elämää, tätä
Kun olin mökillä , tein viikossa 7 nukkea eri vaiheisiin, monet siihen asti valmiiksi että vaatteet puuttuu. Tiskasin tiskit, usein joka päivä, samoin pumppasin ja lämmitin vedet. Neuloin tilkkua jonkin verran eteenpäin. Kuuntelin Harry Potterin kirjoja paljon. Nukuin 8-9 tunnin yöunet ja päivällä vielä 3-6 tuntia, yleisimmin 5 tuntia.
Kun olen kotona en saa aikaiseksi juuri mitään. Nukun paljon. Ja sitten taas vuorostaan valvon pari vuorokautta putkeen. Saan aikaiseksi käsitöitä hyvin vähän.
Miksi tämän pitää mennä näin. Siivouksenkin kanssa on niin, että kun äitini on ollut täällä auttamassa jaksan siivota pitkään ja ahkerasti. Kun olen yksin vähän rääpin vain pintaa.
Ärsyttää tämä tälläinen. Miksi ylipäänsä unen tarpeeni on niin suurta.
Nyt tutkitaan missä on vika kun vasen jalka turpoilee. Onko niin että verisuoneni eivät kykene pitämään valkuaista suonten sisällä vaan se sieltä vuotaa kudoksiin. MTT- lääkäri kun tämän kuuli hän puhui diabeteksesta. Toivottavasti mulla ei ole sitä. Jos on niin sitten on piru merrassa. Miten mä ahmimishäiriöisenä sitten pärjään?
Ahdistaa se kuinka mun pää ei jaksa toimia. Kun netissä mun pitää jotain tehdä ja ohjeet on enkuks, pää menee jumiin. Ja kun tosiasia on että en mä ihan tiedoton enkun suhteen ole... mutta jostain syystä ahdistun suuresti ja pää menee jumiin. Mun pitäis kuulemma olla poikkeuksellisen älykäs, mutta ei se siltä vaikuta. Tavallisen tosi tyhmä tollo sanon minä.
Paino on pudonnut huhtikuusta elokuun 14.8. mennessä 5kg. Olen siitä pirun iloinen!!! En ole laihduttanut vaan tehnyt elämäntapamuutoksia. Ja totta on että nyt se muutos on ollut vain sitä että olen hedelmien syöntiä lisännyt vaikka ne onkin energiaa runsaasti sisältäviä. Mutta vähemmän ne sisältää kaiketi kuin mässyt ja ainakin niitä syö suhteessa paljon vähemmän, ei ole vain tarvetta suurta niiden kanssa, tyytyy vähempää kuin esim. karkin kanssa.
Syyskuussa aloitan lähiöliikunnan täällä. Alan käymään kerran viikossa kuntosalilla ja kerran viikossa uimahallissa ohjatussa liikunnassa. Ja sitten pitää käydä viikonloppuna uimahallissa ihan uimassa jos vaikka ei ahdistuisikaan liikaa toisten tuijotuksista. Pitää kokeilla. Yritän olla sen verran nyt aikuisempi, että kun joku kerta jää käymättä esim salilla en luovuta siihen. Tajusin eilen että mä alan kuvitella että joku kattoo mua ja aattelee että laiska paska kun ei viime kerralla tullut tänne. Mitä mä tiiän mitä kunkin päässä liikkuu ja mitä väliä sillä on. Ja mistä kukaan tietää miksi jätän menemättä jos niin käy.
Köh, juu en mä välitä mitä muut musta ajattelee, en...
Liittyisiköhän sitä Keventäjiin? Oliskohan siitä apua painon hallinnassa? Taidan kuun vaihteessa liittyä kun on rahaa. Menee pienessä budjetissa paljon rahaa elämäntapamuutokseen, pitää hankkia salivaatteet jne. Ja terveellinen ruoka maksaa huomattavasti enemmän kuin mässyt.
Voi kun saisi vuorokauteen lisää valvottuja tunteja. Voi kun elämäni ei minua niin paljon ahdistaisi.
Aijuu, mä aloitan myös pitsin nypläyksen tänä syksynä.
Eli.... kaikenkaikkiaan kaikkea kivaa tulossa kuitenkin.
Ja aijuu2: liityin tähän -10-projektiin. Lankaa on 54kg ja oma paino on nyt 120kg. 5,4 kiloa pitäisi lankaa kuluttaa ja painosta 12kg saada pois. Taitaa kumpikin jäädä tavoittamatta, mutta jotain sentään saan aikaiseksi.
Tekstit
6 kommenttia:
Mietin sinua usein, vaikka en saa kommentoiduksi. Samalla mietin myös sitä, olisiko helpompi tehdä asioita yhdessä, jos asuisimme lähempänä toisiamme. Ihailen sitä, että olet kuitenkin sosiaalinen tempauksinesi. Ja ihan oikeissa kuvissa jo itsekin! Toivon sulle miellyttäviä uintimatkoja. Eikä salillakaan paa ole, mulla on vain aina lähteminen hukassa.
Hieno tuo 5 kilon pudotus, siitä on hyvä jatkaa. Minä olin yhdessä vaiheessa mukana Kiloklubissa, joka on samanlainen kuin Keventäjät. Jos jaksaa naputella syömiset ylös niin saa ainakin tietoa siitä miten syö.
Syömisongelmaiselle se voi olla hyväksi tai sitten pahaksi, kannattaa miettiä miltä syömisen tarkkaileminen ja ylöskirjaaminen tuntuu pidemmän päälle. Tsemppiä projektiin!
Oikein kovasti tsemppiä oman itsesi remonttiin! Tärkeintä ei kuitenkaan ole laihduttaa itseään näännyksiin, mutta tärkeintä on että itsellään on hyvä olo. Välillä täytyy muistaa olla armollinen itselleen ja suoda myös nautintoja, muuten ei varmastikaan jaksa eteenpäin. Joskus voi tulla takapakkia, mutta siitäkään ei sovi liikaa rangaista itseään.
Uskon, että oma asenne vie eteenpäin missä tahansa asiassa, ja uskon, että sinussakin riittää tahtoa viedäksesi tämäkin asia eteenpäin.
Minäkin (kuten Liinu edellä) olen ollut aika vähäpuheinen kommentoimaan, mutta samoin minäkin olen mietiskellyt usein kirjoituksiasi.
*tsemppiä*
Olen monelle sanonut tuota samaa mitä mietit - ihminen kuvittelee että kaikki kattoo just häntä eikä näin todellakaan taida olla. Ja toisaalta jos kattoo niin hyvä sitten niin - antaa tuijottaa jos siitä jotain kiksejä saa :-D
Miun kuntoilu alkaa taas kohta täydellä teholla, kesällä on ollut niin kiirettä ettei juuri salille tai jumppiin ole ehtinyt mutta talvella käyn varmasti!
Enpä usko, että kukaan katsoo ja ajattelee, että onpas tuokin laiska tai mitään muutakaan vastaavaa. Itse käyn liikkumassa säännöllisesti ja aina samoissa paikoissa, mutten tunnista muista salilla kävijöistä kuin ne, jotka jo muutenkin tunnen. En siis varmasti osaisi sanoa, kuka siellä käy ja kuinka usein. :)
Tsemppiä elämäntapamuutosten kanssa ja onnea jo saavutetusta pudotuksesta, hieno saavutus!
Minäkin täällä pitkästä aikaa kirjoittelen..monasti sua aattelen vaan niin se on, että tuo kommentoiminen tahtoo jäädä vaikka kuinka juttuja lukeekin..tsemppiä sinulle muutoksiin, pienin askelin ja positiivisella asenteella ne onnistuu varmasti :)
Lähetä kommentti