Jos nyt vielä ainakin tämän kirjoitan.
Vatsataudissa ollut 2 päivää ja nyt taitaa olla lisäksi tulossa flunssa. Korvia särkee ja kurkku aristaa ja on punainen, nenä vuotaa. Ou jee. Kiva kiva, tai sitten ei.

Se henkilö mistä on kyse viimeisessä jutussa, on sieltä kuntoutuspaikasta, työntekijä. Atk-hommissa.En ole varma voiko häneen luottaa, että kertooko hän eteenpäin juttuja, mitä täältä lukee. Tiedän että monet ei kestä kiusausta. Entä hän, en voi tietää. Ja hei, sori. Älä ota itseesi, mun on vain vaikea luottaa, jos nyt satut tätä ees lukemaan.

Se että jos olen kuntoutuksesta poissa, kun ahdistaa, en sitä yleensä kerro, koska olen todennut, että se ei kannata. En tosin voi olla varma, miten tuolla asiaan suhtauduttaisiin, mutta ei ole kivaa ottaa riskiä. Mun oleminen kun on vähän vaakalaudalla muutenkin. Juuri sen takia että olen ollut poissa. Siinä oikeasti tosin on ollut syynä se, että mulla on tosiaan suuria nukkumisvaikeuksia. Vuoron perään en nuku, tai nukun koiranunta tai sitten nukun aiiiiiiivan liikaa, menee ahdistuksen piikkiin usein. Ja sen, että joskus kroppa ottaa rajusti takaisin unettomuutta. Saamani lääkkeet ei ole tuntunut auttavan, tai no, vähän lisänny unen määrää, se joka toisen yön 1-2 on vaihtunut 2-3h. Pöh. Pitää vielä 1½ kk kokeilla lääkkeitä ja sitten voi vasta soitella lekurille.

Olen muuten lukenut teidän kommenttejanne nyt oikeasti tippa linssissä, sydän väpättäen. Arvelinkin, että voisi olla tarpeellista, että avaan suuni, tai no blogin :) Ja kiva todeta, että se on totta edes joillekin.

Tiedän, että on ihmisiä, jotka ei rohkene kommentoida. Tai mikälie on syynä. Jos jatkan, täällä tai muualla, ja saatte tietää, olkaa rohkeita. Minä olen omalta osaltani dialogia aloittanut, sitä saa aina jatkaa. Asiasta, asian vierestä. Mieleenjohtuvista asioista, päättömistä mieleenpälkähdyksistä. Sitä ei ikinä voi tietää mikä lause johtaa uusille urille. Sen olen todennut, kun olen lukenut toisten blogeja, ja sitten niitten vastauksia.
Olen sitä tosin monologiakin pitänyt, ja voi se ehkä jatkuakin.
Vähän tuota rohkeutta pitää miettiä.
Jos nyt sitten vain sairastaisin. On se muuten kumma, kuinka vaikeaa on olla kipeänä, kun on ollut mielenterveyden takia pitkään sairaslomalla. Ikäänkuin ei saisi. Eikä malta.

Pitäisi elää. Tahtoo elää. Uskallus tästäkin vähän puuttuu. Mutta kyllä minä täältä vielä tulen....