Meillä oli irkkiporukan neuletapaaminen maanantaina. Mm. tälläistä sain:
Kiitos Gehennan! Kankaat sekä lanka menee Unicefin Anna- ja Toivonukkejen tekoon. Toisista vaatetta ja toisesta tukkaa.
Sain paljon lankaa Tilkkujen yöhön, niistä ei ole kuvaa (jäi ottamatta aikana kun kamera oli lainassa). Harmi.
Muoriska yllätti mukavasti. Nyt on sitten taloudessa 2 vyyhtiä punaista Tusshenaa...
Kyllä mulla vielä joku päivä on tarpeeksi lankaa huiviin :)
Suuret kiitokset Muoriska!!!!
Poppanakangas, tehty tyynynpäälliseksi. Tykkään kovasti edelleen. Sopii hyvin olkkarin värimaailmaan.
Poppanakangas ja tehty kassi. Meni harmillisesti raidoitus vähän eri kohtiin eri puolilla, mutta eipä se haittaa. Pidän valtavasti tästä pirteän värisestä kassista (joka ei tietenkään tässä kunnolla näy), mutta kun se ei ole sopinut vaatteiden väriin, köh. Hyvin harvakseltaan siis käytetty.
Noh, ehkä ensi kesänä mulla on oranssi paita...
Dodiin. Tähän lähdin mukaan. Haastan kaikki lukijani tähän tempaukseen mukaan! Lämmintä ylle asunnottomille! Mulla on jo kaulaliina valmis. Seuraavaksi kyllä keskityn veljeni paidan tekoon, mutta sitten taas homma jatkuu.
Vva ry
Vailla vakinaista asuntoa ry.
Arskan pesulaan kaivataan miesten vaatteita. Löytyy tiedot yllä olevasta linkistä. Itse vien Stooriin naisten vaatteita.
Eri tapoja auttaa.
Herrrrkullinen juttupaikka. Ja sieltä idea käsilaukun sisällöstä.
Eli:
- lompakko ( juuri kuitit otettu taas pois, mutta pitänee katsoa turhat käyntikortit pois)
-allakka , joka alkaa käydä pieneksi, ensi vuonna isompi ja se ei sitten enää käsilaukkuun mahdu
-kuulakärkikynä
-lyijykynä
-taitettavat sakset
-parsinneula
-pientä roskaa
-kangas ja paperi nenäliinoja
-kolikoita
-muovikannet minkä sisällä reseptit
-pieni rasia missä ruoansulatusentsyymit
-muovinen taitettava 20 cm:n mitta
Ja kiviäkin kiinnostaa :D
No pitihän tähän Jouluyllätysvaihtoon lähteä. Ei ole kallis harrastus. Ja kiva saada jotain kivaa itselleenkin yllätyksenä.
Ja juu, tänään on parempi päivä. Mä nyt oon vielä perjantaissa vaikka kello on yli 1 yöllä. Meni päivä nukkuessa. Ja nyt sitten rytmit taas vähän poskellaan. Hui hai, ei haittaa!
Kerin tässä lahjoituslankoja Tilkkujen Yöhön. Siis Vaakan järkkäämä tapahtuma. Vietetään muutamilla paikkakunnilla Tilkkujen yötä, eli neulotaan 20x20cm kokoisia tilkkuja ja kasataan 4x5 tilkun kokoisia peittoja eli 80x100cm. On ruokaa, kivaa seuraa. Hesassa koolla ollaan klo 19-07. Viime vuonna paikka piti sulkea klo 04 ja porukasta osa olisi halunnut jatkaa, nyt ei aika tosiaan varmaan lopu kesken. :)
Kerinpuut olisi aika pop kyllä olla olemassa. Ja kunnon hiiri koneeseen. Kumpaakin olen kaivannut tänään kovasti.
Minua autettiin tänään tämän jouluvaihtari napin kanssa. Se oli Hän! Kiitos!
Ja sitten jotkut valittaa ettei kukaan auta. No ei auta jos ei pyydä.... Onhan aivan ihana ystäväni Zornreich auttanut minua useasti, ollut autoapuna tarvittaessa. Kiitokset hänellekin!
Olin lähdössä kovalla kiireella kotoa. Juuri ennen lähtöä lankapuhelin soi. Vastasin siihen. Ystäväni soitti ja sanoi olevansa sairaalassa. Ääni kertoi jo ettei asiat ole hyvin. Otin puhelinnumeron ja soitin kännyllä matkalla bussipysäkille. Sain kuulla että ystäväni hemoglobiini oli taas romahtanut, oli ollut sairaalaan mennessä enää 42. Minne hemoglobiini häviää? Verentankkausta ja tutkimuksia.
Ystäväni on tietenkin huolissaan. Hätä välillämme tänään sairaalassa oli vaiti, suurimman osan aikaa. Oli hyvä olla yhdessä.
Mietin tätä päivää, kun odotin toista ystävääni saapuvaksi autollaan. Istuin kadun varrella ja tuuli niin maan perhanasti. Odotin koko ajan että mikä lentää tuulen mukana pois.
Nyt istun kauhuissani kotonani ja pelkään mitä elämän tuuli voi taas viedä. Ei kai se vain vie parasta ystävääni?!?!?!?
Avaimet on hukassa. Siinä nipussa on mun ainoa postilaatikon avain. Kämppää on myllätty suurin tuntein eikä ole löytynyt.
Mulle luvattiin jo yhdet erittäin mieluiset saappaat. Innostuin kovin ja aloitin suunnittelun minne niillä saappailla voikaan kulkea ja mitä iloa muille tuottaa.
Tulen tämän erittäin rankkana kokemani päivän jälkeen kotiin ja katson meilit. Saappaitani valloittaa toinen ihminen kovin kotoisan oloisesti.
Itkulla ei ole ollut nyt loppua.
Kumma päivä. Sitä on tuntenut jo kotvan aikaa kuinka korret on selän päällä kasvattaneet kekoaan. Tänään tuli se yksi liikaa.
Tiedän että tämä menee pian ohi. Pahin tästä. Kohta taas jaksaa.
Mutta juuri nyt...en. Onneksi saa vain olla. Mutta... ihmisen ikävä toisen luo.
Oli synttärit. 36v. Ja vain 2 tätiä ja 1 ystävä muisti, siis 1 kortti, 1 puhelu vastaajaan ja 1 kommentti skypessä.
Meinasin päivällä alkaa murjottaa...kun ei kerran välitetä musta. Noh päätin sitten olla murjottamatta ja aloin soitella yksiä tärkeitä puheluita. Ja asiat eteni vallan mainiosti! Jee ja tuli hyvä mieli.
Iltapäivän neuloin pihalla ja kivaa oli. Tapasin monta naapuria etc.
Ja niin mukavaa kuin olikin, että irkkitutut onnittelivat niin ei se pitkälle riitä. Olisi se ollut kiva että äiti muistaa...
Tulin kotiin ja alkoi haikeus painaa taas. Ajattelin että kirjoitan puolen yön aikaan blogiin valituspostauksen. Mutta sitten ihana ihminen irkissä heitti urlin : Apupupu
Ja haastan kaikki lukijani tekemään yhden tuollaisen. Minä ainakin teen. Noh, ikävä kyllä muutama juttu ennen sitä. Saas nähdä koska rahat riittää lankojen ostamiseen... siitä se kiinni vain on nyt ja vähän ajastakin juu....
Pitkään ajattelin, että Novitan langat kelpaavat minulle varsin mainiosti. Ettei sitä tarvitse erikoisempia lankoja. Sitten alkoi mietityttämään kun irkissä luki kerta kerran jälkeen juttuja eri langoista. Ja voi kun sitten sain vyyhdin lana grossa tusshenaa! Silloin tajusin, ettei takaisin enää pääse :D Mieli on muuttunut.
Ajattelin pitkään, etten värjää lankoja... no niin, arvaahan sen. Kun tuossa katselin valkoista lankaa, joka on täyttä villaa niin alkoihan sitä haluta värjätä lankaa :D Nyt pitää sitten etsiä mistä sitä väriainetta saa...Ei ole vielä varaa ostaa, mutta mutta... mielessä on. Punaista väriä tarvitsee hän!
Tämä oli osa sitä pakettia, mikä tuli muoriskalta.
Tuosta pienestä kassista tuli heti reppuuni vakiomatkustaja. Siinä kulkee näppärästi käsityö mikä on repussa mukana... ei sottaannu. Ja jos reppu täyttyy matkan aikana, tämä on näppärä ottaa kannettavaksi. Ja olen jo siitä saanut palautetta :)
Ja tuossa tuo NIIIIIN ihana Lana Grossa Tusshena (55% silk/45%kid mohair). Ja kun sitä on vain 50g, pitää sille jostain löytää lisää lankaa kumppaniksi. Mutta mistä? Tietääkö kukaan mistä tuota voi ostaa ja juu mulla ei ole visaa....
Tässä sitten murheen kryyni. Vuoden 1998 Suuri Käsityölehdessä oli malli ja tilausohjeet.Sirkka Könösen malli. Kaveri ihastui ja tilasi kun minä lupasin tehdä tämän. HUOH. Ja tässä tämä on.... Kyllä mulla kärsivällisyys riittää tehdä tälläistä ei se siinä ole. Mutta multa on kaikki suuremmat urakat jääneet kesken jo pitkään.
Tässä paita edestä päin.
Ja tässä sama paita takaapäin.
"Hauskaa" tässä on se, että tämä pitää purkaa. Käsialani on muuttunut niin paljon että purkuun menee jos meinaa valmiiksi asti tehdä. Ja sen meinaan!
Ja tässä mun raakileeni kesäpaidasta. Juu kesä alkaa olla ohi ja tässä vasta mennään :D
Eli mä tosiaan olen hidas aikaansaaja... Ja tiedän että energiat hajaantuu ihan liian laajalle.
Viola lankaa ja ei juu toi violetti oiekin kunnolla tässä tule esiin.
Onko kodissasi sotkuista? Älä huoli, minä varmasti päihitän sinut. Tässä vain yksi kuva asunnostani. En halua ihan kokonaan masentaa asuntoni sotkulla.
Mitähän sitä tekis? ;)
ohje:
Kommentoi tähän postaukseen ja minä annan sinulle kirjaimen.
Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi.
Ja mulle iski sitten kirjain p.
p ieni. Veljen poika, pieni poika...2v 4kk. Pieni poika, isoja iloja tuottaa.
p eruutus. Ostin ystävälle lahjan ja sain kuulla ettei hän sitä haluakkaan. Peruutus ja uusi ostos?
p isama. Haluaisin kangasvärit... teen unicef-nukkeja ja pisamat niille olisi aika veikeät.
p ariisi. Paikka jonne toivottavasti joskus pääsen. Voisi olla käsitöitä tekevälle iso kokemus.
p ulla. Siitä tulee kotoinen olo. Liian harvoin kyllä jaksan niitä leipoa. Mikään kaupan pulla ei voita itsetehtyä pullaa.
p anos. Panos elämäänsä. Yritän sitä lisätä koko ajan, kuntoutuja kun olen. Iso haaste.
p urkki. Täynnä erilaisia kyniä. Kirjoitan paljon mm. kortteja. On kiva voida käyttää erilaisia kyniä. Samassa purkissa kuumemittari, viivotin, ruuvari jne. Kaikkea tarpeellista.
p ostikortti. Tietenkin, postcrossing. Englannin kielen preppausta mulle ja kivoja pikkumatkoja eripuolille maailmaa postikorttien kautta. Yhtä kiva lähettää kuin saada itse postikortti.
p eitto. Kiva itsensä päällä viileällä nukkuessa. Ja niitä teen mielellään neuloen tilkkuja ja kasaten niistä peittoja. Vaaka on kova juttu tässä kohtaa.
p usu. Sitä on ikävä. Sinkku kun olen...
Ja niin on tultu siihen, että jos haluat tämän meemin, pistä kommentti niin heitän ekaa kirjaimella.
Vaakan Tilkkujen yö syyskuussa tulossa. Lankoja tarvitaan, villasekoite ja villalankoja. Tekokuituisemmat käy peittojen kulmiin. Jos lankavarastostasi tähän liikenee lankaa, niin ota sähköpostitse yhteyttä aurinkomie at yahoo.com. Niin at =@ ja välit pois. Kiitos ja kumarrus!
Ja vielä Tilkkupeittosivumme. Ja antaa palaa! Kun kerran asialla ollaan niin vielä villasukkasivut.
Senkin muoriska! Minkä teit! Katsoin ensin vain että jaaha... punaista lankaa vyyhti.... nyt sitten katsoin tarkemmin...silk/kid mohair..... KÄÄÄÄÄK.... niin Ihanan tuntuista. No tuollehan pitää saada jotain kumppaniksi. Ei kyllä mitään hajua mitä yritän sitten siitä tehdä.... :D Oi kiitos!
No niin, paketit postista haettu. Ja harmittaa ettei ole kameraa. Toinen paketeista tuli Novitalta, tilaamani langat. Ja toinen muoriskalta, siinä kaikkea kivaa: lankaa, kankaita, helmiä, musacd etc.
Kamera olisi tässä kohtaa aika kiva juttu :)
Noh, tämä eukko jää nyt tauolle. Mökki ja marjat kutsuu.
No muutamassa jutussa vasta, toiset ne kerkiää vaikka mitä. Mutta minä mukana näissä : Neulottui rätei ja Salainen Neuleystävä 2006. Sähköpostiin tipahti jo tiedot salaisesta neuleystävästäni ja tiistaina se sitten alkaa....
Ja kääk, mihin lähdinkään mukaan! Hidas neuloja ja ei mitään tietoja pintaneuleista! No tässähän sitä oppii jne. ... juu neulottui rätei.
Jep jep. Menen neulomaan.
Flunssa se vaan jatkuu.... nyt nenä vuotaa paljon ja kurkkua kutittaa ja yskittää. Päätä särkee. Huoh, menis jo ohi tämä. Noh jos tää vielä pitkään jatkuu, sitten lekuriin jos sieltä mitään apua tähän sais. Ärsyttävää kun kuumeen takia hikoilee ja sitten tulee kylmä....hiki....kylmä....hiki....
valivali.... :)
On ollut kiva kuulla että nukke mikä meni juuri kaupaksi, on saajalle ollut ilo. Pikku tyttö sen sai, nukke melkein saman kokoinen kuin tyttö, hih. Niin, siis näitä nukkeja.
Tilkkua tässä neulon, saamastani lahjoituslangasta. Muoriskalta tuo kerä tullut.
Eli vähällä huomiolla viola langasta paitani....
Jospa keittäis taas teetä.
Juups, se on tulossa Vaakassa. Tilkkujen yö. Paikat ja aika tarkalleen vielä sopimatta. Tässä aloittanut kuitenkin asiasta rummuttamisen, ja kiitettävästi on tutuissa herännyt kiinnostusta... Irc-tutuissa siis. Sen jo tiedän että omat ystävät eivät tule. Eikä taida sukulaisiakaan saada tulemaan.
Hauska tapahtuma oli viime vuonna, saas nähdä millainen tänä vuonna. Ihmiset sen tunnelman kun muodostaa... :)
Nyyttäri periaatteella syötävää, juotavaa... hauskoja juttuja eri ikäisiltä, eri taustaisilta ihmisiltä, tilkkujen neulontaa, tilkkujen kasaamista peitoiksi.
Aloitettu on jo lanka lahjoitusten pyyntö.
Olisi jo syyskuu... no ei, sitä ennen paljon tehtävää tapahtuman eteen.
Piti tulla kesken kaiken mökiltä pois, kun oli multa loppunut syötävät, eli ei ollut mitään mitä ahmia. Onneksi veli tuli käymään mökillä poikansa kanssa ja sain kyydin kotiin tiistaina.
No illalla sitten alkoi kurkussa tuntua että flunssa on tulossa, seuraavana päivänä eli keskiviikkona oli jo kuumetta jne. Ihmeen huono olo ollut heti alusta saakka.
Mietin tuossa päivällä, että miksi mä en tänne kirjottele juurikaan ahmimishäiriöstäni. Jotenkin on tuntunut että mitä minä tästä puhumaan, vaikuttaa että muilla se ahmiminen on suurempaa. Ikään kuin se olisi mikään mittari. No, minä en kerralla ahmi niin isoja määriä, kuin mitä olen muiden lukenut ahmivan. Aiemmin ahmin kyllä paljon enemmän kuin mitä nykyään. Mutta nyt tämä on mennyt sellaiseksi, että popsin vähän väliä jotain. En saa edes yötä menemään, etten heräile ja syö karkkia, keksejä vai muuta. Mahdunkohan enää talven tullen talvivaatteisiin.... huoh.
Jos vain rahat riittäisivät, taitaisin syödä ainakin yhden maksipussin karkkia päivässä, limua päälle ja sipsiä johonkin väliin. Hmmmm, mitähän sitä muuta söisikään...
Edelleen menemättä keskusteluryhmään...
Lilasta puuvillalangasta oon saanut neulottua 19cm (+käänne) paitaa itselleni, pyörönä neulon tuota. Ei siis ole edistynyt kovinkaan nopeasti.
Yritän taas oppia miten bloggeriin saa laitettua eri juttuja, muutettua ulkonäköä etc.
Nyt teetä.
Taitaa olla kaikki ruskea kangas mennyt noihin nukkeihin tällä erää. Ja lähes kaikki täyte. Ja voivoi kun löytäisi kunnollista ruskeaa lankaa hiuksiin. Paksua sikäli, että työn määrä vähenee huomattavasti. Vaikka meneehän se ohuempikin lanka, riittää mulla kyllä kärsivällisyys ja saahan sillä myös luontevamman näköisetkin hiukset kuin paksummalla. Kummassakin puolensa.
Rahat nyt tosi tiukilla, joten hankintoja ei tehdä.
Harmittaa. Noita on ollut aivan ihana tehdä.
Ei taida lukijoitani niin kiinnostaa nämä, kun ei tule kommentteja :D
Neulepaita etenee varsin hitaasti.
Dalai laman puhetilaisuus peruttu! Voihan hitto, odotin sitä kovasti. Ei taida tännepäin ihan heti taas eksyä hän...
Noh, luetaan sitten kirjoja vain....
Oltiin mutsin kanssa vajaa pari viikkoa mökillä. Tälläisiä saatiin tehtyä:
Tämä nukke on mun tekemä, ja se meni jo kaupaksi. Se meni naapurin mökin lapsen lapselle. Ihastui kovasti tuuhean tukkaan. Arvasinhan, että iso tukka on tytön mieleen!
Tämä nukke taas on minun lempparini. Harmittaa ettei nuken vartalon väri kunnolla tässä näy. Nukessa kivan harmoninen sävy...
Nämä kanssa minun tekeleitä. Tultiin tädin kautta mökiltä kotiin ja näytettiin nukkeja. Hän ihastui tuohon valkohiuksiseen. Olisi kuulemma tullut kaupat, jos olisi ollut parempi rahatilanne. Hmmm.... pitäisiköhän säästää tuota...
Keltatukkaisessa kokeilin ekaa kertaa tusseilla tehdä naamaa, toivottavasti jostain löytyy ohuempaa terää kyniin, nyt tuntui että terä oli liian leveä.
Tässä tekemäni vaaleat nuket miinus se kaupaksi mennyt. Huh, näyttääpä tuon toinen vasemmalta nuken suu vinolta kuvassa.
Tässä tekemäni ruskeat nuket.
Tässä mutsini tekemät ruskeat nuket.
Ja hänen tekemät vaaleat nuket, hassua kuinka tuo yksi näyttää niin vihreältä! :)
Tässä ryhmäkuva ruskeista.
Tässä ryhmäkuva vaaleista. Ihan totta! Tuo oikea alhaalla on oikeasti valkoinen naamaltaan! :D
Yritän siivota. Jotta pääsisin mökille mutsin kanssa. Rahat on loppu ja mutsi ostaisi ruoat mökille.
Aika vähän olen vasta saanut siivottua. Ajattelin jo, että en siivoa kuin toisen huoneen ja keittiön ja siirrän työhuoneesta kukat pois ja rojut tänne vain. Mutta nyt kun olen vähän siivonnut, niin olen nähnyt lattian paljastuttua paikoitellen, että siellä on ollut vähän elämää. YÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖK! Joitain tosi pieniä mustia kulkee aika hitaasti... tietääkö kukaan mitä ne voisi olla? Siis ruoanmuruja ja vähän isompiakin paloja on siellä täällä. Ja tämä kämppä on todella pitkään ollut kunnolla siivoamatta.
Nyt järki sanoo, että lattia pitää saada kunnolla paljaaksi, ja paikat pitää desinfioida. Niin ja sen nyt arvaa, etten kerkiä sitä tekemään ajoissa. Huomen aamupäivällä lähtö, sitä ennen terapia. Ja viime yö uneton, joten ensi yö vaatii pitkiä unia.
Tee jotain.
Kävin apteekissa. Osan tarvitsemista lääkkeistä ostin (2-3kk ne kestää). Eli on vielä paljon muita lääkkeitä mitä käytän. Nämä on mielialalääkkeitä. Jos ne ei olisi korvattavia, niin olisin saanut maksaa 676,00 nyt. Mullehan se on siis 6 e.
Eli ihan kiva asua Suomessa.
Tosin kun vielä saisi muutamia lääkkeitä tuon tuen piiriin. On nuo kulut sen verran kovat. Silti.
En tule toimeen esim. ilman ruoansulatusentsyymejä. Ja nekin maksaa jotain 70e kuussa. Eikä mitään alennuksia. Ja juu, vielä muutakin mutta se siitä.
Kävin täällä.
Siellä oli linkki tänne. Ja pitihän sitä sitten tehdä....
Edellisten vastaustesi perusteella: Olet 20 % Harkitsija
| Ekstrovertti | --------*------------ | Introvertti |
| Käytännöllinen | ----------------*---- | Intuitiivinen |
| Ajattelija | ------------*-------- | Tuntija |
| Impulsiivinen | ------------*-------- | Harkitsija |
Huoh. Ei sitten meinaa onnistua neulominen, siis paidan. Tilkkua tää ämmä osaa neuloa, eh. Alkaa ärsyttää että neulominen on niin pirun vaikeaa, tahkoamista. Neulo ja pura, neulo ja pura.... Ehkä se äitimuori onkin oikeassa, ettei pitäis tavoitella nyt paitoja. Liian isoja juttuja mulle. Tehdä jotain muuta, missä saisi onnistua.
Noh, niitäkö tilkkuja sitten vain? Ja juu, osaanhan mä siivota ja sitä pitää kanssa.
Olenpas kumman vihainen nyt itselleni.
Postcrossingin kautta olen saanut tuttuja muutamia, joiden kanssa kirjoitellaan nyt muutenkin jo.
Yksi näistä naisista lähetti mulle kopsuja jostain kirjasta, aiheena laihtuminen (liikunnan avulla).
En ole vieläkään saanut sitä isoa määrää tekstiä käännettyä suomeksi, mutta sitten yksi päivä tuli mieleen onko mitään siltä kirjailijalta käännetty suomeksi. Ja olihan sitä... Nyt edessäni on Tri Stephen T. Chang: Solakkuuden salaisuus: taolainen tie hoikkuuteen ja terveyteen.
Tässä yksi lainaus kirjasta:
"Toinen seikka, joka liittyy hermostollisiin lihavuuden syihin, ovat hermostuneisuuden aiheuttamat ruokailutottumukset. Yksi näistä persoonallisuustyypeistä on laiskajaakko, joka vain istuu takamuksillaan ja mietiskelee töitä, jotka pitäisi tehdä ja joita hän ei tietenkään koskaan saa tehdyksi. Sitten laiskajaakko alkaa tuntea syyllisyyttä saamattomuudestaan ja tulee entistä hermottuneemmaksi. Niinpä hän ei liiku lainkaan vaan syö yrittäen unohtaa toimettomuudestaan johtuvan syyllisyydentunteen. Hän on joutunut noidankehään. Mitä pahemmalta hänestä tuntuu, sitä enemmän hän syö, ja mitä vähemmän hän tekee, sitä pahemmalta hänestä tuntuu. Ainoa ratkaisu on tehdä jotakin. Mitä tahansa, joka pitää laiskajaakon toimeliaana. Tietenkin hänen on ensin päästävä kaikkien henkisten esteiden yli, kaikkien tekosyiden, joita hän on keksinyt tekemättömyydelleen. Tällaisessa tilanteessa ei ole helppo elää. Tai päästä siitä irti."
Osu ja uppos.
Olen tehnyt monen tunnin lajittelu työn kämpässäni. Matkaa siisteyteen on arvaamaton määrä. Mutta matka on alkanut. Ja yritän nuo yllä olevat sanat muistaa.
Tee jotain.
Äitini kertoi, että vähän aikaa sitten kun hän puki veljeni poikaa, niin tämä poikapa ehdotti "laitetaan se kaunis sininen villapaita". SNIFFFFF. Mä oon tehny sen. Oijoi, tekipä hyvää tuo palaute.
Sukutapaaminen tulossa, jeejee. Olen sitten miettinyt, että mitä hittoa juttelen ihmisten kanssa siellä. Kun tosiasiat on liian rankkoja, liian mustia, liian samanlaisina joillekin näyttäytyvinä.... niin mitä puhua. No Unicefista ja Vaaka ry:stä ehkä joo. Ja kiviäkin kiinnostaa. Ei avustustyön tekeminen kiinnosta. Ja kun mun yks ongelma on se, etten jaksa seurata mitä maailmalla tapahtuu. En siis siitäkään osaa keskustella henkeviä. En edes välttävästi. No, entäs uskonto, se mua kiinnostas.... mutta ai hitto, mä oon vääräuskoinen. Taidan kovasti olla kääntymässä buddhalaiseksi. Hyi mua!
Tänään päivällä tuli sattuneista syistä (tapasin mutsin) mietittyä ihanaa sukuani. Yksi Ruotsissa asuvista sukulaisista tahtoo tehdä sukututkimusta. Mä kaivoin vanhoja papereita esille ja tein rungon millä kysellä paikalla olevien tietoja. Siinä on kohta Muut tiedot..... kirjoitin siihen totuuden mukaisesti :) suvun hullu ja rasite. Ja sen vien esimerkki paperiksi tuonne, niin ilkeä olen. Jos mua mun selän takana ja päin naamaa haukutaan ja sanotaan ettei kestetä, niin tottahan tuo vain on. :)
Onneksi on muutamia ystäviä. Jotka näkevät minut, kokonaisuutena. Jotka eivät tartu siihen, mikä on vuoden onnistumisprosentti elämässäni. Jotka näkevät yrittämiseni ja arvostavat sitä. Jos yksi ystäväni ei jatkuvasti pitäisi puoliani niin intohimoisesti, en tiedä missä olisin. Hän sanoi joku aika sitten, että on ylpeä minusta. Minusta! En ollut tajunnutkaan kuinka paljon tuollaisia sanoja tärkeältä ihmiseltä olenkaan kaivannut.
Ei minusta ole itsaria tekemään, se karma juu. Ja ei muutenkaan. Liian rankkaa toisille. Vaikka aina en tiedä kumpi on rankempaa, se että lähtisin vai se että olen tässä. Ja ei kiitos plaaplaa viestejä niiltä, joilta joku on lähtenyt. Otan osaa suruunne, mutta se ei nyt mua tässä suoraan sanoen kosketa pätkääkään. Anteeksi.
Joitakin vuosia sitten paloin loppuun, syynä mielenterveysongelmat joita ei oltu nähty oikein ja raastava ero. Monen monen vuoden kamppailu kovin vaillinaisella avulla rankan ja kuluttavan taudin kanssa. Kaksisuuntainen mielialahäiriö rapid cycling meinasi viedä hengen multa (ja tuohan ei ole koko totuus, teille ei kaikki kuulu). Tajusin tuolloin apua hakemaan lähtiessäni, että jos nyt en saa apua, niin seuraavaa romahdusta en kestä enää. Tajusin elämänlangan ohuuden. Tajusin sen, että seuraavalla kerralla kivun takia tappaisin itseni. Ja silloin se oli ajatus, että kuolisin. Ei tappaisi.
Oliko nyt sitten onni, että sain apua, tehtiin oikea diagnoosi, sain toimivat lääkkeet? Monelle jatkuva rasite, kun elämäni ei toimi.
Ja suurin pelkoni on, että olen lopun elämääni hetkellisten suurten impulssien ihminen: saan joissakin hetkissä paljon tehtyä.... suurimman osan aikaani en mitään taas.
Tilataan yksi rattijuoppo kohti minua, kiitos!
Ja paska, ei taaskaan mitään kivaa tekstiä eikä kivoja kuvia! SORIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII
No niin, tällästä se taas on sitten. Tuo puuvillainen paidan tekele ei edisty kun saa taas purkaa ja purkaa. Tein ensin väärin langan kierrot, jotta saisin paitaan piparkakkureunan. No purin. Sitten tein uuden yrityksen. Huomatakseni että heti suljetun neuleen tämän kerroksen alussa oli silmukka tippunut....ja taas purkamaan. Mä en nyt kyllä kaikkein suurimmalla maltilla suhtaudu purkamiseen. grrrrrr
Laitoin taas postcrossing kortteja eteenpäin, tällä kertaa 6 kpl. Yksi niistä lähti Ateenaan. Oli ihan pakko kirjottaa siihen korttiin "HARD, ROCK HALLELUJAH!". Mikähän on vastaus, kun kortin saaja kuittaa kortin tulleeksi.
Nyt on yö ja päivällä on edessä postimerkkien ostosmatka. Saattaapi olla että menen Suomenlinnaan katselemaan kortteja. Unescon maailmanperintö paikkojen kortteja on aina sillon tällön pyydetty. Onneksi tuo paikka on tuossa lähellä näppärästi. Ja kahden muun Unesco kohteet on postimerkeissämme. Se on kiva juttu. On tuo Suokkikin. Niitä juurikin menen ostamaan, saan sellaisen merkin sitten tuohon yhteen korttiin mikä menee Portugaliin ja toive oli tosiaan tuollainen kohde.
No voi ei! Meidän suvulla on sukutapaaminen tässä kuussa ja äitini piti siskonsa kanssa tehdä ruoat, ja mun kakut ja pikkuleivät. Nyt sain kuulla, että tätini joutuu sairaalaan sisään tutkimuksiin juuri muutamaa päivää ennen sukutapaamista. Ja sen tiedän, ettei hän tule olemaan kunnossa voidakseen keittiössä toimia sitten. Hittojen hitto. Kun mä vaan olisin taitava, niin voisin olla äitini apuna. Äitini epäilee jaksaako hän käskyttää mua ( ja tietenkin vahtia että kaikki sujuu).
Jos menee viime tipassa pitopalvelun hankkimiseksi, niin isoimmat perheet jättää tulematta kun tulee liian kalliiksi heille.
Nyt todella toivon, että olisin opetellut kunnolla ruoan laiton salat. Perhana kun olen tälläinen poropeukalo!
Tulee itselle paha mieli, kun tiedän että äidilläni on paha mieli.
Tämä on testi, toimiiko.... ymmärtääkö tää neito mitään siis....
Taistele spammia vastaan!
Tää on taas tätä, huonoa kuvaa mun webbikameralla.
Ostin Maailma Kylässä-tapahtumasta nämä kaksi etummaista: saintpaulioita. Kuulemma harvinaisempia. Toiseen tulee keltaista väriä ja toiseen kaiketi nimen mukaan punaista ( red lantern) Tuo toinen on on Rokoko.
Kyllä harmittaa ettei ole kunnon kameraa...
Tämä porukka taisi näitä olla esittelemässä jos oikein muistan.
Tuo Mermaid mulla taitaa ollakin jo. Ellei ole käynyt kuolo sille. Kaikki ei vielä kuki, en tiedä tilannetta.
Opinpa uuden jutun tuolla, että pitää ruukkukokoa isontaa mahdollisemman vähän, ettei kukka keskity vain kasvuun. Pienemmässä ruukussa se kukkii. Olen tähän asti laittanut samantein isompaan ruukkuun... eli väärin.
Laskeskelin tuossa ajan kuluksi: viimeisessä 60:ssa päivässä lähetetty 11439 korttia. Eli pelkkiin postimaksuihin on Suomessa mennyt 7435,35 euroa. Siihen sitten kortit päälle. Osa pistää menemään kortteja, jotka on ollut vuosia laatikossa ja joista tahtoo päästä eroon mutta osa on sellasia kuin minä, ja satsaa niihin.
Eli, ihan kiva tulon lähde tämäkin Suomen maalle.
126915 korttia tuon projektin vuoksi lähetetty ympäri maailmaa, Suomesta 23262 kpl. Harmi etten löytänyt nyt sitä tietoa, koska tuo on alkanut... Olis voinut laskea sitten tuota postimerkkimäärää. Noh, jos ei ole n. kolmeen vuoteen postimerkin hinta muuttunut, niin olisiko se 15120,30e. huh. Ja kun postin lähetysmäärät on vähentyneet, tekee niille hyvää.
Oliskohan nyt niin, että nää jutut kiviäkin kiinnostaa.
Joo, mä meen tekemään taas Anna-nukkea.
Huh huh. Olipa urakka kirjoittaa enkuksi ruokaohje mun heikoilla taidoilla. Toivottavasti vastaanottaja tajuaa mistä kyse. Tein ihan sitä varten bloginkin, että sais paremmin väännettyä rautalangasta asiaa. Kyse karjalanpiirakasta. Eipä tuota sanastoa ole tullut tarvittua juurikaan kuten ei koko enkkua mun elämässä. Ei muuten ole lähtenyt liikkeelle tuo kielten kertaaminen, aika mennyt muuhun. Ja en ole muutenkaan saanut aikaiseksi. Höh.
Postcrossing on aina vain niin kivaa puuhaa. Olen saanut kivoja palautteita lähettämistäni korteista. Olenhan niihin panostanut melkoisen paljon. Jokaiselle, jolle kortin lähetän, käytän aikaa siihen, että se kortti on sitä mitä on pyydetty. Yritän kirjoittaa erilaisia juttuja, minkä arvelen kiinnostavan vastaanottajaa. Jos tiedän, että löytyy postimerkki, mikä sopii aiheeseen, käyn sen hankkimassa korttiin pisteeksi i:n päälle ( tuosta varsinkin kiitelty).
Ja kun saan kortin, yritän keksiä muutakin kuin että Thanks for the card. Jaiks. Paitti jos kortin lähettäjä on ollut kovin tylsällä päällä ja on Terveisiä aurinkoisesta Californiasta- kortti ja teksti että Happy postcrossing ja nimi, on vastaus thanks. Niin se metsä vastaa ku....
Postimaksut nousee. Miettinyt tässä hamstratako merkkejä vaiko ei. Aika paljon kuitenkin lähettelen postia.
Eilinen päivä meni nukkuessa. En saanut mistään otetta ja ihme ahdistus päällä. Nyt tämä yökukkuja on sitten täällä levollisella mielellä. Alanpa käymään noita taaperokassi jäämistöjä läpi, pitää lajitella jatkoja varten (esim uudet ja käytetyt villasukat erilleen jne.). Menee siinäkin taatusti oma aikansa, eikä ihan hetkessä ole valmis.
Sateenvarjo sai turpaansa vähän aikaa sitten. Ostin uuden varjon, jonka jemmasin kämppääni, enkä sitä löytänyt kun satoi. Sitten päätin paikata tämän vanhan, kun mulla oli sellaista paikkamatskua mikä tässä toimii.
Kun ekana päivänä tämän kanssa olin liikkeella, sanoi hivenen kännissä ollut nuori mies: " Oi, sataa sydämmiä!".
Hih.
(anteeksi huono kuva)
Aloitin vihdoinkin lilasta puuvillalangasta paidan teon. Sitten luin meilin, että Anna ja Toivo-nukkeja kaivataan. Sitten alkoi kesken jäänyt turkoosi villatakki kutsua. Maton tulevat kuteet (nyt vaatteet) alkoivat sanoa, että pitäisi alkaa niitä leikata.
Juu, kova hälinä. (nou hätä, ei oikeasti)
Ja on tuolla vielä noita taaperokassitavaroita.
Ja siivota pitäis. Ja kuntoilla. Ja vaihtaa mullat kukille. Ja ja ja....
Ja sitten on ihan eri juttu mitä tämä nainen _saa_ tehtyä. Tuleeko tästä puuvillapaidasta valmista ikinä?
Aika näyttää, periksi en anna epäluulolle. On yritettävä, muuten ei voi ikinä onnistuakaan.
Heh, kävin blogilistasta katselemassa mikä oli tilanne. Ja samalla katsoin olenko ainoa joka on laittanut bloginsa kuntoutus-luokkaan. No en olekaan. Sain hyvät naurut kun luin mikä blogi on samassa myös : Kuntoklubi
Voisivat Etelä-Suomen Sanomissa opetella kuntoilun ja kuntoutuksen eron.
Hetken naurahduksen jälkeen itseasiassa vain ärsytti. Ja nyt aion tämän tähän jättää, jätin jo merkkini siihen blogiin :)
juu, nusnus
Huoh, menkat. Vaihteeksi kivut, vatsa todella sekaisin jne. Mikähän siinä on, että välillä menkkojen alussa pitää vatsan niin rajusti tyhjentyä? Ja kun se tapahtuu on tietenkin huono olokin, menee sekaisin sen verran kroppa.
Huono olo, väsyttää. Koko ajan nälkä, ruoka ei maistu.
Toisaalta, muutaman päivän jälkeen on tosi hyvä olo, jopa ihmeen puhdas. Kait tää on joku kropan tapa puhdistautua. Tai mitä lie.
Piti tyhjentää kerhohuone Taaperokassi tavaroista. Onneksi tänään ystävä vei täältä 16 säkkiä, missä oli valmiita taaperokasseja. Täällä mun kämpässä on nyt sitten iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiso määrä noita tavaroita, vaatteita jne. Ja kun tää kämppä oli jo ennen tätäkin _todella_ sekaisin, niiin.... nyt tämä jo ahdistaa. Ei täällä mahdu liikkumaan, vähän väliä jotain kaatuu jne. Ja kun on oma vika, niin sitten olen tosi vihainen, itselleni. Ja en ole tänään saanut juurikaan mitään aikaan täällä. Kehittävää. Hei! Mistä saa rautaista itsekuria ja tahtoa ostettua? Tämä sen kasvattaminen kun on niin kovin hidasta.
Tosin, kun piti tuolta kerhohuoneelta tavarat pakata niin sepä toimi varsin hyvin. Olin ystävän kanssa sopinut että hän tulee klo 18 paikalle ja aletaan autoa apuna käyttäen kuskaamaan tavaroita mun kämpille. Ajattelin aluksi, että kun nyt sais suurimman osan ja vaikeimmin kannettavat pakattua ja siirrettyä. Mutta mäpä sainkin kaiken pakattua ja siirrettyä. Olin jopa tunnin etuajassa.
Homma toimi niin, että sovin itseni kanssa alkuun niin, että "pakkaa eukko noi sukat tuolta, pidä tauko sitten". No kun ne olin pakannut päätinkin pakata samantein tumput jne. Pakkasin yhteenmenoon puolet tavaroista, ja voin sanoa että sitä tavaraa on oikeasti melkoisen paljon. Oli vielä valmiita kassejakin säkittämättä.
Kumma juttu kun välillä asiat sujuu ilman mitään kitkaa ja välillä valtavaa tahkoamista. Tähän väsyy toisinaan, kuten juuri nyt. Ei ole kivaa olla minä itselleni.
Toisille mä oon ihan muuta.
Dodiin...
Tuostapa otin tämän meemin:
http://loveli.vuodatus.net/
1. Missä huoneessa olet nyt?
Asuntoni työhuoneessa.
2. Mitä löydät näyttösi päältä?
Ei viitsi edes vilasta, tietää jo että pölyä siellä on...
3. Montako kertaa olet tänään aivastanut?
en yhtään
4. Milloin viimeksi satutit itsesi pahasti ja miten?
En muista koska tämä oli, mutta yläkaapista etsin joitain ruokaa ja sitten alakaapista otin sitä varten kipon.... ja kun nousin ylös iskin pääni yläkaapin oven kulmaan.
5. Kenen ystäväsi kanssa vietit viimeksi aikaa kahdestaan?
Eilen Teemun, kuskattiin hänen auton avulla kerhohuoneesta 4 (?) kuormaa taaperokassitavaraa mun kämppään (tila piti tyhjentää), sitten käytiin kirjastossa josta hain enkun kertausmatskut, sitten postissa hakemassa mulle tullut paketti ja sitten kauppaan ruokaostoksille.
6. Oletko mielestäsi hyvännäköinen?
En näin läskinä, yök. Onneksi kasvot on suht miellyttävät.
7. Käytätkö tällä hetkellä kynsilakkaa? Minkäväristä?
En käytä moisia.
8. Mikä soittoääni kännykässäsi on?
kännyssä ollut spiral
9. Mitä cd:tä kuuntelit viimeksi?
Susanna Haavisto (en muista cd:n nimeä nyt)
10. Minkä julkkiksen näköiseksi sinua on kutsuttu?
Kun vielä olin hoikka, niin Marilyn Monroe.
11. Mistä näit unta viimeksi (siis niin että muistat)?
Painajaisia... henkeä uhataan.
12. Onko sinulla sisaruksia?
Yksi isoveli.
13. Käytätkö nukkuessasi sukkia?
Eijei, liian lämminverinen... no joskus on sitten kropan lämmönsäätö pielessä ja on kaikki mahdollinen vaate päällä.
14. Minkävärinen päiväpeittosi on?
Mikä lie vanha tylsä beigen sävyinen, joka on tosi harvoin sängyn päällä.
15. Milloin sait viimeksi lahjan ja keneltä?
Uuden astianpesukoneen veljeltäni ja äidiltäni samalla erittäin hyväkuntoisen käytetyn hellan maaliskuussa, eikä mitään merkkipäivää ollut.
16. Minkä taidon ottaisit jos saisit valita?
Ompelutaidon.
17. Potuttaako sua nää päiväkirja haasteet?
ei, itehän päättää mitä tekee.
18.Omistatko web-kameraa?
Kyllä, veljen pojan kanssa yhteydenpidossa varsinkin ollut mainio väline.
19. Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Harvoin leffassa käyn, siellä katsoin Ice Age 2... ja kotiin otin kirjastosta Taru Sormusten Herrasta kolmosen... ja mikä lie ollutkaan viimesin telkusta.
20. Oliko hyvä?
Ice Age 2 juu oli.
21. Mitä deodoranttia käytät?
nivean Dry Antiperspirant Mild Care
22. Paras juoma?
Vesi.
23. Minkälaiset kuoret kännykässäsi on?
Mustat.
24. Asutko miten?
Omistusasunto, 2h+keittiö.
25. Mitä ajattelet juuri nyt?
Kysymystä mitä ajattelen juuri nyt? Ja se on vastaus kanssa...
26. Kenen kanssa viimeksi puhuit?
Yhden Vaaka ry:n jäsenen kanssa bussissa.
27. Mihin meni viimeksi hermot?
Tänään itseeni, kun kämppä on täynnä tavaraa ja täällä ei mahdu kulkemaan nyt.
28. Mitä löytyy sänkysi alta?
Villakoiria ja rulla pahvia.
29. Milloin viimeksi imuroit?
Köh... siivous pahasti pielessä ollut pitkän aikaa.
30. Kuka sai sut viimeksi nauramaan?
Äitini
31. TV-kanava jota katsot eniten?
Ykkönen.
32. Tavallinen vai valkosuklaa?
Mikän kumma tuo tavallinen on? Määrittely vähän hakusessa. Erilaiset suklaat maistuu eri aikoina.
33. Tykkäätkö juustoista?
Juu, ei mitään intohimoja. Homejuustot sivuutan kokonaan ja kovin vahvat maut.
34. Milloin viimeksi nolostuit?
Oli taaperokassitalkoot ja porukkaa paikalla. Väsymys vaivasi, ja ei ollut oikein oma-aloitteista porukkaa paikalla. Menetin hermoni ja rähjäsin. Samantein jo hävetti, että mitä minä sillä mitään voitan?
35. Mitä sulle ekana mieleen sanasta auto?
Kesämökkille matkustaminen.
36. Mikä on kaukaisin paikka missä olet käynyt?
Israel.
37. Onnenlukusi?
7
38. Minkä kännykkäliittymän omistat?
Saunalahti.
39.Omistatko kolmannen nimen?
En.
40. Mikä se on? Jos et omista kolmatta, paljasta toinen nimi?
Maria.
41. Kulta vai hopea?
Kulta.
42. Juotko paljon vettä?
Liian vähän.
43. Monelta heräsit tänään?
Mitähän se oli, kait jotain 10.
44. Kesän paras grilliherkku?
Nuotiossa paistettu makkara. Uudet perunat ja voi.
45. Omistatko mp3-soittimen?
En, tahtoisin kyllä.
46. Jos käyt koulua mitä ainetta sulla on maanantain ekalla tunnilla?
En käy.
47. Jos saisit ihan minkä tahansa eläimen lemmikiksi, niin minkä ottaisit?
Ottaisin koiran, mutta tuo kakan kerääminen ei innosta. Joten sitten kissa, ja niitä kaksi. Rodulla ei väliä, mutta pitkäkarvaista en haluaisi. Ja sitten Hesystä.
48.Oletko ollut suihkussa vaatteet päällä?
En.
49.Oletko ollut yhteyksissä virkavaltaan?
Olen ollut R-kiskalla kun olin hommissa. Jouduin ryöstön kohteeksi jne.
50. Katsotko tosi-tv ohjelmia?
Pläääh. Vain jos todella on tylsä mieli päällä enkä muuta jaksa. Eli en sitten tiedä missä mennään.
Sain eilen tietää, että työkuntoutus on loppunut. Mitä jatkossa on edessä, en tiedä. Siitä olen varma, ettei mua eläkkeelle vielä laiteta. Tai no... varma ja varma.
Ei kovin iloinen uutinen. Meni päivä torkkuessa pahaa mieltä pois, mihinkään kun en osannut keskittyä. Alkuun ei mikään ruoka maistunut, nyt sitten tekee mieli ahmia. Jeejee.
Jospa tästä menis laskemaan silmukat kesäpaitaan vihdoin ja viimein.
9 kassia vielä tarkistamatta. Muutama tulee vielä tällä viikolla. Sitten onkin edessä lopuista tavaroista kassien kasaamiset. Housuista ja toppiksista tekee tiukkaa... ne loppuu ensimmäisenä. Harmi vain, kun kaikkea muuta mitä tarvitsee kasseihin on kivasti. Tahtoisin niin tehdä mahdollisimman paljon kasseja. Olen sellainen ihminen, että jokaisen tarkistamani kassin jälkeen tulee hyvä mieli kun tietää että yksi lapsi/perhe saa apua, jota tarvitsee. Joka ikinen kerta, jokaisen kassin jälkeen.
Sitten arkeeni. On se kumma juttu, etten saa mentyä kuntoutukseen. Näin kun olen hereillä kunnolla ei ole mitään esteitä ajatuksena ettenkö menisi. Mutta aamulla en saa noustua. Enkä tajua miksi. Harmittaa tämä. :( Ja taitaa se tässäkin loppu häämöttää kun ei tämä toimi nyt.
Tänään tuli kirjastosta ilmoitus että ruotsin kertausmatsku oli tullut perille. Kävin sen hakemassa ja oli sinne tullut yksi romaanikin, jonka kirjoittajaa enkä kirjan nimeä nyt muista. Kuulin hänestä kerran juteltavan ja muistaakseni olen telkussa kuullut hänen juttujaa ja mielenkiinto syntyi. Saas nähdä millaista tuo on. Aijuu, Sofi Oksanen ja Stalinin lehmät.
Nyt vatsa vaatii muonaa. Ei muuten ole ollut ihan viime aikoina ahmimista. Typerästi mä syön... ja ollu välillä taas niin ettei meinaa saada mitään alas... että ei ihan tasapainossa tää ole. Olen ilmoittautunut keskusteluryhmään (anonyymit ahmijat) mutta en ole saanut mentyä... hannari.
Jospa lukis ensimmäisen kappaleen ruotsia...
Ekat 5 taaperokassia mitkä tänä aamuna tarkistin.... niin yhdessä ei ollut toppapukua... kahta pitää korjata... yksi kassi meni täysin purkuun: siinä oli liian pieniä vaatteita ja liian rikkinäisiä, ettei niitä voi korjata...
Että välillä näin huonosti, huoh.
Eilen oli huono olo...väsytty koko päivän aivan älyttömästi. Noh, nukuin vähän väliä. Nyt sitten yö valvottu. Korjasin monta toppapukua... niistä sitten saa moneen taaperokassiin lisää. Paikkausta ja nappeja lahkeensuuhun, että sai kumilenksun kii siihen.
Nyt aamulla vaihdoin muutamiin kukkiin uudet mullat ja muutamia kukkia jaoin.
Puuhastellut kaikenlaista.
Nyt yritän saada itseäni niskasta kiinni, että menisin tarkistamaan taaperokasseja. Niitä vielä riittää. Ja ne pitäisi saada perjantaihin mennessä pois kerhohuoneelta.
Viime tippaan menee tämä...
Sohvalla on näytetilkku... pitäisi laskea silmukkamäärä kesäpaitaan. Pyörönä kun teen ja se on helppo malli, niin se etenee hyvin julkisissakin.
Liikkeelle laiskimus!
Juu, kävin terveysasemalla. Kun kerran on vatsatautia toista päivää.... tarvii todistuksen. Kotimatkalla aloin miettimään tätä ja tajusin, että perhana se on ruokamyrkytystä.... oon syöny liian vanhaa kanaa kahtena päivänä.... Nooo, on näille päiville omaa käyttöä sitten. Vähän nolottaa.
Hui! Tästä se sitten lähtee.... meinaa alko riittämään se etten pärjää enkun kielen kanssa... Tilasin kirjastosta enkun ja ruotsin kertausmatskuja. Kuulin tiistaina mieheltä jonka enkkunumero oli 4, että on oppinut sen kielen kun halusi. Nyt tuli sitten itselle jankkaava ajatus päähän että jos hän kerran niin miksen minä jonka lyhyen enkun numero oli 10....?
Että olikin hyvä että satsasin ministereoon, siinä voi kuunnella cd:n lisäks kasettejakin. Ja kiva kun on kaukosäädin.... mun varsinaisessa soittimessa ei ole. Olis kiva siinä vieressä käkkiä kun kuuntelis harjoitus-cd:tä...
Olin muuten Positiivareiden Juhani Töytärin pitämällä luennolla Laajasalossa äitini kutsumana. Kannatti käydä. Mä oon ihan täpinöissäni nyt ollut. Ei tässä kaikki suju, mutta tää asenne.... wou!
Annetaan asioille mahdollisuus. Pistetään tapahtumaan. Annetaan. Vastaanotetaan.
Onpa ollut hyvä juttu, että olen säästänyt kaikenlaista. Olen kutonut mattoja paljon, ja suurimman osan kuteista olen itse leikannut. Niistä vaatteista mistä kuteita olen tehnyt, olen säästänyt napit, vetskarit jne. Ja hyvä niin. Nyt kun on ollut Taaperokassikeräys, olen tarvinnut mm. nappeja suht paljon.
Varastoilla on siis saanut nyt käydä ahkeraan. :) kiva että niitä on.
Knitting in Public 2006- päivä on tänä vuonna lauantaina 10.6.
KAIKKI KYNNELLE KYKENEVÄT MUKAAN! MUT TUNTEVAT, MENNÄÄN YHDESSÄ JONNEKIN NEULOMAAN? Meiliä tulemaan asiasta...
Miten toi oppi ei pysy päässä, ei sitten millään kun asia on arempi, vaikeampi. Silloin iskee päälle luulot, pelot jne.
Kävin tänään kuntoutuspaikassani ja menin sinne parin viikon tauon jälkeen sillä mielellä, että tähän se sitten loppuu. Luulin, että mun pitää samantein jos jatkan, alkaa käymään työkokeilupaikoissa. Ja minähän en tässä elämänvaiheessa juuri nyt koe olevani siihen alkuunkaan valmis. No luulo oli väärä. Nyt riittää, että menen sinne joka arkipäivä ja teen siellä hommia.
Elämä on kovasti vaiheessa.
Elämä on kovasti tahkoomista, mikään ei oikein suju omalla painollaan.
Asiasta kukkaruukkuun. Englannin kieli on ollut vähän hakusessa ja kun olen mennyt mukaan The postcard crossing project
(perhana tätä kun ei anna kirjottaa ton linkin perään ilman että menee samaan linkkiin), niin tänä aamuna kirjottelin 3 korttia liirum laarum ja huomasin etten tarvinnutkaan sanakirjaa kertaakaan, eikä tarvinnu raapia päätään miten mikin kirjoitetaan. Ja taas joku toinen päivä mä oon ihan jumissa sen sanakirjan kaa, en pärjää ilman sitä.
Puut on kellertävän vihreitä lehtiä täynnä. Eilen mun mittari näytti 25 astetta. Multa meni tililtä vahingossa liian monia maksuja. Nyt ei ole varaa kesävaatteisiin ja kaikista edellisistä olen lihonut ulos. Ja mä en kestä kuumuutta kovinkaan hyvin. Joten mustat vaatteet on aika pop näillä keleillä mulla... Tulee rankka kuukausi tämän myötä.
Kuin noin muutenkin arviolta.
Jeps, taaperokassitilanne alkaa olla kivalla mallilla. Vielä on tarkistettavaa ja kaikesta mitä on saanut saa vielä kasseja tehtyä. Mutta ei ole hätää.
Olen taas saanut huomata, että mä en ole tiimityöntekijä. Haluan oman tontin. Ja selkeät säännöt joita kaikki noudattaa. Miksiköhän aikuisille on on niin vaikeaa pitää sovituista jutuista kiinni (kun ei itse niitä ole päättänyt? kun on eri mieltä?.... sitten ei fiksuna sano mitään vaan toimii kuten tahtoo)
Jo se että on vaatteet omissa pinoissaan kokoluokissaan, tyttöjen omissaan ja poikien omissaan..... huoh. Jos ei ole laatikoissa niin isot laidat että saa myllätä niin ettei mikään vahingossakaan mene väärään pinoon ja jos ei ole pöydässä tarramerkintöjä, niin voi *** sitä jälkeä talkoiden jälkeen.
Anteeksi pienuuteni.
Tahtoisin vain että asiat sujuisivat silloinkin kun kaikki ei ole optimaalisella tasolla. Tyyliin en mene talkoolaisen persettäkään pyyhkimään kun se käy vessassa.
Hmmmm.... juu, oon "vähän" väsynyt ja harmistunut.
No opin koko ajan lisää miten toimia. Voi tätä kokemuksen syvää rintaääntä mikä tästä tuleekaan :)
Onneksi huumorin kukka sentään auttaa noissakin tilanteissa. Mää oon varsinainen pelle jos niikseen...
Olisipa jo kesä. Ja niin lämmintä, että voisi ottaa viltin ja vähän evästä/juomaa mukaan ja mennä Kaivariin puun varjoon, meren rannan vilvoittavaan tuuleen. Ottaa mukaansa jokin käsityö,
ehkä jokin neule, ehkä Unicefin Anna ja Toivo- nuken vartalon tekeminen.
Saisi seurata motoristeja, ilakoivia lapsia, rentoutuvia aikuisia. Merellä purjeveneitä, laivoja... eri kokoisia paatteja.
Voi kun taas olisi ystävä silloin paikalla, kun yllättää suuri vesikuuro.... silloin ystävän kanssa mentäisiin ulos, hyppimään lätäköihin, ilakoimaan muuten vain.... sadetanssia.
Sateen jälkeen kuivat vaatteet päälle, märät kuivumaan ja juotavaksi teetä.
Toivottavasti ei ole niin kiire tai niin mieli maassa, ettei näe kuinka eri vaiheet luonnossa vaihtuu. Kuitenkin jokainen "uusi" kukka piristää.
Uuden vihreän tulo on aivan ihanaa! Niin montaa eri sävyä. Puissa, pensaissa ja maassa. Kun vain olisi mahdollisuus saada kaikkea tuota värimaailmaa matonkuteisiin, tekisin siitä maton. Olen jo pitkään haaveillut moisesta. Jonkin aikaa keräilin kangaita, mutta ovat tainneet mennä äitini tekemiin mattoihin. Harmi. Vihreä on vaikea väri saada. Samoin sininen. Sinisen vaikeus on kummaa, kun se on monen suomalaisen lempiväri.
Näkeeköhän tänä kesänä ketun?
Voihan ******
Oli iso porukka talkooapuna. Tarkistettiin Taaperokasseja. (en voi ohjata oikealle nettisivulle, eli Vaakan sivuille, koska ne ei toimi nyt)
No joo, siis ne kassit.... Eilen sitten siivoilin talkoopaikkaa ja silmät osui kahteen kassiin eri syistä, mistä huomasin että niissä on virhe. Kun purin kassit, joiden siis olisi pitänyt olla läpikäytyjä, niin sainkin huomata että ne ei ole kelpaavia: oli vajauksia, oli liikaa jotain, oli rikkinäistä jne jne.
Nyt en saa mielenrauhaa, ennenkuin nuo "tarkistetut" sata kassia on purettu ja uudelleen tarkistettu.
Että harmittaako...?
Onneksi tuli este, etten päässyt Janopäiväkeräykseen mukaan eilen. Puhelin meinaan soi vähän väliä. Taaperokassikeräys tuottaa nyt yllättävän paljon puheluita. Peruin sitten loppuviikonkin keräysajat. Taitaa nyt mennä niin, että iltapäivät ja illat menee puhelimessa. Ja kun yritän välttää valtavaa puhelinlaskua, tahdon vastata kun soitetaan, enkä soitella itse takaisinpäin.
Yö valvottu, vatsa aivan sekaisin. Saas nähdä onko tämä nyt sitten vatsatautia vaiko muuten vain taas sekaisin. Nyt ei voi edes ahmintaa syyttää vatsan sekaisin olosta.
Hipsin tästä lajittelemaan vaatteita tonne kerhohuoneelle. Pitää saada sukat ja tumput parempaan järjestykseen, kokojen mukaan...
Onneksi siellä on vessa liki...
Moni lapsi kärsii maailmassa puhtaan veden puutteesta, sanitaatiotilojen puutteesta.
Joka 8.s sekunti kuolee lapsi likaisen veden takia. Hiljainen tappaja.
Tässä minä pidän tämän asian takia ääntä.
Lähden keräämään rahaa Unicefin liiveissä.
Pienillä teoilla eteenpäin hyviä asioita maailmassa. Pieni minulle, joillekin todella suuri. Elämän kokoinen.
Juttelin illalla hetken äitini kanssa, kysyin muistanko oikein että suvussa on ollut ongelmia kilpirauhasen kanssa muillakin. Äitini siskolla oli struuma ja ilmeisesti äidin äidillä ollut jotain häikkää myös, kurkussa kasvoi joku isoksi, jäänyt tutkimatta jos siihen aikaan nyt olisi voinut tutkia tuota (?).
Jep jep.
Mulle sitten tulee suvun kaikki probleemat. Kokemusta nääs.
Muistan kuinka aikoinaan yksi ystäväni sanoi, että kun minua kovasti koetellaan, niin jumalalla on minulle sitten paljon käyttöä. Muistan ajatelleeni, että voisin olla mieluusti vähemmän tarpeellinen... ihan jonnin joutava.
En tajua miksi on vaikeaa mennä tästä taas puhumaan lääkärille.
Taidan olla väsynyt olemaan sairas.
Monta opetusta peräjälkeen tullut viime aikoina siitä, että ei pidä luulla kun voi tietääkin.
Annoin jutun mennä lehden painoon toimittajan kiireen takia ilman että luin sitä juttua ennen painoon menoa. Hmmmm.... mettään meni. Virheitä tuli ja niistä saattaa tulla ongelmia jatkossa, jos ei jutun lukijoille mene oikaisu perille. Ne oikaisuthan on yleensä niin pieniä, ettei ne osu silmään...
Olen kysyjälle sanonut, että vain vauvanpeitot kelpaa Vaakalle. No ei. Kun luin Vaakan tilkkupeitto- sivuja, huomasin että se vauvanpeitto on kooltaan vähintä, mutta isompaakin voi tehdä. Eli ainakin 80cm x 100cm peittoja. Huoh. Saisinpa sen ihmisen vielä kiinni kuka soitti ja jota informoin väärin. Puhelin soinut keräyksen myötä niin paljon, että mahdoton enää jäljittää häntä.
Eräs ihminen kysyi villasukka-kampanjastamme. Sanoin että siistit, käytetytkin käy. Ja taas ei... Kun luin villasukkavillitys- sivuja, niin siellä puhutaan uusista sukista. Ja ihan ymmärrettävää, että näin on.
Toivottavasti tätä ei taas unohda... Kun on niin helppoa tarkistaa asioita tänä päivänä. Netti toimii ja tietoja löytyy...
Nyt lauantaina on taas kassien tarkistustalkoot. Eka erä sitten tarkistettu. Kuun lopun kasseja sitten odotellessa... mitähän tekis? Juu, meen keräämään Unicefin Janopäiväkeräykseen rahaa.
Nyt tilkun kimppuun... (ainaoikein-tekniikalla tehty tilkku on kivaa aivotonta puuhaa).
Ihme seinä taas vastassa. En ole saanut käytyä kuntoutuksessa. Olen nukkunut todella pitkiä aikoja. Ahdistus painanut, mutta miksi. Vaikka nukun pitkiä aikoja, on se uni katkonaista. Se taitaa olla osasyy unen pitkään kestoon, lepoa ei tule kunnolla.
Kassien tarkistamiset on sujuneet sutjakasti. Käytetty aika per kassi on pitkä, mutta apua on tullut kivasti.
Kohta aion mennä luuttuamaan käyttämäni tilan lattian. Se on _likainen_.
Dodiin, noita on ovessa... jotta pikkunoidat osaa tulla käymään kylässä. Karkit valmiina.
Sukulaisille ja ystäville kortit tehty. Muutama lähti maailmalle jo viikolla, jotta kerkiää perille. Kauas vie kauan.
Yö valvottu, nukuttaa... houkuttaisi juuri nyt ottaa noita ovesta pois jne. ja mennä nukkumaan... Ja sitten onkin vaikea arvata kuka kaiken makean syö illalla... Eli ei, ei nukkumaan.
Ei sen puoleen, ei täällä ole joka vuosi edes ketään käynyt. Mitenköhän tänä vuonna?
Heh, elämäni ekaa myssyä tosiaan tekemässä. Pitää kokeilla millaisen saa Novitan ohjeella ribbipipon. Menee Vaakan Taaperokasseihin varmaankin. Eiköhän jokunen mene vaihtoon niistä kasseista mikä tulee mulle keräyksen mukana.
Sain kivasti apua nyt: pitää tehdä erinäisiä käsitöitä keräystä varten varmuuden vuoksi, ja näitä nyt sitten muut tekee. Vien matskuja ja olen jo toimittanutkin niitä. Toisaalta olisi kiva kun ei tarvitsisi keräystä varten tehdä tälläisiä ollenkaan, että kaikki olisi täydellistä. Ikäänkuin mikään tässä elämässä olisi täydellistä missä monta ihmistä toimii. :)
Eli erittäin kiva että autetaan.
Ja kiva itse auttaa, tuon keräyksen muodossa tällä erää.
Onpa menoa. Vaakan Taaperokassikeräys on alkanut. Olen siinä mukana kassien kerääjänä. Se tarkoittaa myös sitä, että kaikki kassit pitää tarkistaa. Olen vienyt mainoksia mooooooooneen paikkaan monena päivänä. Pyytänyt sponsoriapua mm. jätesäkkeihin. Kassit tarkistuksen jälkeen pakataan jätesäkkeihin, jotteivat matkan aikana nuhraantuisi ja onhan niitä niin helpompi kuljettaa, eikä jokaista kassia erikseen.... nyt saa yhteen säkkiin 6-8 kassia.
Onneksi olen saanut monenlaista apua jo nyt: mulle on printattu esitteitä, kuskattu kun olen hakenut tavaroita jne jne. Kiitos tästä kaikesta!
Vähän se pelottaa että saanko tarpeeksi talkooapua kassien tarkistukseen. Kun uskon että mulle niitä kasseja tulee melkoisen paljon. Mutta aika näyttää miten käy.
Kuntoutus jatkuu, tänään selvisi. Kahden kuukauden jaksoissa katsotaan miten edistyy. Työkokeilut pitää aloittaa mahdollisimman pian. Olen tyytyväinen, ettei tämä katkennut.
Nyt sitten saan jännittää miten käy: miten jaksan kaiken tänä keväänä. Suurkeräykseen osallistuminen, työkokeilut ja ainiin.... onhan meillä alkukesästä sukutapaaminen, joka sekin tuottaa töitä.
Kaikki mieluisaa tekemistä. Rajan veto eri paikkoihin mulla haasteellista. Onneksi lääkärin kanssa tästä puhuin. Varmuuden vuoksi pieni lääkemuutos. Olisi vain kivempaa jos voisin tavata terapeuttia joka viikko. Hän näkisi missä menen. Itse en tunnista tilaa juuri ennen hypomaniaa ja voivoi kun on kiva olla siinä hypomaniassa: kaikki onnistuu ja kaikki sujuu, ei tarvitse juurikaan unta jne. Sitä voi sitten kestää joitakin viikkoja. Onneksi ei ole pitkään aikaan enää tullut sen jälkeen masennusta. Mutta ei se ole kiva sairastaa, se kuluttaa uskomattoman paljon, tietenkin. Sitähän palaa liian suurella liekillä.
Ei tässä keväässä mikään muu niin arveluta kuin se että se oma arki kulkisi siinä sivussa ongelmitta. Se 0n haaste, jonka olen päättänyt ottaa. Ei tässä elämässä pääse eteenpäin, ellei elä sitä ja ota riskejäkin.
Kaiken kaikkiaan. Voin sanoa, että on kiva elää.
Uniapnea pyörii mielessä vähän väliä. Nyt on varattu aika lääkärille, jotta sitä alettaisiin tutkimaan. Miettinyt sitä, että veljellä se on hoidettu ja on vielä varsin hoikka mies. On taitanut mullakin olla tuo jossain määrin niin pitkään kuin muistan, ennen lihomista. Nyt se on vain pahentunut. Ja nukkuminen varsin pätkittäistä. Ei se kovasti vireystasoa nosta.
Joudunkohan samaan kuin veljenikin: leikattiin rustoa ja luuta tieltä pois nenästä jotta ilma kulkee. Oli meinaan jälkikäteen aika perhanan kipeänä. Kääk.... Voi kun voisi olla miettimättä tuota. Tulee mikä on tullakseen.
Ei oikein mikään suju nyt. Taitaa tulla ensi viikolla tuomio, että kuntoutus lakkaa tällä erää. Itsellä ristiriitaiset fiilikset. Pelkään koko ajan sen verran seuraavaa hypomania jaksoa, että vähän väliä seison jarrun päällä, kun asiat alkavat sujua liian sutjakasti. Kun en tunnista koska olen vain todella aikaansaava ja koska mopo alkaa karata käsistä. Olisipa se kiva jutella näistä jonkun ammattilaisen kanssa, mutta en esimerkiksi tällä haavaa tiedä koska seuraava terapiakerta on. Yleensä se on ollut 3:n viikon välein. Ikäänkuin se mihinkään riittäisi.
Jostain pitää kaivaa kantti mennä ahmimishäiriöisten anonyymeihin keskustelijoihin. Hmmmm, missähän se kantti sijaitsee? Täytyy etsiä.
Oon mukana suuressa projektissa nyt. Oma jaksaminen jännittää taas, ei se ettei jaksa, vaan se ettei jaksa liikaa. Rajan vetäminen mulle kumman vaikeaa.
Kiinni jäit! Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki blogiasi lukevat.
Itse kiinni jäin tällä sivulla. Tekstikin lainattu.
Villatakki on kesken, ei ole vähään aikaan päässyt sitä edes tekemään. On muutenkin hitaasti edistynyt. Nyt tekisi mieli jättää tekele kokonaan tauolle, ja aloittaa kesäisen paidan teko. Nyt sitten enää pitää päättää jätänkö todella villatakin odottamaan aikaa parempaa (ikäänkuin sitä aikaa parempaa kovasti olisi tyrkyllä... :D)
On se kumma kun ei meinaa itselleen mitään saada tehtyä. Niiden tekeleiden teko vaan venyy ja jää kesken. Joten... järki sanoo että se villatakki pitää ensin tehdä. Ja se järjen joku osa, että ei kun kesäpaitaa tekemään, siinä menee kuitenkin taas niin paljon aikaa.
Tai miten olisi jos en tekisi kumpaakaan vaan kaikkea ihan muuta? Hurlum hei!
Tänään oli sitten taas rankka päivä. Meni hommat myttyyn mun mittapuun mukaan ja ei se lohduttanut, että todettiin kuntoutuksessa ettei mulla olis saanut teettää viikonloppuna kotona hommia. Että hyvin meni, loppuvastuu heillä. Jotenkin kuitenkin itselle jäi pettynyt olo kun en saanut hommiani tehtyä itse loppuun. Aika loppui kesken ja juu, ne henkiset voimatkin pätki viikonlopun aikana.
Sitten iltapäivällä terveydenhoitajan pakeille. Tapaaminen järkätty verenpaineen takia. No sen seuraaminen jäi, kun mittari ei mun paksussa käsivarressa toiminut eli pysynyt kiinni. Ja joku paskiainen on varastanut sen mittarin jossa olisi pidempi mansetti (onko se nyt se sitten...)
Eli mä en pääse sitten omaa painettani seuraamaan kotona mikä olis nyt tärkeää.
Varpaasta kaivettiin lasinpalanen.
Verenpaine mitattiin, ei liian paha, mutta ei kovin hyväkään.
Paino punnittiin, kun tiesin jo että se on noussut. ½ vuodessa 5 kiloa tullut. Kerroin että viime aikoina on huomannut että jaksaa aina vain vähemmän. Liikkuminen alkaa tuottaa kipuja monenlaisia. Hengitys alkaa vinkua kun kävelen rivakasti. Sydän alkaa helposti tuolloin lyödä epätahtiin. Ja kun puhuttiin mitä kaikkea on odotettavissa painon noustessa tuli puhe uniapneasta. Ja tajusin, että se vaivaa jo... voihan ******
Nyt alkaa todellinen avun etsintä syömishäiriön päihittämiseen. Mä en mitään laitteita kotiin ota voidakseni hengittää nukkuessa. Tai sitten otan.... jos se eteen tulee.
Niin, ota itseäsi niskasta kiinni. Pitää vain tajuta niks naks asiat ja tehdä muutos. Mikä lie on sitten se oikea tie tässä. Aika näyttää.
Tässä tämä.... knitting champion 2006-kultamitali. Sain vain sukat tehtyä, mistä kuva alempana.
Hyvä, että edes ne. Lämmittää ystävän jalkoja.
Nää olympia sukkien kuvat näet.
Yritin saada hamsterikuukaudessa
tehtyä itselleni villatakin ja siksi olympianeule jäi
vain sukkiin. No en saanut sitä takkiakaan valmiiksi. Hiljaa etenee... toivottavasti hyvä tulee.
Hihii, tää on kivaa! Postcrossing
Kirjaudutaan sisään, annetaan oma osoitetieto ja info itsestään minkä itse haluaa. Sitten 1-5 osoite ja info tiedot omaan sähköpostiin tilaa ja niille kortit (sellainen minkä pyytää). Sitten kun sen kortin on saaja saanut, hän sen merkkaa nettiin tulleeksi, ja sen jälkeen alkaa ensimmäinen kortti tulla itselle. Kortti kortista, 5 korttia maks. liikkeellä.
Kivaa nähdä mitä kaikkea ja mistä kaikkialta tulee. 4 multa perillä, yhtään ei vielä tullut. Kohta pitäis varmaan jo alkaa tulla...
Ja siitä tää on hyvä, että tulee tuota enkkua kaiveltua mielestään taas liikkeelle...
Olen äitini kotona, hänen koneellaan. Hän on kutomassa mattoa. En tiedä koska tulee kotiin. Itse pääsin etuajassa kuntoutuksesta tänään. Mikä oli ihan hyvä juttu. Moni asia, tai no, ihminen ärsytti tänään liikaa. Pitäisi oppia pitämään suutaan soukemmalla tiettyjen ihmisten kanssa. Jotkut tietävät asiani niin paljon paremmin, silloin pitää vain kuunnella kohteliaana. Muuten menee väittelyksi joka ei ole edes hedelmällistä, ei edes loppusuoralla. Tai no, paskallahan sitä lannoitetaan.... ;) Liika lannoitus vaan tappaa, siinä se vika, ei muuten.
Olen täällä siksi, että tänään mallataan villatakin takakappaletta. Kävimme äitini kanssa eilen katsomassa Äideistä parhain- leffan ja sen jälkeen mallasimme sitä. Ei ollut hyvää paikkaa moiseen mutta kuulemma hänessä heräsi epäilys, että se takakappale on liian iso. Huoh, toivottavasti ei. Kainalokavennukset menossa pitkällä. Tylsää helmineuletta. Mutta jos pitää purkaa niin niin sitten. Jäänpä sitten paremmin hännänhuoipuksi lankahamstereissa... Mutta kun niin yritän saada sen tässä kuussa tehtyä, ei siihen aikatauluun mahdu purkua.
Olen ottamassa tämän hetken pääongelmaan käyttöön ratkaisua mitä olen käyttänyt taannoin parikymppisenä, kun olin pahasti paniikkihäiriöinen. Silloin mun piti kulkea päivittäin työmatkalla metrolla ja se oli tietenkin tosi paha paikka moiselle ihmiselle. No yks kerta tajusin, että mullahan on aina reppu mukana. Se sylissä istuen pistin silmät kii ja kuvittelin mielessäni että se reppu on Pieni Minä. Iso Minä mielessään puheli sille eri asioita, alkuun vain rauhoitteli, että kyllä tässä pärjätään. Jossain vaiheessa sitä teki jo sitten silmät auki. Sitten tajusi, ettei tehnyt enää säännöllisesti ollenkaan. Sitten ei ollenkaan.
Nyt ongelmana on meno joka arkipäivä kuntoutukseen. Järkisyitä ei ole, mikä lie tunnepuolella tökkii... Nyt on sängyssä vanha oiva pehmolelu ja sille aamulla juttelen kun meinaa kynnys oven luona kasvaa niin suureksi, että Pikku Minä on sitä mieltä että kotiin jäädään. Iso Minä sitten johdattelee. Alussa tämä kokeilu menossa. Toivottavasti se on yhtä hedelmällinen kuin edeltäjänsä.
Vilkkaasta mielikuvituksesta on joskus hyötyäkin...
Villatakki on mulle iso tavoite. Pitkään aikaan en ole saanut itselleni mitään tehtyä. Suurin ajanviejäni on ollut kaikenlainen hyväntekeväisyys.
Nyt yritän monella tapaa rakentaa omaa elämääni. Priorisoida. Paljon olisi kaikenlaista, ei ehdi sitä kaikkea. Nyt tuo takki. Sitten vähän väliin hyväntekeväisyyttä ja sitten itselle paita.
Hui.
Luen muuten kivaa kirjaa: Nalle Puh ja ongelmanratkaisun taito. Hyvälle vaikuttaa tähän asti. Rautalankaa sano.
Tälläinen paita veljen pojalle. Harmi ettei värit tule esiin kunnolla, se on kaunis paita.
Ja tämäkin... harrikkapaita, harmi ettei näy kunnolla, mutta poika on niin nopea, ettei perässä pysy.
Juu, viikolla tälläisiä tehtiin mutsin kaa. Vielä en ite koneella ommellut. Käsin korjailin kohtia missä virheitä oli. Eli ompelupuoli äitini ansiota, kiitokset siitä hänelle!
Minä noihin kasvoihin ja hiuksiin keskityin. Hiusten teko mun tyylillä vie aikaa paljon, teen lankaa keskelle solmuja ja pistelen sen kankaan läpi kahdesta eri kohtaa, se solmu sitten sen sitoo paikalleen nurjalle puolelle. Tuossa lyhyessä hiuksessa tekniikka on solmupistoa .
Edessä on opettelu ompelemaan, se on kovasti hakusessa se taito.
Mistähän sitä saisi halvalla nuken täytettä...? Ees siedettävällä hinnalla. Pitää lähteä etsimään.
En ole vielä varma, jääkö nämä vaatteet näille nukeille. Aika näyttää.
Kiva näitä on tehdä. Kun vain saisi paksumpia lankoja hiusten tekoon myöskin. Ettei jokaisen nuken hiukset veisi niin paljon aikaa.
Rakas verenpainemittari! Jälleen kohtaamme. Tervetuloa kotiini. Täytyy myöntää, että toivoin eromme olevan pidemmän. Mutta on se kivaa, että sinut saa lainaan terveysasemalta, kun lääkärisetä niin määrää.
Nyt sitten tapaamme muutaman päivän välein ja niinä päivinä kun tapaamme, tapaamme aamulla, päivällä ja illalla. Ja kun on sitten se huono päivä, minkä takia tänne olet pääasiallisesti tullut vierailemaan, tapaamme heti aamulla pedissä, kun en pääse ylös kun niin pyörryttää. Sitten sellaisen päivän aikana me varsinaisesti kuhertelemme, useaan otteeseen. Oi tätä onnea!
On se kiva, että joku tulee käymään ja ihan jopa olemaan.
Olin mutsin luona tuossa pari päivää, tehtiin suuri urakka Anna ja Toivo-nukkejen eteen. Niistä lisää kun saan kuvat äidin kamerasta hänen koneen kautta mulle.
Noh, tulin sitten kotiin. Pihalla tapasin naapureita 2, toisella koira. Koiraa tahdoin tervehtiä samalla kun postini hain. Omistaja päästi tämän pienen koiran sitten irti. Sepä sitten juoksi kassieni luo jotka olin jättänyt oven eteen ja kusi päälle!
Grrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr!
Omistaja vain nuhtelevalla äänellä sano "noh". Juu on niin perhanan hyvää kasvatusta tuollainen.
Tais olla viimeinen kerta kun sitä koiraa silittelin.
Harmi, että vuodatuksessa olevat blogit eivät toimi. Nyt kun se reistaa, tajuaa että siellähän on monta blogia mitä seuraan. Blogilista väittää, että on päivitetty ja kun vilkaisee sivuja niin pah! Sniffff, ystävät pimennossa.
On tässä muutenkin vuodatuksen varsinaista aikaa, flunssa iskenyt. Nopeasti äityi kunnon sairasteluksi. Ei ole jaksanut edes neuloa. Ja jos olen nyt jo tässä kunnossa voinniltani, niin mitä kun olen sairastellut tätä pidempään? Nyt muuten tympii makoilla, mutta ei sitä oikein muutakaan nyt jaksa. Hetken tässä koneella on ja sitten onkin jo niin huono olo, että makuulle mentävä.
Tämä sairastelu on tietenkin niin huonoon aikaan. Kuntoutus on mahdollisesti katkolla, eli olisi nyt ajat näyttää mistä minut on tehty. Tällä haavaa basilleista, nenäliinoista, kuumasta teestä... Mutta ei voi mitään jos kuntoutus menee poikki. Hitto, tosiasia on että se ottaisi päähän aivan pirusti. Pelkään etenemistä ja paikoilleen jäämistä. Kumminpäin tahansa, vaatii itseltä sopeutumista.
Varsinaista vuodatusta!
Tuntuu, että näinä päivinä törmään pelkoon, minne sitten ajatukseni käännänkin. Niin, olen kovasti pohdinnut elämäni asioita. Olen ollut paljon poissa kuntoutuspaikasta, kotona. Ja sitä kun mietin miksi, tajusin että pelkään. Pelkään, että taas sairastun hypomaniaan. Että en tiedä mikä on hyvää innostusta ja mikä menee jo sairauden puolelle, hiljalleen.
Sitten tajusin, että jos jään pelkäämään tuota, niin lakkaan elämästä. Sama jos jäisin pelkäämään koska tulee sellainen flunssa, että pitää jäädä pitkäksi aikaa kotiin. Niin jäädään sitten varulta jo nyt. Tyhmää, juu. Tulen todennäköisesti sairastumaan ja se tulee tehdä niin monta kertaa kuin on tarvis. Ehkä opin, ehkä en. En voi tietää. On katsottava.
Sitten puhelin ystävän kanssa Skypen kautta puhelua. Oi rakas ystävä! Sait minut tajuamaan, että pelkään kuinka suuri musta voikaan tulla, voinkaan olla.
Ja kun hetken itsekseni mietin, tajusin että olen ajatellut isoista muutoksista niin, että ne ja niiden lähialuen pitää pyhittää, kun ne on niin isoja. Vaikeita. Mahdottomia. Itseasiassa sellaisia ettei niistä voi selvitä. Niin, entäs sitten että elämä välillä vaatii isoja muutoksia? Että moni asia pitää heittää ylösalaisin ja katsoa mitä saa aikaiseksi? Entä sitten? Niin vaan pitää tehdä. Ja saa tehdä.
Katsoa mitä elämästä tulee. Mihin se kantaa. Minut ja läheiseni.
Pelko, mene pois!
Nallea, Raitaa, 7veljestä, Huopasta. Muutamia sen verran että saisi villatakkia/-paitaa. Muusta sitten tulee sukkaa, töppöstä, lapasta jne.
Tuosta lilasta 7veljeksestä ajattelin tehdä takin, jossa on palmikko kahdella eri värillä neulottu, näin juuri jossain päin nettiä sellaisen, näytti kivalle.
Ruskeaa Novitan vanhaa lankaa, josta takin tekele alimmassa kuvassa.
Jo edellisessä kuvassa näkyneitä 7veljeksiä ja lisää sitä, mustaa valkosta ja sinistä.
Sinistä Tahitia ja kirjavaa, siitäkin jossain raato, ei kuvaa.
Lilaa ja punaista lilaa, niistäkin raadot, mittaaminen yllättävän vaikeaa, tehnyt suljettuna neuleena, ja tuntuu vuoron perään että on pieni ja sitten että venyy ja paukkuu. Ota nyt sitten tuosta selko...
Vasemmalla puuvillalankoja Roma, Freesia, Tennesee, Carolina ja Bahamas. Pieniä määriä kutakin.
Ylhäällä keskellä Bambinoa.
Alhaalla jostain kouluaikaisesta villapaidan tekeleestä puretut langat. Muistan että noiden tilausesta keskusteltiin pitkään, tais olla kalliit langat. Niin ja vieläkään ne ei ole muuta kuin keriä.
Sitten oikealla Samosta ja virkkauslankoja.
Ja keskellä Floricaa. Oikealla tekokuitulankoja ylhäällä ja sitten Tahitia (muistankohan nyt oikein nimen).
Korillinen ja laatikollinen (ainakin) jämälankoja. Nämä pitää käydä läpi, jaotella laatunsa ja värinsä suhteen. Sitten on helpompi suunnitella mitä tehdä.
Tekokuitulankoja, Woolia, Palmasta, Kotiväkeä, virkkuulankaa. Harmi ettei värit näy kunnolla.
Ylhäällä puuvilla/pellava lankaa, kivan näköistä pintaa siitä saa, tekele pitää purkaa.
Takana lisää Woolia ja muistaakseni Susan tekokuitulankaa. Edessä takin raakile, josta vielä pohdinnan alla, puranko tuonkin. Ja tuosta vihreästä villalangasta taitaa tulla kaulaliina.
Kaiken kaikkiaan, kaikkea en edes kuvannut. Ja lankoja on ainakin 35 kg, taitaa olla lähemmäs 40 kg, punnituksen jälkeen lankaa on vielä löytynyt.
Ikävän monta työtä joutuu purkamaan, kun on lihonut.
Hämmästyin, että lankoja on niin paljon. Luulin, että niitä on n. 10 kg. No en ole ikinä ollut hyvä arvioimaan määriä, matkoja jne.
On todella hyvä tuo lankahamstereihin liittyminen.
Hih, jaksaakohan kukaan lukea loppuun. Ja kaikkia kiinnostaa kovasti mun lankojen ihmeellinen maailma :)
Voikaa hyvin!
Liityin sitten lankahamstereihin. Loppupään pitäjäksi. Jonkun sekin on tehtävä.
Itsellä tuottaa tuo töiden loppuun saattaminen usein vaikeuksia. Josko tämä innostaisi edes vähän.
Hyvä viikko tähän mennessä. On taas jaksanut olla.
Elän haastavia aikoja. Yritän muuttaa pitkäaikaisia tapojani. Yritän saada elämääni jatkumoa, jokapäiväisiä toimintoja, rutiineja. Kyse on niinkin jokapäiväisestä asiasta kuin siivouksesta (mm.).
Mulla on kämpässä aivan kamala siivo, eli tavaraa on pöydät ja lattiat likipitäen täys.
Nyt sitten pikkuaskelin muutosta kehiin. Kärsin itse pahasti tästä kämpän kunnosta. Kuvastaahan se mielen sekasortoa, ja ei taida olla ihan sattumaa että nyt tässä elämänvaiheessa haluan tähän muutosta.
Kuulostaa ehkä pienelle. Mutta minulle se ei sitä ole. Tätä sekasotkua on kestänyt todella pitkään.Ja kun usko omiin mahdollisuuksiin, tahto oman elämän parantamiseen, itsensä rakastaminen, itsensä vuoksi asioiden tekeminen on kovasti haasteellista mulle. Kun ei tarvita paljoa, kun uskon, etten ole minkään arvoinen. Ja riittää vain pelko torjutuksi tulosta, kun vajoan välinpitämättömyyteen. Siinähän on niin turvalllista olla, valmiiksi jo maassa. Ei voi tipahtaa korkealta.
On vain käynyt niin, että se ei oikein tunnu enää toimivan. Oma mieli vaatii muuta.
Elän haastavia aikoja. Muotoilen elämääni, hiljalleen.
Pitkä tie, olla mielenterveyskuntoutuja. Ei tuo hypomanian esiin tulo taas yhtään piristänyt oloa, auttanut asioiden eteenpäin menoa. Talous kärsi vähemmän mukavasti. Ollaan taas tiukilla pitkään. Pitäisi oppia näkemään varomerkit, eli mitä tapahtuu juuri ennenkuin tulee hypomania. Mutta kun en näe. En tajua. Tunnistan hyvin mitä tapahtuu hypomania aikana, mikä sitä ylläpitää, saattaa olla, että viime kerran loppumisenkin tajuan. Mutta se tärkein... mitä tapahtuu juuri ennen, että voisi ottaa lääkäriin yhteyttä. Se olisi sairauden hyväksymistä ja se kanssa elämistä vastuullisesti.
Luulen, että monikaan ei ymmärtänyt mitä tarkoitin tuossa hetki sitten, miten kestää pettymyksien jatkumoa.
Tietenkin elämä on sitä. Mun kysymys olikin väärin muotoiltu.
Miten kestää sairautensa kanssa elämistä ja siinä jatkuvaa epäonnistumista. Kun paraskaan oma yrittäminen ei tuota tulosta. Yleensä jaksan, mutta aika ajoin väsyn niin täysin. Niin täysin, että vietän aikaa tuijottamalla lääkepulloja...
Tuossa mun versioita Huopasesta tehdystä enkelit, ohje Novitan lehdessä. En onnistunu rypyttää siipiä, joten tein lovet saksilla. Ihan ok.
Ei kelpaa saajalle näin, aikoo tehdä muutoksia, hiusta ja naamaa.
Ja ei ole tullut palautetta tekemästäni myssystä veljen pojalle, joten luulempa ettei kelpaa.
Tähän loppui mun käsitöiden tekemiset lahjoiksi. Ei näitä arvosteta. Ja en osaa tehdä oikeita juttuja. Ja kun ei tilauksia tule, niin ei kait tarvetta ole.
Yhtä villapaitaa vielä jääränä teen, jääköön siihen.
Väsyttää oma elämä. Jatkuvat ongelmat, jatkuvat epäonnistumiset. Ensi viikolla yhteys lääkäriin, en jaksa nyt yksin. Yhteys sosiaalityöntekijään, mitä tehdä, että ei enää rahat karkaa käsistä kun sairastelen. Ja miten jatkossa hoitaa asioitaan.
Nukkuminen useammin huonoa ja välillä sikeää kuin mikä. Ja välillä ei mikään määrä riitä ja taas unet karkaa.
Käsityöt viime yönä edistyneet. Kiva että edes jokin elämässä edistyy.
Itseeni niin väsynyt. Yön katselin lääkepulloja... josko joku päivä lähden... Tai sitten en.
Miten kestää pettymyksien jatkumoa?
Kaikenlaista tekemistä. Pyrähdyksinä. Sitten ihan kaikki seisahtuu, hetkeksi. Taas pyrähdys.
No, etenee käsityöt, lahjat. Etenee siivous, oho.
Voi kun itsekin olen malttamaton elämäni etenemisen suhteen. Ja kun se lopputuloskin on niin epävarma. Mihin minä pääsen? Millaiseksi minä muutun vielä? Mitä opin, miten kasvan?
Olisi se niin kivaa, kun voisi jonkin aikaa olla niin, ettei olisi painetta kasvaa ihmisenä. Saisi olla niinkuin muut, olla vain itsensä, niineen hyvä. Ikuisesti kelpaamaton ei ole kiva olla. Vielä vähän... vielä vähän matkaa... Jospa otan itselleni aikaa jossain vaiheessa. Kieltäydyn vähäksi aikaa määrittelemästä itseäni jatkuvasti sairauksieni kautta. Olen muutakin. Päässyt itseltäkin unohtumaan mitä kaikkea muuta. Ja jos se kaikki muu ei nyt niin loistakaan muulla kuin poissaolollaan niin olkoon niin. Hih, olla ei mitään. :D
Kaikenlaista, sepustelua. Anteeksi. ;)
... haluut sä sairaslomaa?" Kommentoi lääkäri tänään terveyskeskuspäivystyksessä. Puhuin siitä, että suru ei tule, mutta vihan puuskia kylläkin. Vaivun hiljaisuuteen aika ajoin. En ole ihan varma, meneekö välillä muistikin... "en mä nyt tiedä, en mä nyt osaa sanoo.. haluutsä sairaslomaa?" Mun tulevien viikkojen lempisanonta. Hyvin tutkittu, herra lääkärisetä. Entäs jos mä vajoankin aika ajoin psykoosiin? en mä nyt tiedä jne.
Ilmoittautuessa täti syyllisti kun en ole hakenut kriisiapua. "Siis mitä? En ole kuullut?" täti:"sitä saa terveysasemalta:" minä: "mä oon käyny siellä, soittanu sinne, mitään ei oo sanottu" täti:"miksi et ole hakenut kriisiapua, sitä saa kun pyytää"
Hmmm. Välillä aina mietin, että mitä mussa on niin vaikeaa ymmärtää. Yksi terapeutti on arvellut lääkärin kera, että mua tulkitaan helposti niin vahvaksi ja sen kautta väärin. Eli jos on ongelmia, niin en ole vain itse tehnyt asialle jotain jne. Huoh.
Noh, jos mieli menee tyynyyn, niin toivottavasti se tulee sieltä yhtä kiltisti ulos kuin viime kerralla. Kaikki hyvin?
Miten pitäisi suhtautua, kun on puhetta että nyt tarvitsen rauhoittavia lääkkeitä ja siihen sanotaan että voi kun et aina tarvitsisi jotain lääkettä kun jotain tapahtuu...
Mä en osaa suhtautua hyvin. Tuntuu sille että taas olen tehnyt väärin. Nimenomaan aktiivisesti tehnyt.
Tänään totesin, että nyt minulta odotetaan, että enää en ole heikko, enää en ota takapakkia, enää epäonnistu, enää en romahda, enää en ole ihminen. Viimeinen mun oma päätelmäni. Vaaditaan liikaa. Jos tämä henkilö ei kestä minun todellisuuttani, niin mikä eteen? se että syön rauhoittavia ei tarkoita että olen elämäni pohjalla, kuten hän sanoi. En osaa huijata koko aikaa. En viitsisi pälistä joutavia aina vain. Maailman asiat ei päähäni nyt mahdu kuin pätkän kerrallaan. Pitääkö taas yhteen läheiseen pistää välit määrättömäksi ajaksi poikki?
en minä nyt tiedä, en minä nyt osaa sanoa
Antakaa mun olla!
Sairiksella ollut, taidan hakea lisää sairaslomaa. Pinna ei kestä juurikaan mitään. Mutsi sanonut monta kertaa viikon ajalla, että sun pitää oppia kestämään ja hallitsemaan tunteitasi. Kiitosta vaan. Kun on jotenkin poissa tolaltaan, niin ole sitten kunnossa. Saatana! Ja hänkö se määrittelee missä kunnossa saan olla, miten sukulaisen kuolema saa vaikuttaa jne. Pistää vihaksi.
Huoh.
Jotain kivaa. Löysin ja ostin uimapuvun Tarjoustalosta. Itiksessä oli monta isoa kokoa, valikoimaa tosin vain kaksi tais olla. Mutta kiva saada uimapuku, joka maksoi n. 25e. Kun on noita satasenkin maksavia nähnyt. Onhan niissä laatueroja, mutta... köyhä ostaa mitä voi. Nyt pitää päättää uskallanko ostaa uimakortin. Mähän hulluna pääsen uimaan 50e/vuosi. Vähän juu, mutta kertainvestointina on se mulla iso raha. Sossu ei saa sanottua mitä ne siitä maksaa mulle tukena... Joten pitää ottaa riski vain sitten. Uimaan tahdon.
Edelleen on keskittymisvaikeuksia. Välillä uppoudun ikäänkuin transsiin tekemään jotain käsityötä, sitten siinäkin katkeaa aatos.
Tässä teille huonoa kuvaa juuri valmistuneesta sukkaparista. Väri vääristyy, se on 7-veljeksen kirkas vihreä. Sukat menee Pelastusarmeijaan, kunhan ainakin toiset on tehty. En osaa nyt muuhun keskittyä kuin käsitöihin. Hyvä, että edes johonkin. Tosin aika ajoin huomaan, että olen vajonnut omiin ajatuksiin tai sitten omaan hiljaisuuteen.
Pelkään tuota hiljaisuutta. Mulla kun normaalisti pyörii enemmän tai vähemmän ajatuksia päässä. Nyt huomaan vajoavani usein hiljaisuuteen. Nyt se vaikuttaa siltä, että sen hiljaisuuden takana on isoja tunteita, jotka odottavat aikaansa.
Läheinen sukulainen on kuollut.
Pesin housut ja samantein kännykän, eli se siitä.
Viikko ollut raskas muutenkin.
Jotenkin pysähtynyt olo. Ahdistaa. Koko ajan tekee mieli käpertyä kerälle ja olla niin kuin ei olisikaan.
Ahmiminen ollut valtavaa. Tunteita painetaan alas juu, mutta en keksi muutakaan nyt. Tai en suoraan sanoen jaksa, eikä kiinnosta kipuilla asian kanssa. Haluan vain olla nyt.
Vanhat tapahtumatkin riivaa. Isän kuolema. Ne monet pienet kuolemat mitä elämä tuo mukanaan.
Kaipaan puhdasta ilmaa, tuoretta vettä, tilaa.
Voi kun pääsisi edes uimaan. Mutta ei ole uimapukua, ja ne on läskille kalliita.
Koska itku tulee? *huoh*
Tekstit
