torstaina, elokuuta 24, 2017

Elämän ylä- ja alamäistä

Juu, nyt mennään pimeähkössä. Ja juu omaan elämääni väsynyt. Mutta iloisia asioita tapahtuu koko ajan. Ja mulla on ihana kissa. Pelkään että se joutuis piikille jos lähtisin. Tai tieto, että meni vuosi aikaa ennenkuin hän/se kotiutui täysin. En pakota muutokseen kun ite en jaksa. Vittu jaksan! Kait tässä kohtaa saa kiroilla?

Ikävä ystävää, riitaa harrastepiirissä. Mitä vielä.

Hyvä ystäväni,eksäni kuoli 5.6. Heräsin kesken unieni ja tunsin että hän on mennyt. Oli hänen kokoisensa aukko. Ikävä on välillä puristavaa. Välillä se vain kaihertaa. Vain, jahas, niinpä juu. . Kaipaan uusia ystäviä. En vain keksi missä kohdata omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä. . Aika ajoin mietin että jos lähtisi. Muilla olisi helpompaa. Nytkin on lääkearsenaali, että 1/2h otosta kukaan ei voi pelastaa. Nytkin houkuttaa tuo ajatus. . Ehkä et saa lukea juttujani. Jos näin, kaikkea hyvää lukijoilleni.