Toinen toistaan parempia kirjoja tulee nyt lainattua kirjastosta. Kohta sitten voi maksella myöhästymismaksuja. On se kumma, kun on nettiyhteys kotona, paljon auki, niin ei saa tarkistettua niitä palautuspäiviä, uusittua tarvittaessa. Ja kun voi uusia 3 kertaa, ellei ole varauksia. Ja varauksenkin voi välttää useimmiten, kun uusii tarpeeksi ajoissa.

Myöhästymismaksut. Ruoka mikä menee pilaantuneena kaatopaikalle. Ahmiminen. Mania shoppaaminen. Siinä minun ristini. Ai no, osa niistä :D. No ei naurata noi itse asiat mutta se että meinasin tosiaan sanoa että siinä nuo ovat. Olisikin.

Koskahan nuo asiat muuttuu. Taas meni melkein kassillinen ruokatarpeita roskiin. :/

Sain positiivista palautetta terapiasta tänään. Kuulemma näkee, että olen sitoutunut. Vaikeuksista huolimatta, en ole keskeyttänyt kuntoutusta. No en niin, leikki ei ole vielä loppunut osaltani.

Olisi vaan niin kiva saada uusia ystäviä. Jotain kivaa menemistä. Vanhoja tapaan liian harvoin. Alkaa yksinäisyys riittää.

Tänään tajusin, että ei se sosiaalisuus olekaan mulle tärkeintä kuten olen luullut. Tajusin, että tärkeämpää on saada arki sujumaan. Ihan tavalliset asiat. Ja siitä sitten isompiin asioihin. Missä tulee ihmis-suhteet, en ole varma. Mutta ei ole enää siellä kärjessä. On tärkeämpää omat jutut nyt, ei aina ne muut. Kiva huomata muutos.

Isäni oli rähmällään sukunsa edessä, anoen rakkautta koko ikänsä. Kiva lakata matkimasta isäänsä.

Nyt on kova hinku siivota. On tulossa sellainen juttu, kuin että terapeutti tulee kotikäynnille lähiaikoina. Tämän siivottomuuden takia. Jos saataisiin yhdessä jotain muutosta aikaiseksi. Nyt kun tämän tiedän, kummasti tahtoo puunata. Vaikka osa minusta tietää, että ihan turhaa, en mä kerkiä ja jaksa kuitenkaan. Jos nyt jotain saakin tehtyä, niin sotkettua saan myöskin.

Ei uskoisi, että olen hyvin pedantti ihminen töissä.

Tavoitteet mitä viimeks asetettiin, tuntui taas sellaisilta, mitkä ei ollut omia. On se kumman vaikeaa alkaa elää omaa elämäänsä. Jospa tällä kertaa olisi laittanut omia tavoitteita. Jospa niillä olisi siten onnistumisen mahdollisuuksia.

Joutui myöntämään omaa pienuuttaankin. Mutta parempi se, kuin yrittää liikaa ja epäonnistua aina vain. Kuntoutukseen pyydän kevennystä.

Kuinkakohan moni tällä kertaa piipahtaa sivuillani....