sitä tekemistä

Kaikenlaista tekemistä. Pyrähdyksinä. Sitten ihan kaikki seisahtuu, hetkeksi. Taas pyrähdys.

No, etenee käsityöt, lahjat. Etenee siivous, oho.

Voi kun itsekin olen malttamaton elämäni etenemisen suhteen. Ja kun se lopputuloskin on niin epävarma. Mihin minä pääsen? Millaiseksi minä muutun vielä? Mitä opin, miten kasvan?

Olisi se niin kivaa, kun voisi jonkin aikaa olla niin, ettei olisi painetta kasvaa ihmisenä. Saisi olla niinkuin muut, olla vain itsensä, niineen hyvä. Ikuisesti kelpaamaton ei ole kiva olla. Vielä vähän... vielä vähän matkaa... Jospa otan itselleni aikaa jossain vaiheessa. Kieltäydyn vähäksi aikaa määrittelemästä itseäni jatkuvasti sairauksieni kautta. Olen muutakin. Päässyt itseltäkin unohtumaan mitä kaikkea muuta. Ja jos se kaikki muu ei nyt niin loistakaan muulla kuin poissaolollaan niin olkoon niin. Hih, olla ei mitään. :D

Kaikenlaista, sepustelua. Anteeksi. ;)