilkkujen olla valmiita, jotta kerkiää kokoamaan peiton vielä.
Tästä peitosta tulee siis Vaakalle Maailma Kylässä-tapahtumaan arpajaisten pääpalkinto.





Tämä 3 kerää tuli toissapäivänä postiin ja eilen ne hain sieltä. Kiitos muoriska , että muistit mut ja hankit nämä, rahat tulee perässä.
Nyt langat siis riittää peittoon tullen mennen :) JEE! Ei tarvii jännittää kuin käy, saa sen kokoisen peiton kuin kerkiää tekemään.


Kun en tiedä saako kasvot näkyä niin sitten tälläinen kuva vain. Tehtiin porukalla peitto Pörrölle ja kuinka ollakaan mun tekemä tilkku näkyy tuossa hyvin ( yksi niistä), tuo missä on kirkas keltainen keskusta.
Tehtiin peitto, tyyny ja pyyhe puuvillalangasta.











Tässä mun tekemät tilkut, muistaakseni 191g.







Ja sitten taas asiasta kukkaruukkuun.
Vappuna tälläinen kampaus. Jos näin ison naisen Unicefin liiveissä keräämässä rahaa tälläisellä kampauksella, näit minut.
Olin eripuolilla Helsinkiä.






Vielä ainakin kasvot töhrittynä.







Tästä perjantaina 27.4. alkoi Janopäiväkeräys. Helsingin Vesi oli lahjoittanut vesipulloja, joita jaoimme ohikulkijoille.
Paikalla oli tilataidetta. Harmi etten niitä kuvannut. Keskityin enemmän rahan keräämiseen. Mikä ei tosin multa oikein onnistu. Aika kehno kerääjä olen, mutta olenpa silti kerääjä. En tunge toisten eteen, vaan pääosin otan vain katsekontaktin ja hymyilen jos niikseen. Enempää en koe voivani mennä toisen reviirille. Tosin tuota vettä sain kivasti jaettua, rahaa en tosin kerättyä samalla juurikaan. Nyt mulla on oma lipas ja liivi. Pääsen tarvittaessa vaikka pelkällä puhelinsoitolla jonnekin keräämään lyhyellä varoitusajalla. Ja se tuntuu kivalle. Ja mulla tulee olemaan tuo lipas järkkämilläni tapahtumissa mukana, osallistuminen kuten aina vapaaehtoista.

Jos lopettaisi tämän maratoonin tähän :)

Salaiset neuleystävät iskivät!

Tulin mökiltä kotiin maanantaina. Rannalta näkymä oli tälläinen reissun puolivälissä:


Avasin seuraavana päivänä vasta postini ja salaiset neuleystävät olivat iskeneet! Pääsen aloittamaan uintiharrastuksen! Suuri kiitos teille, keitä ikinä olettekaan!!!!!!

Mökillä meni suurin osa ajasta tontin siivoamiseen, veden kantamiseen, veden ja saunan lämmitämiseen, siivoamiseen etc. Sain sentään jotain valmiiksi, yhden tilkun. Päätin etten tee virkkaamalla pääpalkintoa Vaakalle arpajaispalkinnoksi Maailma Kylässä- tapahtumaan, vaan teen sen neulomalla tälläisiä tilkkuja. Näissä säilyy mielenkiinto.

Sitten olen tehnyt Vaakalle samaiseen tapahtumaan arpajaispalkinnoksi näitä: sädäreitä eli sädekehiä. Mukavaa puuhaa. Varasto erään tapahtuman takia vajeentui joten teen n. 10 kpl näitä lisää yhteensä.

eipä oo usein näin

Harvoin on jaakaappi näin tyhjä. Onneksi on sentään jotain siellä: lihaa muutamia siivuja, ananasta, porkkanaa, juustoa, maitoa, muutama tomaatti, kurkun nysä, omenoita, kananmunia (jeee saa munakkaan!) Makaronia olisi, mutta ketsuppi loppuu justiinsa.

Tämän kuun pelastajani ( no jos ollaan tarkkoja koko elämäni pelastaja [tietää kuka tuntee]) on äitini. Hän maksaa ruokamaksuni tässä kuussa kun olen sählännyt rahani hypomaniassa. Eikä kuulemma peri rahoja takaisin. Joten nyt kaapissa on vain välttämätön. No on siellä hilloa, mutta se on jo kesästä :D

Rakas, äiti. Kiitos että pidät minut elossa. Toivottavasti minun vuoroni tulee. Eli siihen tähdäten...