Olinhan jo 4 tuntia iloinen

Kävin päivällä terkkarissa sairaanhoitajalla. Selvisi, että olen laihtunut yli 5kg. Puhuttiin mitä kaikkea voi tällä alueella tehdä, jotta paino tippuu. Ja puhuttiin ruoasta. Ja selvisi mulle että mun kroppa kertoo että on lähellä rasvamaksa ja/tai aikuisiän diabetes.

Päätin että kesän loppuun mennessä laihdun 10kg. Motivaatio suuri. Mietin miten ja mistä repiä rahat uintilippuun. Halusin mennä Vaakan vuosikokoukseen pitkän matkan päähän.

Illalla kotona. Vaatteita pesemään. Kone ei toimi. Ja jo siitä että tänne edes tulee mies tuota katsomaan maksaa 60e. Siihen sitten korjauskulut päälle. Jotka on mitä lie. Ja luulen että saan maksaa tissilisää tästäkin kun äijä tajuaa etten tiedä mistään mitään.

Joo, ei uintikorttia vähään aikaan. Ei matkaa tutustumaan Vaakalaisiin rennommin. Ja joutuu käyttämään taloyhtiön pesulaa joka ajatuksenakin ahdistaa käsittämättömästi.

Niin. Olinhan jo onnellinen n. 4 tuntia. Sitten tuli taas elämä kylään. Tässä alkaa olla sitä mieltä, että ei pidä olla oikein mistään kunnolla onnellinen... koska silloin varmasti Elämä tulee kylään.

Voi kun uskaltais nyt vetää kunnon kännit!