yääääk!

Yritän siivota. Jotta pääsisin mökille mutsin kanssa. Rahat on loppu ja mutsi ostaisi ruoat mökille.

Aika vähän olen vasta saanut siivottua. Ajattelin jo, että en siivoa kuin toisen huoneen ja keittiön ja siirrän työhuoneesta kukat pois ja rojut tänne vain. Mutta nyt kun olen vähän siivonnut, niin olen nähnyt lattian paljastuttua paikoitellen, että siellä on ollut vähän elämää. YÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖK! Joitain tosi pieniä mustia kulkee aika hitaasti... tietääkö kukaan mitä ne voisi olla? Siis ruoanmuruja ja vähän isompiakin paloja on siellä täällä. Ja tämä kämppä on todella pitkään ollut kunnolla siivoamatta.

Nyt järki sanoo, että lattia pitää saada kunnolla paljaaksi, ja paikat pitää desinfioida. Niin ja sen nyt arvaa, etten kerkiä sitä tekemään ajoissa. Huomen aamupäivällä lähtö, sitä ennen terapia. Ja viime yö uneton, joten ensi yö vaatii pitkiä unia.

Tee jotain.

Olenpas kiitollinen taas...

Kävin apteekissa. Osan tarvitsemista lääkkeistä ostin (2-3kk ne kestää). Eli on vielä paljon muita lääkkeitä mitä käytän. Nämä on mielialalääkkeitä. Jos ne ei olisi korvattavia, niin olisin saanut maksaa 676,00 nyt. Mullehan se on siis 6 e.

Eli ihan kiva asua Suomessa.

Tosin kun vielä saisi muutamia lääkkeitä tuon tuen piiriin. On nuo kulut sen verran kovat. Silti.

En tule toimeen esim. ilman ruoansulatusentsyymejä. Ja nekin maksaa jotain 70e kuussa. Eikä mitään alennuksia. Ja juu, vielä muutakin mutta se siitä.

jaahas

Kävin täällä.
Siellä oli linkki tänne. Ja pitihän sitä sitten tehdä....


Edellisten vastaustesi perusteella: Olet 20 % Harkitsija

Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista

Ekstrovertti	--------*------------	Introvertti
Käytännöllinen	----------------*----	Intuitiivinen
Ajattelija	------------*--------	Tuntija
Impulsiivinen	------------*--------	Harkitsija

(pmmm)

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi

Olet ulospäin suuntautunut, ja ystävällinen. Haluat tehdä parhaasi ihmissuhteissa, ja toisinaan toisten odotusten täyttämisen tarve muodostuu sinulle ongelmaksi. Sinulla on ihanteita, ja tunnet lojaalisuutta työnantajaasi ja perhettäsi kohtaan. Saatat luoda ihanteestasi itsellesi jopa epätodellisen mielikuvan. Haluaisit myös toisten suhtautuvan sinuun samoin. Tilanteet, joissa ei ole tarkkaa järjestystä, tuntuvat mielestäsi kaoottisilta. Tarvittaessa ohjaat asioita oikeaan suuntaan, mutta et vaadi päätösvaltaa yksin itsellesi. Ihmistyypilläsi on taipumus olla hieman liian kova itselleen, varsinkin jos oma suoriutuminen ei vastaakaan odotuksia. Kerrot muille avoimesti päämääristäsi, mutta johtotehtävissä saatat vaatia toisiakin toimimaan juuri sinun tavallasi. Kaltaisesi ihmiset saattavat helposti suuttua, varsinkin jos kokevat itse olevansa oikeassa ja toisten väärässä. Joudutkin tämän takia hillitsemään tunteitasi ja katsomaan asioita faktoina ottaaksesi etäisyyttä. Halusi auttaa toisia on niin voimakas, että saatat huomata tekeväsi paljonkin tarpeetonta työtä toisten puolesta. Varsinkin, jos tällaista ei arvostetakaan, turhaudut helposti. Sinun on vaikea sanoa ei, ja jos et pidä huolta elämästäsi, saattaa burn-out olla väijymässä sinua. Sovellut parhaiten ammatteihin, joissa voit puhua ihmisten kanssa kasvotusten. Valmentaja, myyntitykki, haastattelija, näyttelijä ovat sopivat ammatit. Jos joudut työssäsi hoitamaan matematiikkaa tai talousasioita, olet jatkuvasti poissa rytmistä. Olet lahjakas organisoimaan, motivoimaan, johtamaan ja opettamaan ihmisiä. Mutta älä ota näitä lahjojasi itsestäänselvyyksinä. Rakenna työsi puhetaitosi, empatian ja harmonian perustalle, niin olet onnellisimmillasi.


Kylläkin ärsyttää tälläisissä aina se että ne on musta-valkosia pakosti. Vastaa siinä sitten juu tai ei, kun kumpikaan ei tunnu oikealle. Heh. Otetaan tosissaan, otetaan.... ;)

Pitäisiköhän lopettaa neulominen...?

Huoh. Ei sitten meinaa onnistua neulominen, siis paidan. Tilkkua tää ämmä osaa neuloa, eh. Alkaa ärsyttää että neulominen on niin pirun vaikeaa, tahkoamista. Neulo ja pura, neulo ja pura.... Ehkä se äitimuori onkin oikeassa, ettei pitäis tavoitella nyt paitoja. Liian isoja juttuja mulle. Tehdä jotain muuta, missä saisi onnistua.

Noh, niitäkö tilkkuja sitten vain? Ja juu, osaanhan mä siivota ja sitä pitää kanssa.

Olenpas kumman vihainen nyt itselleni.

Kahden istuntopaikan ylläpitäminen maksaa EU:lle vuosittain yli 200 miljoonaa euroa.

Sain meilin, tässä siitä lainaus:

"Joskus ihan asiaakin. Lue siis läpi ja käy allekirjoittamassa!
Euroopan parlamentti muuttaa kerran kuukaudessa viikon ajaksi
Brysselistä Strasbourgiin pitämään istuntoja. Kahden istuntopaikan
ylläpitäminen maksaa EU:lle vuosittain yli 200 miljoonaa euroa.
Tuumaustauolla oleva perustuslaillinen sopimus haluaa lähentää Unionia
kansalaisiin ja lisätä eurooppalaisten vaikuttamismahdollisuuksia. Tämän
johdosta sopimuksessa on pykälä, jonka mukaan miljoona EU-kansalaista
voi tehdä aloitteen.

10. toukokuuta kuluvaa vuotta on aloitettu Euroopan laajuinen
Oneseat.eu-kampanja. Kampanjan tavoitteena on kerätä yli miljoonan
eurooppalaisen nimi yhden istuntopaikan puolesta. Suomalaismepit ovat
haastaneet suomalaiset talkoisiin. Kampanjatalkoiden takana ovat
seuraavat
suomalaismepit:
Satu Hassi
Piia-Noora Kauppi
Eija-Riitta Korhola
Henrik Lax
Lasse Lehtinen
Riitta Myller
Reino Paasilinna
Alexander Stubb
7. kesäkuuta tilanteen mukaan vasta 4700 suomalaista on käynyt
allekirjoittamassa vetoomuksen. Vertailun vuoksi, hollantilaiset ovat
olleet aktiivisimpia yli 320000 allekirjoituksella. Jopa ruotsalaiset
ovat suomalaisten edellä.

Tämä ei ole maailman tärkein asia, mutta 200 miljoonaa on paljon rahaa!
Lisäksi rekkaralli läpi Euroopan ei ainakaan edistä luonnon puhtautta.
Käy siis pikimmiten allekirjoittamassa vetoomus osoitteessa
www.oneseat.eu. Samasta osoitteesta löytyy myös paljon faktatietoa tästä
epäkohdasta. Kerro myös kampanjasta ystävillesi ja tuttavillesi. Muista,
kampanjan taakse pitää saada yhteensä miljoona nimeä! Pieni vaiva, iso
hyöty!"

Tee jotain.

Postcrossingin kautta olen saanut tuttuja muutamia, joiden kanssa kirjoitellaan nyt muutenkin jo.
Yksi näistä naisista lähetti mulle kopsuja jostain kirjasta, aiheena laihtuminen (liikunnan avulla).
En ole vieläkään saanut sitä isoa määrää tekstiä käännettyä suomeksi, mutta sitten yksi päivä tuli mieleen onko mitään siltä kirjailijalta käännetty suomeksi. Ja olihan sitä... Nyt edessäni on Tri Stephen T. Chang: Solakkuuden salaisuus: taolainen tie hoikkuuteen ja terveyteen.

Tässä yksi lainaus kirjasta:
"Toinen seikka, joka liittyy hermostollisiin lihavuuden syihin, ovat hermostuneisuuden aiheuttamat ruokailutottumukset. Yksi näistä persoonallisuustyypeistä on laiskajaakko, joka vain istuu takamuksillaan ja mietiskelee töitä, jotka pitäisi tehdä ja joita hän ei tietenkään koskaan saa tehdyksi. Sitten laiskajaakko alkaa tuntea syyllisyyttä saamattomuudestaan ja tulee entistä hermottuneemmaksi. Niinpä hän ei liiku lainkaan vaan syö yrittäen unohtaa toimettomuudestaan johtuvan syyllisyydentunteen. Hän on joutunut noidankehään. Mitä pahemmalta hänestä tuntuu, sitä enemmän hän syö, ja mitä vähemmän hän tekee, sitä pahemmalta hänestä tuntuu. Ainoa ratkaisu on tehdä jotakin. Mitä tahansa, joka pitää laiskajaakon toimeliaana. Tietenkin hänen on ensin päästävä kaikkien henkisten esteiden yli, kaikkien tekosyiden, joita hän on keksinyt tekemättömyydelleen. Tällaisessa tilanteessa ei ole helppo elää. Tai päästä siitä irti."

Osu ja uppos.

Olen tehnyt monen tunnin lajittelu työn kämpässäni. Matkaa siisteyteen on arvaamaton määrä. Mutta matka on alkanut. Ja yritän nuo yllä olevat sanat muistaa.

Tee jotain.

ainiin, saamaani palautetta

Äitini kertoi, että vähän aikaa sitten kun hän puki veljeni poikaa, niin tämä poikapa ehdotti "laitetaan se kaunis sininen villapaita". SNIFFFFF. Mä oon tehny sen. Oijoi, tekipä hyvää tuo palaute.

Yksi luonnollinen pikakuolema kiitos!

Sukutapaaminen tulossa, jeejee. Olen sitten miettinyt, että mitä hittoa juttelen ihmisten kanssa siellä. Kun tosiasiat on liian rankkoja, liian mustia, liian samanlaisina joillekin näyttäytyvinä.... niin mitä puhua. No Unicefista ja Vaaka ry:stä ehkä joo. Ja kiviäkin kiinnostaa. Ei avustustyön tekeminen kiinnosta. Ja kun mun yks ongelma on se, etten jaksa seurata mitä maailmalla tapahtuu. En siis siitäkään osaa keskustella henkeviä. En edes välttävästi. No, entäs uskonto, se mua kiinnostas.... mutta ai hitto, mä oon vääräuskoinen. Taidan kovasti olla kääntymässä buddhalaiseksi. Hyi mua!

Tänään päivällä tuli sattuneista syistä (tapasin mutsin) mietittyä ihanaa sukuani. Yksi Ruotsissa asuvista sukulaisista tahtoo tehdä sukututkimusta. Mä kaivoin vanhoja papereita esille ja tein rungon millä kysellä paikalla olevien tietoja. Siinä on kohta Muut tiedot..... kirjoitin siihen totuuden mukaisesti :) suvun hullu ja rasite. Ja sen vien esimerkki paperiksi tuonne, niin ilkeä olen. Jos mua mun selän takana ja päin naamaa haukutaan ja sanotaan ettei kestetä, niin tottahan tuo vain on. :)

Onneksi on muutamia ystäviä. Jotka näkevät minut, kokonaisuutena. Jotka eivät tartu siihen, mikä on vuoden onnistumisprosentti elämässäni. Jotka näkevät yrittämiseni ja arvostavat sitä. Jos yksi ystäväni ei jatkuvasti pitäisi puoliani niin intohimoisesti, en tiedä missä olisin. Hän sanoi joku aika sitten, että on ylpeä minusta. Minusta! En ollut tajunnutkaan kuinka paljon tuollaisia sanoja tärkeältä ihmiseltä olenkaan kaivannut.

Ei minusta ole itsaria tekemään, se karma juu. Ja ei muutenkaan. Liian rankkaa toisille. Vaikka aina en tiedä kumpi on rankempaa, se että lähtisin vai se että olen tässä. Ja ei kiitos plaaplaa viestejä niiltä, joilta joku on lähtenyt. Otan osaa suruunne, mutta se ei nyt mua tässä suoraan sanoen kosketa pätkääkään. Anteeksi.

Joitakin vuosia sitten paloin loppuun, syynä mielenterveysongelmat joita ei oltu nähty oikein ja raastava ero. Monen monen vuoden kamppailu kovin vaillinaisella avulla rankan ja kuluttavan taudin kanssa. Kaksisuuntainen mielialahäiriö rapid cycling meinasi viedä hengen multa (ja tuohan ei ole koko totuus, teille ei kaikki kuulu). Tajusin tuolloin apua hakemaan lähtiessäni, että jos nyt en saa apua, niin seuraavaa romahdusta en kestä enää. Tajusin elämänlangan ohuuden. Tajusin sen, että seuraavalla kerralla kivun takia tappaisin itseni. Ja silloin se oli ajatus, että kuolisin. Ei tappaisi.

Oliko nyt sitten onni, että sain apua, tehtiin oikea diagnoosi, sain toimivat lääkkeet? Monelle jatkuva rasite, kun elämäni ei toimi.

Ja suurin pelkoni on, että olen lopun elämääni hetkellisten suurten impulssien ihminen: saan joissakin hetkissä paljon tehtyä.... suurimman osan aikaani en mitään taas.

Tilataan yksi rattijuoppo kohti minua, kiitos!

Ja paska, ei taaskaan mitään kivaa tekstiä eikä kivoja kuvia! SORIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII

pura, pura

No niin, tällästä se taas on sitten. Tuo puuvillainen paidan tekele ei edisty kun saa taas purkaa ja purkaa. Tein ensin väärin langan kierrot, jotta saisin paitaan piparkakkureunan. No purin. Sitten tein uuden yrityksen. Huomatakseni että heti suljetun neuleen tämän kerroksen alussa oli silmukka tippunut....ja taas purkamaan. Mä en nyt kyllä kaikkein suurimmalla maltilla suhtaudu purkamiseen. grrrrrr

Laitoin taas postcrossing kortteja eteenpäin, tällä kertaa 6 kpl. Yksi niistä lähti Ateenaan. Oli ihan pakko kirjottaa siihen korttiin "HARD, ROCK HALLELUJAH!". Mikähän on vastaus, kun kortin saaja kuittaa kortin tulleeksi.

Nyt on yö ja päivällä on edessä postimerkkien ostosmatka. Saattaapi olla että menen Suomenlinnaan katselemaan kortteja. Unescon maailmanperintö paikkojen kortteja on aina sillon tällön pyydetty. Onneksi tuo paikka on tuossa lähellä näppärästi. Ja kahden muun Unesco kohteet on postimerkeissämme. Se on kiva juttu. On tuo Suokkikin. Niitä juurikin menen ostamaan, saan sellaisen merkin sitten tuohon yhteen korttiin mikä menee Portugaliin ja toive oli tosiaan tuollainen kohde.

olisinpa taitava ihminen

No voi ei! Meidän suvulla on sukutapaaminen tässä kuussa ja äitini piti siskonsa kanssa tehdä ruoat, ja mun kakut ja pikkuleivät. Nyt sain kuulla, että tätini joutuu sairaalaan sisään tutkimuksiin juuri muutamaa päivää ennen sukutapaamista. Ja sen tiedän, ettei hän tule olemaan kunnossa voidakseen keittiössä toimia sitten. Hittojen hitto. Kun mä vaan olisin taitava, niin voisin olla äitini apuna. Äitini epäilee jaksaako hän käskyttää mua ( ja tietenkin vahtia että kaikki sujuu).

Jos menee viime tipassa pitopalvelun hankkimiseksi, niin isoimmat perheet jättää tulematta kun tulee liian kalliiksi heille.

Nyt todella toivon, että olisin opetellut kunnolla ruoan laiton salat. Perhana kun olen tälläinen poropeukalo!

Tulee itselle paha mieli, kun tiedän että äidilläni on paha mieli.

Spam.... tuo inha spam!

Tämä on testi, toimiiko.... ymmärtääkö tää neito mitään siis....
Taistele spammia vastaan!