perjantaina, syyskuuta 30, 2005

kehittävää

Vetäsinpä sitten ahdistukseen sipsipussin ja limua päälle, siinä päivän ruoka-annos. Mitä sitä syömään kunnon ruokaa kun voi mussuttaa. Nyt sitten on kiva morkkis. Ja tiedän jo mistä tää on alkanu, millä jatkunut, mutta millä hitolla saa tän taas poikki.
Kuinka yksin voikaan olla yksinäinen ihminen.
Jospa vaan neulon noita tilkkuja. Kehittävää...

torstaina, syyskuuta 29, 2005

hiljaista

Tuntuu hiljaiselta. Ei tule kommentteja, taitaa olla tällä puolella tylsää. No enpä tosin itsekään kovasti toisten blogeja kommentoi, vaikka niitä luenkin.
On masentanut. Ihan saamaton viikko ja nyt se sitten ahdistaa. Pitää yrittää taas ryhdistäytyä. Niin jos ei ole kaikille tiedossa niin olen mielenterveyskuntoutuja. Kuntoutus tökkinyt. Jotenkin nyt menossa vaihe, että ei jaksa niin muuttaa elämäänsä mitä vaaditaan. Koko vuosi mennyt muutoksien tekemisessä elämässäni, nyt väsyttää. Hetki on vain pirun huono. Menee tätä menoa paikka kuntouksessa. Eläkkelle en piru vie halua.
Hullun tunnustuksia. Aijuu, ei saa sanoa hullu, lääkäritäti korjaa sen aina :D
Jospa sitä... yrittäis nyt tehdäkin jotain täällä kotona muuta kuin noita tilkkuja.
Herätinkö mielenkiinnon? ;)

keskiviikkona, syyskuuta 21, 2005

tehtyä joskus ja viime hetken suunnattomat suunnitelmat

Tämänlainen on tullut joskus tehtyä. Tosin en muista onko jokainen tilkku tekemäni, vaiko onko siinä ollut ryhmätyötäkin. Ainakin näyttää siltä että tuttuni on siihen tehnyt ns. raamit, eli virkannut reunan.

Luulin, että pitää purkaa virkkaamaani liinaa. Heh, en tiedä miten onnistuin lukemaan niin väärin ohjeen. Toisaalta, onneksi niin. Hitaasti, mutta varmasti liina etenee. Ja lisää liinan tekopyyntöjä on tullut.

Ja entäs sitten ne tavoitteet?

1. Harrikka-aiheinen paita, housut, sukat, myssy ja tumput (pian yhdelle vesselille).

2. 3:n liinan virkkaus ennen joulua.

3. Villasukkia niille tutuille jotka niitä kaipaa.

4. Neuletakki Nalle-langasta (takakappale alkaa olla siinä kohdin että tulee eteen kainalokavennukset)

5. itselle musta kaulaliina

6. Unicef-nukkeja x-kpl

7. niitä tilkkuja aina kun ei jaksa muuhun keskittyä ja bussissa ja junassa tietty

Eihän tuo kait niin paha ole.... ainoa vain että itse olen hitaanlainen tekijä. Onnekseni tämä on vain harrastukseni.

Ja vielä yksi kuva yhdestä peitosta.

lauantaina, syyskuuta 17, 2005

ei edisty


Voehan...ei. Teen ja puran, teen ja puran...
Ei edes tilkut meinaa onnistua.
Olen virkannut yhtä joululiinaa, jonka jätin kesken pari vuotta sitten jo. Nyt sitten huomasin, että se olisi pitänyt tehdä paloista... en kyllä kahdella ekalla lukukerralla tajunnut että miksi... Sen tajuan, että uloin reunaosa pitää erikseen virkata, mutta että koko liina osina. No pitää katsoa paremmalla pinnalla josko ohjetta voi soveltaa... ja sainhan nettitutulta pyynnön lähettää ohje, hän katsoo kanssa mitä olisi tehtävissä.
Oikein mikään ei nappaa. Koko elämässä. Matalalentoa koko viikko ollut.
Tämä kuva kertoo hyvin harmaista tunnelmista ;) Lahjoituslangoista teen saamaani peittoon, mikä on epämääräisen kokoinen, lisäpaloja. Onko tarpeaksi sumea kuva? nää webbikamerat...

Mikähän nyt on, yleensä syksy on parasta aikaa mulle. Noh, ei syksy ole vielä ohi, aikaa on.. Ja taas neulomaan -->

sunnuntai, syyskuuta 11, 2005

toivottavasti pääsee jo liikkeelle...

Olinpa sitten viikon alussa tähystyksessä, olikos se nyt sigmoidoskopia. Ja pukamat hirtettiin samantein. Eikä sattunut, saas nähdä paljon kipua tulee kun ne irtoaa. Tuntuu oudolle että kuolion tuottaminen on hoitoa...
Viikon joutunut olemaan kotona, kun ei tuo käsitelty suoli ole suostunut pidättelemään. Nyt taitaa olla jo parempi tilanne.

No onhan se kiva ollut suunnitella käsitöitä, tehdä niitä ja suunnitella lisää.

Yritän päästä eroon yhdestä saamastani epämääräisen kokoisesta peitosta, ja siihen neulon kovaa vauhtia epämääräisen kokoisia jatkopaloja. Tulee riemunkirjava. Väliäkö tuolla, meneehän se pussilakanan sisään. Mutta kummasti se silti olisi mukavampaa tehdä sellaista,missä silmä lepäisi.
Aina ei voi valita. Jos aikoo päästä eroon niistä vähemmän kauniistakin langoista. Niin ja kuka sanoo mikä on taas kaunista. Mielestäni suurin kauneus näissä peitoissa on siinä, että joku huonompiosainen saa lämpöä.

Tämän päivän etsiskellyt kadoksissa olevaa 1,5 virkkuukoukkua. Tahtoisin alkaa äidilleni virkkaamaan yhtä liinaa. En tajua minne sen koukun olen laittanut. Mulla kun on rasia puikkoja ja koukkuja varten. Oonkohan mä suunnitellut tekeväni jotain ja koukku jäänyt sille tielleen...

Harmittaa todella ettei ole kameraa. Kaikkea kivaa olisi kuvattavana.

Mutta nyt takaisin neuleen äärelle.

torstaina, syyskuuta 01, 2005

ja katin kontit!

Pääsin (puikkohirmu)sohvalleni, muka neulomaan, niin enkös sitten saanut nuijanukutusta? Iski ihan totaalinen väsymys, otin torkut. Heräsin paria tuntia myöhemmin ottaakseni vaattet pois päältä ja kaatuminen sänkyyn. Ahdistunutta vähän väsytti...

Tänään parempi päivä. Sain tietää, että pääsen lukijaksi Näkövammaispalveluun. (varmaankin väärä nimike tuossa, en jaksa etsiä oikeaa, anteeksi).
Omat laitteet eivät riitä tuohon, joten pitää mennä paikan päälle. Harmittaa tosiaan ettei ole omia laitteita. Nyt jää mahdollisuudet auttaa vähemmäksi. Nooh, jotkuthan sanoo tähän, että ei vain ole nyt sen aika. Ootellaan...

Ihanaa kun aurinko paistaa, mutta ei ole totaalinen helle. Jaksaa tehdäkin jotain.