toivottavasti pääsee jo liikkeelle...

Olinpa sitten viikon alussa tähystyksessä, olikos se nyt sigmoidoskopia. Ja pukamat hirtettiin samantein. Eikä sattunut, saas nähdä paljon kipua tulee kun ne irtoaa. Tuntuu oudolle että kuolion tuottaminen on hoitoa...
Viikon joutunut olemaan kotona, kun ei tuo käsitelty suoli ole suostunut pidättelemään. Nyt taitaa olla jo parempi tilanne.

No onhan se kiva ollut suunnitella käsitöitä, tehdä niitä ja suunnitella lisää.

Yritän päästä eroon yhdestä saamastani epämääräisen kokoisesta peitosta, ja siihen neulon kovaa vauhtia epämääräisen kokoisia jatkopaloja. Tulee riemunkirjava. Väliäkö tuolla, meneehän se pussilakanan sisään. Mutta kummasti se silti olisi mukavampaa tehdä sellaista,missä silmä lepäisi.
Aina ei voi valita. Jos aikoo päästä eroon niistä vähemmän kauniistakin langoista. Niin ja kuka sanoo mikä on taas kaunista. Mielestäni suurin kauneus näissä peitoissa on siinä, että joku huonompiosainen saa lämpöä.

Tämän päivän etsiskellyt kadoksissa olevaa 1,5 virkkuukoukkua. Tahtoisin alkaa äidilleni virkkaamaan yhtä liinaa. En tajua minne sen koukun olen laittanut. Mulla kun on rasia puikkoja ja koukkuja varten. Oonkohan mä suunnitellut tekeväni jotain ja koukku jäänyt sille tielleen...

Harmittaa todella ettei ole kameraa. Kaikkea kivaa olisi kuvattavana.

Mutta nyt takaisin neuleen äärelle.