Juu, nyt mennään pimeähkössä. Ja juu omaan elämääni väsynyt. Mutta iloisia asioita tapahtuu koko ajan. Ja mulla on ihana kissa. Pelkään että se joutuis piikille jos lähtisin. Tai tieto, että meni vuosi aikaa ennenkuin hän/se kotiutui täysin. En pakota muutokseen kun ite en jaksa. Vittu jaksan! Kait tässä kohtaa saa kiroilla?
Hyvä ystäväni,eksäni kuoli 5.6. Heräsin kesken unieni ja tunsin että hän on mennyt. Oli hänen kokoisensa aukko. Ikävä on välillä puristavaa. Välillä se vain kaihertaa. Vain, jahas, niinpä juu. . Kaipaan uusia ystäviä. En vain keksi missä kohdata omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä. . Aika ajoin mietin että jos lähtisi. Muilla olisi helpompaa. Nytkin on lääkearsenaali, että 1/2h otosta kukaan ei voi pelastaa. Nytkin houkuttaa tuo ajatus. . Ehkä et saa lukea juttujani. Jos näin, kaikkea hyvää lukijoilleni.
Huolehhdi itsestäsi-teemavuosi on menossa.Kovin pieneksi itseni tunnen. Jonkin verran on tukiverkkoa. Lisää saisi olla, mutta näillä mennään ainakin nyt. Arjessa tuntuu, ettei ajatusten tulvaa saa katki. Ja kun koneen eteen istun, pää on tyhjä. Nyt tuli mieleen, että saatan aristella kun tiedän että tätä lukee niin moni tuttu ja lisäksi moni etäinenkin ihminen. Mitä jaan ja kenelle nykyään. Nyt nukkumaan kuitenkin, klo on jo paljon.
Jahas, kirjoittamani teksti hävisi. En ole oikein sujut tämän lainatun tabletin kanssa. Onpa tullut oltua hiljaa täällä. Elämä tuo ja vie. Äitienpäivänä vietän vuosipäivää kissani kanssa. Kun en tiedä sen syntymäpäivää, sitä vietetään talouteeni tulopäivänä sitten. Olin tuossa neljä kk:tta töissä ja uutta paikkaa haen. Jännäsin alkuun miten sujuu niin pitkän tauon jälkeen, mutta hyvinhän se meni. Mutta joo, aika rientää puuhiin. Voikaa hyvin!
Tekstit
