Anteeksi "haamuilut"... ja muuta

Tosiaan, anteeksi "haamupäivitykset" eli kun olen tuota sivupalkkia innoissani muutellut. Se on pitkä kuin nälkävuosi enkä ole siihen ikinä tyytyväinen. Ja liki joka kerta kun olen yhden jutun päivittänyt ja sitten vielä pitäisi päivitykset jatkua, niin jopa on jo muutaman ihminen kerennyt käymään blogissa :) En pysy perässä.

Kamerasta on patterit loppu eli en saa kuvia. Ja en ole muuta kuin tilkkuja tehnyt. Nyt kasassa 10kpl ja yhteensä 25-30 pitää tehdä. Eli mun tahdilla kiire tulee, mutta kerkiää kyllä.

Harmillisen vähän olen saamassa sitä violettia seiska veikkaa. Ei saa niin isoa peittoa kuin toivoisin. Mutta ei voi mitään, se tehdään mitä voidaan.

Vointi on vaihdellut taas kovasti. Oli monta päivää putkeen niin suuria ahdistuspäiviä, että oksat pois. Onneksi se taas loppui. Tällä erää en ahdistusta jelpannut syömällä mässyjä. En sitten tiedä siksikö se kesti niin kauan, olisiko pitänyt antaa aiemmin jo periksi mässäämällä. Ärsyttää meinaan se kun ei päiväkausiin pysty keskittymään mihinkään ahdistukseltaan, kaikki menee pieleen. Ja ahdistus ei ole mikään kiva seurakumppani...

Mietin viimeksi nyt illalla, että mitenköhän akalle käy... olenko lopun elämääni niin raakki etten jaksa seurata mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Ja tällä tarkoitan muutakin kuin nettilehtien selaamista. Kaipaan sitä kun jaksoi kunnolla olla perillä asioista. Nyt on jatkunut tätä puolieloa niin kauan että olen ihan pihalla. Ja seKin lisää sitä tunnetta että olen huono yhteiskunnan jäsen.

Siihen tunteeseen tietty kuuluu se että olen eläkkeellä enkä tuottavassa työssä. Se etten saa ahmimishäiriötäni hallintaan. Listaa voisi jatkaa mutta en viitsi, en itseni enkä teidän vuoksenne.

Minulle ei ota riittääkseen se, että teen hyväntekeväisyysprojekteissa hommia, se tuntuu vain harrastelulta (joka tosin aika ajoin vaatii paljonkin). Vaikka olen saamassa koko ajan useammin ja parempia vastuutehtäviä ja vaikka siitä olenkin iloinen (Todella Iloinen) niin se ei sitten riitä mihinkään kun vertaan itseäni toisiin(ja vertaan tietenkin niihin jotka pärjää loistavasti).

Vaikka tiedän että olen kuu, niin vertaan itseäni aurinkoon.

Hmmm, kuu valaisee pimeässä kulkevan polkua, ei ihan turha pesti sekään.

Miksi oi miksi mikään ei riitä mulle! Pöh kuu muka, tulitikku korkeintaan!