Vetäsinpä sitten ahdistukseen sipsipussin ja limua päälle, siinä päivän ruoka-annos. Mitä sitä syömään kunnon ruokaa kun voi mussuttaa. Nyt sitten on kiva morkkis. Ja tiedän jo mistä tää on alkanu, millä jatkunut, mutta millä hitolla saa tän taas poikki.
Kuinka yksin voikaan olla yksinäinen ihminen.
Jospa vaan neulon noita tilkkuja. Kehittävää...
Tuntuu hiljaiselta. Ei tule kommentteja, taitaa olla tällä puolella tylsää. No enpä tosin itsekään kovasti toisten blogeja kommentoi, vaikka niitä luenkin.
On masentanut. Ihan saamaton viikko ja nyt se sitten ahdistaa. Pitää yrittää taas ryhdistäytyä. Niin jos ei ole kaikille tiedossa niin olen mielenterveyskuntoutuja. Kuntoutus tökkinyt. Jotenkin nyt menossa vaihe, että ei jaksa niin muuttaa elämäänsä mitä vaaditaan. Koko vuosi mennyt muutoksien tekemisessä elämässäni, nyt väsyttää. Hetki on vain pirun huono. Menee tätä menoa paikka kuntouksessa. Eläkkelle en piru vie halua.
Hullun tunnustuksia. Aijuu, ei saa sanoa hullu, lääkäritäti korjaa sen aina :D
Jospa sitä... yrittäis nyt tehdäkin jotain täällä kotona muuta kuin noita tilkkuja.
Herätinkö mielenkiinnon? ;)
Tämänlainen on tullut joskus tehtyä. Tosin en muista onko jokainen tilkku tekemäni, vaiko onko siinä ollut ryhmätyötäkin. Ainakin näyttää siltä että tuttuni on siihen tehnyt ns. raamit, eli virkannut reunan.
Luulin, että pitää purkaa virkkaamaani liinaa. Heh, en tiedä miten onnistuin lukemaan niin väärin ohjeen. Toisaalta, onneksi niin. Hitaasti, mutta varmasti liina etenee. Ja lisää liinan tekopyyntöjä on tullut.
Ja entäs sitten ne tavoitteet?
1. Harrikka-aiheinen paita, housut, sukat, myssy ja tumput (pian yhdelle vesselille).
2. 3:n liinan virkkaus ennen joulua.
3. Villasukkia niille tutuille jotka niitä kaipaa.
4. Neuletakki Nalle-langasta (takakappale alkaa olla siinä kohdin että tulee eteen kainalokavennukset)
5. itselle musta kaulaliina
6. Unicef-nukkeja x-kpl
7. niitä tilkkuja aina kun ei jaksa muuhun keskittyä ja bussissa ja junassa tietty
Eihän tuo kait niin paha ole.... ainoa vain että itse olen hitaanlainen tekijä. Onnekseni tämä on vain harrastukseni.
Ja vielä yksi kuva yhdestä peitosta.
Voehan...ei. Teen ja puran, teen ja puran...
Ei edes tilkut meinaa onnistua.
Olen virkannut yhtä joululiinaa, jonka jätin kesken pari vuotta sitten jo. Nyt sitten huomasin, että se olisi pitänyt tehdä paloista... en kyllä kahdella ekalla lukukerralla tajunnut että miksi... Sen tajuan, että uloin reunaosa pitää erikseen virkata, mutta että koko liina osina. No pitää katsoa paremmalla pinnalla josko ohjetta voi soveltaa... ja sainhan nettitutulta pyynnön lähettää ohje, hän katsoo kanssa mitä olisi tehtävissä.
Oikein mikään ei nappaa. Koko elämässä. Matalalentoa koko viikko ollut.
Tämä kuva kertoo hyvin harmaista tunnelmista ;) Lahjoituslangoista teen saamaani peittoon, mikä on epämääräisen kokoinen, lisäpaloja. Onko tarpeaksi sumea kuva? nää webbikamerat...
Mikähän nyt on, yleensä syksy on parasta aikaa mulle. Noh, ei syksy ole vielä ohi, aikaa on.. Ja taas neulomaan -->
Olinpa sitten viikon alussa tähystyksessä, olikos se nyt sigmoidoskopia. Ja pukamat hirtettiin samantein. Eikä sattunut, saas nähdä paljon kipua tulee kun ne irtoaa. Tuntuu oudolle että kuolion tuottaminen on hoitoa...
Viikon joutunut olemaan kotona, kun ei tuo käsitelty suoli ole suostunut pidättelemään. Nyt taitaa olla jo parempi tilanne.
No onhan se kiva ollut suunnitella käsitöitä, tehdä niitä ja suunnitella lisää.
Yritän päästä eroon yhdestä saamastani epämääräisen kokoisesta peitosta, ja siihen neulon kovaa vauhtia epämääräisen kokoisia jatkopaloja. Tulee riemunkirjava. Väliäkö tuolla, meneehän se pussilakanan sisään. Mutta kummasti se silti olisi mukavampaa tehdä sellaista,missä silmä lepäisi.
Aina ei voi valita. Jos aikoo päästä eroon niistä vähemmän kauniistakin langoista. Niin ja kuka sanoo mikä on taas kaunista. Mielestäni suurin kauneus näissä peitoissa on siinä, että joku huonompiosainen saa lämpöä.
Tämän päivän etsiskellyt kadoksissa olevaa 1,5 virkkuukoukkua. Tahtoisin alkaa äidilleni virkkaamaan yhtä liinaa. En tajua minne sen koukun olen laittanut. Mulla kun on rasia puikkoja ja koukkuja varten. Oonkohan mä suunnitellut tekeväni jotain ja koukku jäänyt sille tielleen...
Harmittaa todella ettei ole kameraa. Kaikkea kivaa olisi kuvattavana.
Mutta nyt takaisin neuleen äärelle.
Pääsin (puikkohirmu)sohvalleni, muka neulomaan, niin enkös sitten saanut nuijanukutusta? Iski ihan totaalinen väsymys, otin torkut. Heräsin paria tuntia myöhemmin ottaakseni vaattet pois päältä ja kaatuminen sänkyyn. Ahdistunutta vähän väsytti...
Tänään parempi päivä. Sain tietää, että pääsen lukijaksi Näkövammaispalveluun. (varmaankin väärä nimike tuossa, en jaksa etsiä oikeaa, anteeksi).
Omat laitteet eivät riitä tuohon, joten pitää mennä paikan päälle. Harmittaa tosiaan ettei ole omia laitteita. Nyt jää mahdollisuudet auttaa vähemmäksi. Nooh, jotkuthan sanoo tähän, että ei vain ole nyt sen aika. Ootellaan...
Ihanaa kun aurinko paistaa, mutta ei ole totaalinen helle. Jaksaa tehdäkin jotain.
Tulee se raja vastaan, vahvallakin. Nyt vaaditaan tältä eukolta vähän liikaa. En käy sen tarkemmin anteeksi vain erittelemään että mitä, mutta on sitä siinä. Tekemistä. Kestämistä. Muuttamista.
Olemisen sietämätön keveys.
Onneksi neulominen rentouttaa.
Tänään olin asioita hoitamassa ja monet kyselivät mitä neulon. Ja monia se tuntui kiinnostavan, neulomistani seurattiin enemmän tai vähemmän aktiivisesti.
Ja nyt väsyttää niin, että loppuillan vain neulon.
Että sitten flunssa iski. Joutuu aina ottamaan varovasti, kun ei ikinä tiedä kuinka pahaksi äityy. Tämän päivän perusteella aika lievältä näyttää.
Voimaton olo on, mutta onneksi sentään jaksaa neuloa vähän kerrallaan... saa neuletakkia Nalle-langasta tehtyä eteenpäin.
Suunnittelin jo, että teen syksyksi/talveksi mustasta puuvillalangasta itselleni neuletakin, mutta taidan sittenkin tyytyä trikookankaiseen. Kun en kaikkein nopein ole ja sen takin on syytä olla valmiina kun ilmat viilenee. Ei budjetti taivu ostamaan noita isojen naisten vaatteita. Kävin Herttoniemessä Lorellan outlet myymälässä ja siellä oli 1 sopivan näköinen neuletakki, hintaa 135euroa ja mittasuhteet sitten vielä pielessä, mulla kun on pitkät kädet, niin ei ne silti meinannu yltää taskuihin, hihoissa sitten vielä liikapituutta 10cm. Ja ei sitten yhtään hinnanalennusta... huh huh, sanon minä.
Harmittaa että ei ole kokenut vaatteiden tekijä, sitä säästäisi nyt pitkän pennin vaatteiden teolla. Yritän katsoa mistä aloittaisin pitkän tauon jälkeen harjoittelut. Ja äh, tuo äidin ompelukone on särki, eli se ei tee hitaalla temmolla tikkiä, vasta melko nopealla. Eli tälläinen noviisi on sen kanssa pulassa.
Eikä tälläisessä kuntoutuksessa saa rahaa niin paljoa, että se olisi asioita helpottava taloudellisesti.
Jospa sitä tekisi Unicef-nukelle taas vaatteita. Harmittaa, kun poikien vaatteisiin sopivia kankaita tulee selkeästi vähemmän. Ja minä kun tahtoisin tehdä puolet ja puolet sekä tyttö- että poikanukkeja.
Tuli tilaus: pitää tehdä yksi nukke tutulle, hän sen ostaa ja niin saa taas 1 lapsi rokotteet.
Ei tullut kameraa, ei. Ikää sen sijaan on jo kertynyt 35-vuotta. Ikäloppu, kuten eräs 13-vuotias neito sanoi irkissä :D
Printterin sen sijaan sain, saapa itse nyt sitten ohjeet printattua, ei tarvitse sitä varten kirjastoon mennä aikaa varaamaan koneelle. Tai kiusata ystäviä.
Punainen neuletakki edistyy hitaasti, mutta varmasti. Tilkkupeitto on yli puolen välin, niitä Vaakapeittoja ( http://www.vaaka.org/tilkkupeitto.html ). Nukkeja väsään hitaasti eteenpäin, puuttuu sopivan sävyistä ruskeaa lankaa hiuksiin osilla nukeista. Jotenkin ei ole sujunut nyt nukkejen teko.
Tein kesällä kutomalla langasta ja kaislasta seinävaatteen, nekin odottavat jatkokäsittelyä.
Jätän sitten kokonaan mainitsematta ne moninaiset keskeneräiset työt mitä on kaapissa, sukkaa jne.
Eka työviikko takana. On ollut kiva olla pitkästä aikaa töissä. :)
Tämä lähti sitten tänään maailmalle. Toivottavasti uusi omistaja tykkää.
Tuli todella hyvä mieli.
Nyt sitten uusia nukkeja tekemään.
Kun vaan on taas sitä aikaa...
Olinpa sitten ystäväni kutsumana kisoissa. Yllätyin kuinka paljon pidin MM-kisatunnelmasta. Harmitti ettei ole kameraa itsellä. Kaikkea kivaa näki ja koki.
Salamavalot räpsivät illan alkaessa kivasti vastapäisessä katsomossa. Mietin että kuinkakohan hyviä kuvia niillä digikameroilla saa noissa olosuhteissa.
Oli ilo seurata kuinka katsojat kannustivat urheilijoita, puhalsivat toisiinsa henkeä, mm. aaltoja tehden.
Itsellä on kädet vähän hellät taputtamisesta.
Tuli tosiaan ikävä terveyttä ja hyvää kuntoa... Noh, ehkä joku päivä minäkin taas pääsen kuntoilun ääreen. :) Toivossa on hyvä elää.
Nyt nukkumaan.
mmmm... matkalla kotiin minut pysäytti arviolta viisikymppinen mies ja sanoi englanniksi, että olen kuulemma todella kaunis nainen. Potkua...elämään. :)
Tästä työstä söi männä viikolla sohva toisen puikon.
Tulee porkkana mieleen väristä. Kahdenlaisia tilkkuja neulon samaan peittoon.
Kohta on synttärit....saankohan kameran lahjaksi. Tulisi parempia kuviakin sitten. Tämä kehnolla weppikameralla otettu.
Mökillä ollessa sain kivasti muiden töiden ohella tehtyä tilkkuja. Tuli paljon marjoja poimittua. Minä vattuja, äitee mustikoita. Mums.
Tilkut on kivoja tehdä.... saa pää välillä vain levätä. Tästä peitosta taitaa tulla todella kaunis!
Että otti päähän eilen, kun neuloin toisilla puikoilla ohuemmasta langasta tilkkua sohvalla, niin siitäpä toinen puikko tipahti kädestä ja sinne män.... sohvan sisään ja sitä en sieltä saa pois! Vitosen puikko on sitten orpo. Sohvat vetelee viimeisiään, niin kun tulee aika luopua, saa sitten purkaa ja ottaa ne kaikki puikot mitä noihin kahteen sohvaan on mennyt. Kovin ovat nälkäisiä... Tästä lähtien pidän sitten sohvien päällä lakanaa, niin puikot on turvassa.
Nyt tilkun kimppuun!
Poppanaa ja palttinaa mökkireissulta. Vähän huonosti näkyy värit tässä. Nuo pikkupätkät tulee olemaan tulevaisuudessa patalappuja. Siinä on pyydettyä istuimen päälle tulevaa "mattoa" vai miten tuota nyt pitäisi kutsua. Tuolinsuojus? Äh, en tiiä...
Ei ole poppana mun vahvin alue, ei. Mutta kivaa oli silti toissa kerralla mökillä näiden teossa.
1½ viikkoa mökillä...
Tässä yksi tuotoksista mökin kutomishetkistä.
Palttinaa, siitä tykkään eniten. On haasteena sitten se että saa elävän näköistä mattoa kun vain värejä voi käyttää, ja lopputulos täysin itsestä kiinni.
Tämä on loimen loppuun tehty pätkä. Kutakin kudetta, 2-3 heittoa- Tykästyin itseasiassa tähän yllättävän paljon. Äitini vinkkasi tavan. Tämä menee mökille varmaankin, itselle tuli mieleen, että saattaisin tykätä maltilla tehdystä matosta tällä tavalla isompanakin kokona...
Harmittaa kun annoin eteenpäin laatikollisellen kuteita, jossa oli kovin erivärisiä kuteita... tälläiseen sen olisi saanut loistavasti uppoamaan. Mitä tästä opimme! Älä luovuta siitä mitä olet saanut! ;) Noh, onhan tuota itsekin saanut sekä kuteita että kuteeksi kelpaavaa vaatetta ym.
Nyt kun en ole töissä, onkin jo vaikeampaa saada leikattavaa. Ja se harmittaa. Alkaa olla kuteet vähissä. (otetaan vastaan-palstalle:kankaita kaikenlaisia)heh
Jaahas ei saa alle toista kuvaa, tai mä en ainakaan keksi miten... eli uutta postia kehiin seuraavaksi...
Niin ja tässä sitten vielä äitini tekemiä nuken vaatteita... shortsia jne. Kuvasin väärältä puolelta housut, niissä on taskut toisella puolella. Hameisiin lisään pitsiä tai muuta mikäli löytyy varastoistani sopivaa... ei ole kyllä tuo varastopuoli kummoinen... pitääkin ruinata tädeiltä jne jos niillä olisi tallessa sopivia... Onhan tuota tullut lankojakin Vaakalle jo pyydettyä... Ei ole ruinauksella loppua :)
Tälläisten tekemiseen olen sitten totaalisesti hurahtanut. Unicef-nukkeja. Ostaja voi "adoptoida" nuken ja joku lapsi saa rokotuksia ja pääsee elämän alkuun. Motivoi tekemään...
Hitsi kun on vaikeaa saada tummasta pienestä nukesta hyvää kuvaa. Tuolla nukella on itseasiassa aika hyvä nenäkin! köh... omakehu ja sitä rataa...
Tuli virkattua oheinen liina Vaaka ry:n arpajaisiin Maailma kylässä tapahtumaan, joka oli toukokuun viimeisinä päivinä. Toivottavasti saaja ei ihan kauhistunut oranssia väriä, joka sattuu olemaan Vaakan väri...
Ohje ei ihan auennut kaikilta kohdiltaa, joten onneksi malli ei ollut vaikea ja osaa soveltaa tarvittaessa...
http://kallamedia.com/virkkaus/malli4.html Tuolla tuo liina mm. näkyy... kuka sitten jaksaa laskea miten se menee...
ekaa viestiä viedään. Ei yhtään hajua mitä kaikkea tänne ymppään. Saas nähä kuin usein jaksaa päivittää tietoja... riippuu kaikenlaisesta aktiivisuuden asteesta, minne se suuntautuu...
Niin pitihän se minunkin, kun ne muutkin, eiku...
Tekstit
