keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

meemiä pukkaa

Sanoja sekaisin... Liinu haastoi. Ideana ottaa kolmesta seuraamastaan blogista sekä haastajan blogista tekstinpätkä ja tehdä niistä tarina.

Vihdoin sain vastauksen mtt-lääkärin vaihtoon. Ei onnistu. Lääkäri oli tunnetusti eri mieltä kun minä ja ylilääkäri uskonee häntä. Että näin. Ainoa keino vaihtaa lääkäriä on muuttaminen, jolloin saan uuden mielenterveystoimiston tai edes työryhmän. Tosin en ole varma uskallanko laskea uuden työryhmän varaan, katsovat vielä, että jatkakoon samassa kun on niiiin hyvin mennyt....


Valmistautuminen suoritukseen oli edennyt kevään mittaan toivotulla tavalla. Paria flunssaa lukuun ottamatta pankinjohtaja Tiusanen oli pysynyt terveenä. Rasitusvammoja, tai murtumia ei ollut tullut. Kaiken piti olla hyvin. Mitään hälytyssignaaleja ei ollut kuulunut kuukausiin. Ei mistään. Kaikkien mittareiden, testien ja kokeiden mukaan Aarne oli huippukunnossa.

Kaapillinen erittäin sekalaisia lankoja odottaa edelleen jotakin tapahtuvaksi. Kaikki muukin odottaa. Olen kaiketi aina elänyt jotain muuta aikaa kuin sitä mikä on tässä ja nyt. Terapeuttina muille, muiden elämän opastajana ja oman suorittajana, olen harjaantunut. Ensin omien vanhempien suhteen, sitten aviomiehen ja lopuksi nyt poikasen. Minun puoleeni on käännytty, minulta on pyydetty, kysytty, otettu, ammennettu. Ja kun itse olisin tarpeessa, ottamassa, avoinna, huudan – vastassa on tyhjyys.

Ilmeisestä suunnattomasta älykkyydestä huolimatta kukaan ei koskaan kuuntele mitä Marvinilla on sanottavaa. Mm. tästä syystä se on erittäin masentunut. Lisäksi eräiden huolimattomuudesta johtuvien tapahtumien vuoksi Marvin on matkustanut ajassa useaan kertaan.


No enpä tämän parempaan nyt päässyt :) soriiiiiii :)

keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006

Ja yön toinen blogaus...

Jos kiinnostaa mukavat, keveät asiat, siirry seuraavaan blogaukseen. Tässä käsitellään muita juttuja.

Mistähän sitä aloittaisi. Olen pitkään pantannut todellisten asioiden kirjoittelua tänne. Kun en osaa päättää kuin julki asioideni kanssa tulen. Väistämättä ajan kanssa useampi ja useampi ihminen saa tietää kuka olen siviilissä. Eli pitäisi päättää olenko julkihullu. Ja se ei ole ihan helppo juttu. Kun silloin asia ei koske vain minua. Vaan lähiomaisianikin. Toisaalta, minähän tätä elämääni elän. Minusta voi irtisanoutua jos siltä tuntuu. Eräästä taitaa siltä kovasti tuntua jo nyt.

On raskasta kun läheinen ei usko, että on sairas vaan väittää että vedätän. Kun on tarpeeksi raskasta sairastaa kaikkea sitä mitä sairastan. Nyt on välit poikki ennen niin läheiseen ihmiseen. En edes loukkaannu hänen sanomistaan sanoista, koska kuulen niissä suuren tietämättömyyden ja halun torjua kipeä asia. Menikin monta vuotta, että tämä ihminen piti kaiken sisällään ja oli niin kuin ei olisikaan.

Se tosiasia elämässäni, että toimintakuntoni vaihtelee on läheisille raskasta. Sanaani ei voi luottaa. Vointini vaihdellessa myös toimintakykyni vaihtelee. Pahimmillaan en saa edes herätyksi, jään ihme houre/unitilaan. En nuku kunnolla, mutta en herää. Eli jos tälläisenä päivänä on sovittuna tapaaminen, en voi edes tekstaria lähettää etten pääse lähtemään. Ja sitten on päiviä jolloin en pääse liikkeelle kotoani. Kynnys on ns. liian korkea. Saatan pyöriä eteisessä vaatteet päällä ja kengät jalassa ja yrittää lähtöä pitkään. Eikä siitä mitään tule. Ja sitten on mistä lie kiinni, olenko liian ahdistunut loppupeleissä tälläisenä päivänä, saanko viestitettyä mitään eteenpäin. Kahden ystäväni kanssa on jo aikaa sitten sovittu niin, että sovimme tapaamisesta ja tulen jos pääsen. Eivät ota asiasta stressiä, eivätkä ole niin kiireisiä että aika on kortilla ja kiukku nousee jos aikaa tärvääntyy. Eivät he istu odottamassa minua. Elävät elämäänsä kotonaan ja ovat varautuneita että saatan tulla kylään. Eivätkä ota itseensä mitenkään minun mahdollista tulematta jättämistä. Ymmärrän, että tämä eräs läheiseni ei kestä kun kerta kerran jälkeen olen jättänyt saapumatta luvattuun tapaamiseen. Hän kun ei suostu uskomaan, että olen niin sairas kuin olen. Olisi kiva tietää millä hän perustelee sitä tosiasiaa, että olen nyt eläkkeellä mielenterveys-syistä... Vaikeaahan tämä on ymmärtää kun varsinaisesti hullu en ole, tyhmäksi ei voi sanoa jne. Elämän kun periaatteessa _pitäisi_ sujua. Arkeni vain ei suju. Kämppäni on siivottomassa kunnossa. Paljon pahemmassakin tämä on ollut, parannusta olen hiljalleen saanut aikaan. Mutta edelleen lattioilla on vain polut missä kulkea. Laitoin itseni tarkoituksella sellaiseen tilanteeseen, että tammikuussa pitää täällä olla siistiä, silloin tulee vieraita. Yritän saada siitä itselle kimmoketta siivoamiseen, että kutsuisin aika ajoin tänne ihmisiä vaikka käsityötapaamiseen. No, monen mielestä ihan normaalia sosiaalista elämää. Minulta se on vain ollut kadoksissa monta vuotta...
Ja kun tässä nyt tunnustetaan asioita... Kävin juuri lääkärin luona, saan lääkärintodistuksen, jolla voin hakea itselleni edunvalvojaa. Sairauteni eli kaksisuuntaisen mielialahäiriön hypomaniavaihe aktivoituu silloin tällöin. Siinä se ongelma, että hassaan rahani silloin ja otan lainaa. Eli sotken raha-asiat muutamaan otteeseen vuodessa. Olen pitkän aikaan ollessani sosiaalitoimen asiakas pyytänyt tätä. Luulin, etten voi itse tätä hakea. Onneksi tieto saavutti minut, kun aloin asiaa pontevasti tänä syksynä vaatia. Ei elämä niin suju, että raha-asiat koko ajan poskellaan. Kun toisinkin voi olla. Maksetaan sitten edunvalvojalle, että saan raha-asiat tasapainoon. Huh ja helpotus. Ja voihan tuska ja häpeä! Taas asia jossa niin moninaiset tunteet mukana. Ei ole helppo myöntää edes itselleen, ettei aikuisena ihmisenä kykene raha-asioitaan hoitamaan. Mutta näin jääräpäänä päätin tästäkin asiasta tänne kirjoittaa. Tämä on minun elämääni :)

Ikävä tosiasia on, että asiat mitä mun pitäisi tehdä oman elämäni eteen jää usein tekemättä, nostattaa usein käsittämätöntä ahdistusta...
Noudan kyllä vaikka kuun taivaalta, jos vapaaehtoistyötä olisi tarjolla (niin, jos on kuuton yö, niin minähän se taas.... köh) .
Olen tajunnut tämän ristiriidan johtuvan siitä, että etten oikeasti arvosta itseäni tarpeeksi. Toisissa kohdin itsetuntoa riittää vaikka kuinka, mutta tässä kohtaa ratkaisevissa kohdin itsetuntoni on alamaissa. Omaa elämääni ja itseäni tukevia juttuja olen rakentanut itse jo kotvan aikaa. Matka jatkuu. Luovuttaa en aio.

Ei ole sattuman kauppaa, että olen lähtenyt mukaan Vauvakassi Vaaka Ry:een ja Unicefin vapaaehtoisiin. Rohkaistuin vihdoin ja viimein tekemään asioita mitä itse haluan. Entisen elämän piirini ei moista niin arvosta, kaiken pitäisi kohdistua itseensä... Jotkut eivät näe, että nämäkin osiltaan kohdistuu itseeni. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, saanut monenlaisia erilaisia tapahtumia elämääni. Ei se elämä sinkun kotiin tule, se on haettava. Niin raadollista kuin se toisaalta onkin. No, ei ihan totta. Jos hyvä ystäväni ei olisi pitäny minuun yhteyttä silloinkin kun en halunnut minnekään liikkua, soitti hän kotiini, ilman niitä puheluita en tiedä missä olisin. Oli iso juttu, että joku uskoi minuun koko ajan. Kun muut kaikkosivat.

Ja nyt tämän blogauksen viimeinen juttu. Eniten minua ahdistava, sanokoon kuka mitä tahansa. Tämä hyvä ystäväni sai kesällä diagnoosin:Chrohnin tauti. Ystäväni on ollut usein veritankkauksessa sairaalassa. Lääkitys jouduttaneen lopettamaan, koska maksa-arvot on päin ****.
Tämän Chrohnin taudin takia häntä tutkittiin sitten laajemminkin, varmuuden vuoksi. Meni sitten gynekologille. Todettin kasvain. On mennyt sairaalaan juurikin nyt tiistaina sisään. Ja pelkään pahasti, että kun mitään ei ole kuulunut, ettei ystäväni selvinnyt tähystysleikkauksella vaan joutunut suurempaan leikkaukseen,eli kaikki pois. Hitto mä en kestä jos mun ystävällä on syöpä! Tai, kestän minä. Vaikka päälläni seisoen olen ystäväni tukena vuorostani. Sitä vain ihan vähän pelkään, että psykoosi vierailee. Se kun vieraili pari päivää sen jälkeen kun luin B-lausunnon millä eläkkeen sain. Ei sekään ollut helppo posti.

Olisko tätä tässä jo, sosiaalipornoa sitä haluaville, elämän makuja niihin tottuneille jne jne
Ja sitten viimeinen päläys, ihan kuvallinen sellainen. Tälläistä täällä on ollut. Pahimmissa kohdissa kerrostumia huomattavasti enemmän. Kävin juuri vilasemassa tuota kohtaa ja huomattavasti parempi se on. Mutta ei siinä kunnossa, että vieraita kotiin päästää... On matkaa, on....

Viimeinen paketti SNY:ltä

No niin, viimeineinkin päivitän tiedot viimeisestä paketistä minkä sny:ni lähetti. Tässä ihanassa paketissa se tuli. Talvinen maisema edes kuoressa, kun luontoäiti hidastelee... :)

Oih ja voih! Väri ei näy tässä kunnolla, mikä harmittaa.... Oivaakin oivemmat kun haravoi. :) Ihan liikutuin kun tuli itse tehtyä paketin mukana :)

Hihii, näitä olen toivonut pitkän aikaa. Ja oi, niin kauniita! :)

Enpä olisi uskonut, että tälläisiin niin hurahdan.... Piti jo mennä ostamaan lisää, että saa tulevaan villatakkiin näitä napeiksi. Kauniita enkeleitä ovatten.
Mustaa 100% alpakkalankaa, kyllä mua hemmotellaan :) Ja tuoksukynttilöitä :) Viiemeisenä muttei vähäisimpänä muistikirja, joka jo kulkee laukussani mukanani. Ja ihana tuoksusaippua :) Suuret kiitokset K (Katinkontin pitäjä)! Kivaakin kivempaa oli :)


Viimeisenä muttei vähäisimpänä muistikirja, joka jo kulkee laukussani mukana. Ja ihana tuoksusaippua :) Suuret kiitokset K. (Katinkontin pitäjä)! Kivaakin kivempaa oli :) Ja kuin moni huomasi? Violettia ja lilaa....jees, mun lemppariväriä kovasti kivasti hih.

keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006

Nyt se loppui :)

Tuli viimeinen paketti mun omalta SNY:ltä. Hän pitää tälläistä blogia. Nyt ei kuvia, kun pitää mennä taas äidin luo kuvaamaan, ja ihan heti en kerkeä. Myöhemmin siis lisää... :)

Kristelille suuret kiitokset tämän järjestämisestä! Kivaa oli! :)


keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006

Matka loppui SNY:nä... :) kivaa oli

Taisi olla 31.7. kun kysyin veranolta onko hänen osoitetietonsa varmasti oikeat ja paljastin samalla tekemäni sähköpostiosoitteen (just made for her). Blogiin laitoin kommentin 2.8. Mikäs päivä se olikaan kun lähti eka sähköinen postikortti, en muista.

1.8. lähdin Ostoksille. Mukana reppu, lompakko ja veranon tiedot. Aamulla jo tilasin netistä kirjan Allen, Pam:Scarf Style. Sitten suunta oli Helsingin keskusta ja Menita Korkeavuorenkadulla. Ostamaan lankaa... Dropsin Alpacaa 4 kerää, jos verano vaikka tekisi huivin.
Ennen langan katselua varasin Addin nalle neulepuikonpidike paketteja 2 kpl, toiset itselle ja toiset veranolle. Kun sitten lankojen kanssa tultiin takaisin kassalle oli puikonpidikkeet hävinneet ( ne kaupan sen hetkisen viimeiset...........) Edellinen asiakas oli ihastunut niihin ja ostanut ne. Hyvä hyvä! Ei kaupassa toimi tekniikka miten jotkut tavarat on jo varattu... Noh, langat mukaan ja menoksi...
Sitten menin Hakaniemen halliin, päätin katsoa onko niitä Addeja siellä. Vihreässä vyyhdissä kävin, oli mukava juttutuokio :), todella. Ei Addeja. Ostin ruusunpuu puikot, 3,5 koot SNY:lle. Yhdestä puodista ostin tuoksusaippuan ja toisesta tuoksukynttilän veranolle myöskin.
Sitten ruokakauppaan, omat ruokaostokset ja namia veranolle.

Namit, ja tuoksu-jutut lähti 4.8. perjantaina postiin ainakin omasta mielestäni kauniissa paketissa. Saman päivän aamuna sähköinen postikortti. Illalla kävin hankkimassa vihdoin ja viimein ne puikon pidikkeet.

4.8. illalla istahdan koneen ääreen. Vilkaisen veranon blogia. Huoh. Ei ihan oikea iloisuus ollut päivän postaus mulle. Mulla samaa lankaa jo valmiina postitettavaksi odottamassa! No ajattelen että saanpa taas mennä Menitaan vaihtamaan lankaa, vaikken tiedä mihin. Tuo oli ainoa mikä tuntui kuvauksiin osuvan ja mihin rahat riittää myös. Noh etsin kuittia. Jota en löydä nyt mistään! Eli joo, nyt vähän tämä juttu harmittaa! Noh, joku kohde sille langalle löytyy... Aika näyttää (no takas kauppaan meni ja nyt lompakossa lahjakortti...)

8.8. tiistai aamuna.

Eilen oli aika veikeää olla irkissä: verano ilakoi siellä saamastaan kirjeestä vaiko paketista, pakettia se enemmän muistuttaa.... Oli kiva huomata, että lähetykseni teki iloiseksi :) Sitähän tässä tavoittelen, mahdollisimman paljon iloa matkan varrella :)

Ja onneksi tosiaan kuitti langoista löytyi, olin tunkenut sen niin outoon paikkaan taas.... hih, enpä kerro minnekä :P noh ihan vaan reppuun lompakon sijaan.

Seuraavaa lähestymistapaa miettien jään taas tauolle....

27.8. sunnuntaina päivitys
On tuossa tullut muutamia sähköisiä postikortteja laitettua ja laitoinpa ihan oikeankin kortin menemään.
Toimitin ystävälleni veranon seuraavan lähetyksen, se lähtee kuun vika päivä sitten eteenpäin. Yritän näin saada hajontaa postileimoihin. Paketissa on lankaa, toivottovasti se on veranolle mieleistä :)

Verano oli Tilkkujen Yössä mukana. :)

Syyskuussa lähti toinen paketti. Ja postaustasi lukiessani toivoin, että toivottavasti lanka on todella mieluinen :)

Nyt on jäänyt tässä välissä tämän päivittäminen tekemättä, joten en muista koska tuota postia on lähtenyt. En ole ihan varma onko tavallista postikorttia tässä välissä mennyt , mutta muutama sähköposti on. Uuden kuun vaihtumisesta muistutellut.

Meillä oli Vaakan tapaaminen syyskuun lopulla. Sain Vaakaystäväni lähettämään kotipaikkakunnaltaan lokakuun paketin. Nyt juuri odotan koska se paketti saavuttaa Veranon :)
Siinä paketissa on kirja. Toivoin, ettei pettymys ole suuri kun kirjassa on pehmeät kannet. Tahdoin vain ostaa useamman yllätyksen...

Sitten on enää viimeisen kuun, marraskuun 2 viimeistä lähetystä. Addin nallepuikonpidikkeet ja kirjekuori. Annoin irkkineuletapaamisessa vikan paketin suoraan veranolle, ruusunpuiset puikot. :) Tässä hänen postaus matkasta.

Kiitos, oli ilo seurata reaktioitasi matkan varrella. :) Kiva, että sain hämätyksi kommenteillani kuka olen, hih :)

tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Voitettua :)

Wrath laittoi aikoja sitten blogissaan kilpailun pystyyn ja siihen osallistuin ja voitin. Anteeksi, että kesti näin kauan kun postasin tämän.... Kiitos tästä :) Butterfly-lankaa ja 2:n virkkuukoukku :)

sunnuntaina, marraskuuta 19, 2006

Kerronpa teille tälläisestä, olkaa hyvä :)


Saattaa siellä akka-tonttukin piipahtaa, vierailla, oleilla...ken tietää?

perjantaina, marraskuuta 17, 2006

Ruotsin risteilyllä

Olin risteilyllä ma-ke (13.-15.11) äitini kanssa. Tätini asuu Tyresössa. Siellä käytiin. Siitä paikasta tulee muistoja aina mieleen, olen ollut siellä 9-vuotiaana osan kesää tätini kanssa. Ja osa kesää oltiin heidän mökillä. Veljeni oli mökillä koko ajan, minä sitten yksin tätini kanssa. Olo oli aika yksinäinen silloin kun tätini oli töissä. Kun ei osannut kieltä.

Sain tämän kirjat tädiltä :) Nyt sitten pitää alkaa opettelemaan ruotsia, jotta ymmärtää ohjeet.

Tuota siksak kuviota on näkynyt näinä päivinä taas. Niin ne ohjeet kiertää.


Nämä palmikot alkoi heti kutsumaan. Mutta ei vielä, on tuo villatakki kesken.


Vaikuttako tutulta :)

Tämän kun näin, tuli kutomista ikävä. Harmittaa kun omat puut on varastossa.

Päätin tehdä uuden tämän siten näin. Vieläkin se vetää reunaa, mutta ei enää niin paljon.


Kiva reissu oli. Tätiä on aina kiva tavata ja äitini on kivaa seuraa :)

maanantaina, marraskuuta 13, 2006

Palkinto meni Tainulille...

Tämänlainen viesti tuli Tainulilta (voitti mun blogin kisan).

"Hei!

Sain tänään pakettisi (Tai ainakin luulen, että se on sinulta, sillä paketissa ei ollut lähettäjän nimeä).
Minä en ennestään omista yhtään bambupyöröpuikkoja ja OnLinen sukkalankakin on ollut vain haaveena.
Orkidé tuntuu ihanan ylelliseltä langalta.

KIITOS VIELÄ KERRAN!!!!!!

Hyvää viikonloppua sinulle

t. T

Kiva että oli mieluinen palkinto :)

torstaina, marraskuuta 09, 2006

Anna hyvän kiertää...

Marja on tässä mukana ja nyt sitten minäkin...


Anna hyvän kiertää.

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka ilmoittautuvat kommentoimalla tähän viestiin, saavat minulta jotain itse tehtyä. Jotain kivaa, mitä odottaa tulevaksi postissa. Odottamaan voikin joutua jonkun aikaa, sillä en ole vielä tehnyt näitä enkä edes päättänyt, mitä teen. Huomaathan, että tätä varten tarvitsen myös postiosoitteesi (sen voi lähettää sähköpostitse myöhemmin).

Juttuun on tietysti pienoinen koira haudattuna :-) Nimittäin jos ilmoittaudut, täytyy sinunkin laittaa tämä sama teksti blogiisi ja antaa hyvän kiertää.



keskiviikkona, marraskuuta 08, 2006

Miten sinä etenisit?

Vinkkejä kaivataan: Olen tekemässä villatakkia ja nyt alkoi ärsyttämään tuo alareunan näky. Kun palmikko vetää sen vinoon. Onko kellään ideaa mitä laittaa tuonne helmaan että näyttäisi nätiltä?
Saattapi olla että tuon kappaleen puran ja teen helmaan alkuun pelkkää helmineuletta ja sitten vasta aloitan tuon palmikon.

Tahtoisi päästä tätä jatkamaan pian.

tiistaina, marraskuuta 07, 2006

Liinu voitti! Ja Tainuli 15 000....

Tainulin tiedot on jo mulla, vielä kaipaan Liinun tietoja jotta pääsee lähettämään palkinnot :) Onnea voittajille! :)

Äitini kävi tänään kylässä ja häneltä kysyin numeroa, Liinu siis voitti.

sunnuntaina, marraskuuta 05, 2006

Tälläistä välillä.


Blogger temppuilee. Monet ovat valittaneet samaa. Nyt tää haluaa alleviivata tekstin, kun kirjotan sitä tuonne alkuun. Nyt kokeilen kiertotietä...
Toimi tämä. Kirjoitin alla pätkän tekstiä ja siirsin tänne. Ei enää alleviivausta :) On tämäkin...

Noh. Vaakalla oli 21.10. perhetapahtuma. Siellä painettiin mm. tälläisiä:




Blogger temppuilee. Monet ovat valittaneet samaa. Nyt tää haluaa alleviivata tekstin, kun kirjotan sitä tuonne alkuun. Nyt kokeilen kiertotietä...
Ja taas sama vika.... eli kopionti ja taas menoksi... GRRRRRRRRRRRRRRRRRrr

Näitäkin painettiin. Haastavampi toteuttaa. Silmät ja nenä kun on pieniä irtopaloja. Sinitarralla kiinni kankaaseen ja eikun painamaan. Saa vähän varoa, ettei pienet palat liiku. Maltilla siitä selviää...
Mökillä käydessä tuli kerättyä puiden oksia ja niistä kuoret riivittyä. Tuntui näsäviisauksilta, kun naapurit sanoi että ne kuoret saisi keväällä paremmin pois.... juujuu mutta kun saa tietää syksyllä että niitä tarvii pian... :) Saunassa sai kuivumaan pian. Toisella kertaa hiominen. Sitten lippujen tekoon.

Lapset tykkäsi painaa kangasta. EMO:n peittoväri kuivuu ½ tunnissa kosketuskuivaksi. Eli sen jälkeen pystyi kuljettamaan kotiin... Eli oli näppärä tuollaisessa tapahtumassa.


Tässä mun "tilkku". Eli Vaakan tilkkupeittoja. No tämä tilkku on 100x42cm. Tuli 2:n sentin heitto. Eli toisesta tilkusta pitää sitten tulla 100x38cm. Lopussa aika raskas tilkku jo... :) Tässä ihan viittä vaille valmis. Ei uskoisi...siis värinä musta ja oranssi seiska veikka....

Ja nyt jännityksellä odotan miten käy kun päivitän.....

torstaina, marraskuuta 02, 2006

B-lausunto

Sain tällä viikolla terapiassa B-lausunnon millä eläke haettiin ja saatiin. Luulin, että kun luen kotona lausunnon niin se olisi helppo juttu. Tiedänhän missä mennään jne jne. Sitä voi olla hyvin väärässä....

Nyt harmittaa, että seuraava terapiakerta on n. 2½ viikon kuluttua vasta. Tästä on tarve jutella, saada täsmennyksiä.

Kyllä sitä tietää, että on ongelmia. Että niitä on paljonkin. Mutta kun lukee tiivistelmän elämästään... Ahdistuin kuinka sairaalta vaikutankaan. Ja juu, ei ihme että työkyvyttömyyseläke sitten napsahti.

Viime kerralla terapiassa käsiteltiin niitä tunnelmia mitä saatu päätös mussa herätti heti alkuun
(ja se jäi päälle se ajatus). "Olen nyt yhteiskunnan pohjasakkaa, virallisesti" ja " Täysin arvoton".

Tiedän, että ihmisellä voi mennä niin paljon huonomminkin. Mutta kun en vertaa sinne huonompaan suuntaan. Vaan niihin, joiden keskellä elän. Ja mun ympärillä on aika menestyneitä ihmisiä (pääosin). Mä en näin tuntisi/ajattelisi/pitäisi totena, jos kykenisin töihin, siinä mitta ihmisyydelleni.

Kun luin sitä paperinippua, tuli mieleen ettei ole ihme etten ole kelpaava parisuhteeseen. Ehkä löydän joku päivä toisen hullun? Ja sellaisen joka ei hulluudellaan tuhoa minua vaan täydentäisimme toisiamme sopivasti. Pah..... uskon tuohon melkein itsekin :/

En ole tässä valmis kertomaan yksityiskohtia. Jotain yksityisyyden rajaa. Ja niin kauan kuin asia näin kesken päässäni, en sitä pahemmin jakele.

Voiko olla yksinäisempi olo nyt. Kun voisi hävitä hetkeksi, pois tästä maailmasta. Mulla ei ole muuta pakopaikkaa kuin uni. Ja sekään ei aina jaksa pelastaa. Kuten ei juuri nyt.

Edes itku ei tule. Perkele!

tiistaina, lokakuuta 31, 2006

KISA!!!!

No niin.... kisaa pystyyn.

Kun tulee luku 15000, niin saa palkinnon.

Ja toinen kisa: kerro miten sinä piristäisit ystävääsi, joka juuri totuttelee ajatukseen pahasta sairaudesta, joka ei lähde pois? Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan palkinto.

Yritän jotain kivaa sitten kasata pakettiin :) Kommenttia kehiin siis!

Kisa poikki 7.11. klo 12.00 (jos luku 15 000 ei täysi siihen mennessä kisa jatkuu kun se luku täyttyy.)

torstaina, lokakuuta 26, 2006

Kerran vuosituhannessa?

Minä olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin tyytyväinen. Sain pestyä kaikki ikkunat. En muista koska viimeksi olen mm. työhuoneen ikkunan pessyt. Se oli niin likainen, että sai jynssätä. Ja sen jälkeen jynssätä seinän kun se oli niin likainen likaisesta vedestä....

Miksi olen niin tyytyväinen? Kun en ole pitkään aikaan (vuosiin) saanut itse tehtyä omia juttuja yksin. Eli kyllä juttuja toisille (yhdistykset), mutta en itselleni, itseäni hyödyttäviä. Se on mennyt pitkän aikaa niin, että äitini on olut täällä seurana, potkimassa liikeelle. Mutta hip hei, nyt pitkästä aikaa ihan itse, yksin ja omasta tahdosta. Sain samaan syssyyn liki kaikki tavaratkin mitä liikuttelin paikoilleen. Nyt on vaan niin kova nälkä, että odotan että saan syötyä ensin ja sitten olohuoneen tavarat paikoilleen.

Mutta ei pidä luulla, että täällä sitten on siistiä. Huoh, ei. Saas nähdä saanko tuota siivouspuolta itse paremmalle tolalle vai onko ihan pakko ottaa siivooja avuksi... Se on vaan pienessä eläkkeessä pirun kallista.... Toivon että se on kimmoke siivota itse, pitää järjestystä yllä ym.

Parempaan suuntaan olen jo kotvan aikaa mennytkin. Mutta se ei vielä riitä. Paljon on vielä tehtävää.

Nyt ei ole puolen vuoden hypomanioita auttamassa asioiden hoidossa. Lääkitys pitää sen pääosin poissa. Nyt pitää itse saada aikaan. On muuten aika jännää kun yli 30 vuotiaana alkoi totutella toimimaan lääkityksen avulla niinkuin terveet ihmiset, eikä niin kuin hypomaniassa. Vähän sama kuin 28-vuotiaana piti opetella uudestaan kävelemään.

Elämme jännia aikoja :)

tiistaina, lokakuuta 24, 2006

Hei Sinä :)

Verta tarvitaan.

Jos voisin, menisin. Mutta en saa luovuttaa verta. Asia tällä haavaa kovasti henkilökohtainen: erittäin hyvä ystäväni sairastaa Chrohnin tautia ja nyt on meneillään veriripuli vaihe.

Apua kaivataan.

Voitko sinä sen sijaan luovuttaa verta?

maanantaina, lokakuuta 23, 2006

tämmöttis tommottis

Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Tässä nyt vaihteeksi kevyempiä aiheita...ne muut jätän nyt sivuun tässä vaiheessa...

Sydämellistä menoa välillä: :)


Tänään maanantaina 23.10. tuli tälläinen kuori laatikkoon. SNY:hän se iski. Sisällä mm. tämä tee... nyt kun sataa, tee on ihana juttu juoda kotona kun ulkoa tulee :)

Ja tälläistä lankaa: Lanet merinosilkkiä, mustaa ja Mohair Lux, kirjavaa. Tämä kuva näytti paremmalta äsken kun kuvaa valitsin, tässä ei enää niinkään. Vihreää siinä on ja punertavaa, tumma sävyltään. Nämä langat kertoivat, että niistä tulee huivi..tietenkin. Kiitos, oi kiitos SNY :)
Sitten vanhempia juttuja. Viime viikolla sain lahjoituksen. Kun en tiedä saanko sanoa keneltä, niin en sano.... Erilaisia lankoja ja kasa erilaisia kankaita. Jos oikein ymmärsin osa näistä kankaista huopuu.....huhuuuu pääsen kokeilemaan uusia juttuja! :) Lankoja olen pyöritellyt ja miettinyt mitä kaikkea näistä voikaan tehdä. Osa menee Vaakalaisille tehoneulojille. Osa langoista meinaan sanoi vaativasti, että niistä tulee jollekin lapselle paitaa jne.

Ja hmmmm.... koskas tämä oli. Ne Hullut Päivät, jonne tämäkin hullu meni. Ja juurikin tämän rullamitan takia. No niitä kotiutui kaksin kappalein (toinen kun kuitenkin aina jossain luuraa, toisen sijoitin reppuun, kulkee aina mukana sitten). Ja tuo puikkojen ja koukkujen väri....niin se vain ilostutti että piti ostaa. Zeska oli seurana ja mukavaa oli. Luuhattiin kaupungilla aika pitkään :)
Tajusin tänään, että olen tänä syksynä saanut paljon. Niin paljon. Ystävä ja käsityörintamalla mua on hellitty. Kiitos teille irkkaajat/blogaajat, blogaajat. Monesta on tulossa eriasteisia ystäviä :) Mikäs tässä ollessa...

torstaina, lokakuuta 19, 2006

Päätös työkyvyttömyyseläkkeestä

Työkyvyttömyyseläkettä koskeva hakemuksenne on ratkaistu seuraavasti:

Teille on myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.12.2006 alkaen. Jne.

Tämä päätös tuli postissa tänään. Illalla myöhään hain postin vasta. Harmittaa, että tämä päätös tuli tällä viikolla. Aikamoinen tunnemylläkkä ja lauantaina olen yhdessä tapahtumassa mukana. Nyt haluaisin olla yksin. No, ystävän kanssa mutta kun en saa seuraa kenestäkään niin sitten yksin.
Räsä-akka. Tunnen itseni niin rikkinäiseksi, virallisesti rikkinäiseksi. Ei edes määräaikaista eläkepäätöstä. Olen toisaalta tätä toivonut jo jonkin aikaa: kun elämä ei suju niin se suju. Ei siinä määrin että olisin työkykyinen. Onneksi tiedän, että paljon voi silti tehdä vaikka ei ole työkykyinen, on kykyä moneen muuhun.

Joka toinen ajatus myötäilee tosiasioita positiivisesti ja joka toinen negatiivisesti. Totta on, että olen repaleinen ihminen. Totta on, että saan tehtyä paljon asioita tässä yhteiskunnassa (ja vähän rajojen ylikin). Häpeästä kun pääsisi eroon, tai tottuukohan siihen joskus?

Olisi niin kivaa saada jutella jonkun kanssa, jolla elämässään vastaavaa. Tiedän vain yhden, joka on ennenaikaisella eläkkeellä fyysisen terveyden takia. On se sen verran eri juttu kuin mulla, ettei juttua synny. Yksinäinen olo. Mikähän tuuri mulla on, kun taaskaan en saa juttuseuraa kun sitä kaipaan, ystäviäni kaipaan. Suru ja häpeä häilyy verhon takana...

perjantaina, lokakuuta 13, 2006

mukava kiire

Nyt on vaihteeksi mukava kiire. Yhdistysrintamalla kaikenlaista missä mukana. En osaa vielä päättää mitä siitä täällä kertoisin. Eli jotkut varmasti jo mut tietää, vaikka ei tunne. Olenhan ollut monessa mukana Vaakan jutuissa. Tarkat siis tietää kuka olen. Mutta teenkö tämän niin, että kaikilla on mahdollisuus tietää kuka olen... jaa'a.

Viikonloppuna mökille käymään, joko se olisi se syksyn vika kerta. Kiva vielä käydä sielläkin.

Kello on kohta 05. Odotan jo aamua että pääsee pyörimään hankintamatkalla kaupungilla. Kaikenlaista hankittavaa.

Nyt mennään niin haipakkaa vauhtia, että etenen muistilistojen avulla. Muuten taatusti asioita unohtuisi. Ja kirjoitettava on todella tarkkaan kaikki ylös.

Käsityörintamalla nyt etenee vain tilkkupeitto. Sen tosin teen isoista paloista. 2 kpl 40x100cm "tilkut".

Uusi Novitan lehtikin luettu. Heh, ne ainoat mitkä kutsui tekemään itseään oli sellaisia mitä mietin että voisi tehdä hyväntekeväisyyteen, lapsille. :) Tekisin niin mielellään punaisen mekon jollekin tytölle neuloen, mutta nyt ei ole varaa ostaa lankaa. Ehkä joku toinen kerta, ja jotain muuta mikä silloin on pinnalla.

Nyt tekemään listoja ja lupahakemuksia ja vaikka mitä :)

ILOISTA TÄTÄ PÄIVÄÄ TEILLE KAIKILLE!

keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006

älämölö

Hmmm, taas mä harkitsen vuodatukseen siirtymistä. Siellä on kivaa se, että voi tekstin luokitella. Ainakin se. Enpä ole sitä kokeillut, niin en voi tietää enempää mihin törmää toisten blogeissa.

Ja huoh, tuo tieto USA:sta, toivottavasti ei ole terroriteko tuo lentokone juttu.

Mä oon vähän kännissä näemmä. Helpolla saa kännit tätä nykyä kun harvoin juopi. Ei kyllä pitäis juoda tämänkään vertaa: lääkitys sellainen ettei kannattaisi. Yhden lääkkeen vaikutusta viina vahvistaa, toista heikentää ja kolmatta sekoittaa muuten vaan. Joten viksu ei joisi mitään koskaan. Kun mä en edes niin sitä kaipaa/tarvitse mihinkään. 1 lonkero tosin silloin tällöin maistuu hyvälle. Ikävä kyllä. Ei pitäisi leikkiä lääkityksen kanssa.

Viimeksi kun mulla oli vauhti päällä (niille jotka ei tiedä ja ehkä kiinnostaakin vielä: hypomania, ei se pahempi mania), mä jälkikäteen tajusin että sitä vauhditti päälle lisääntynyt vahvemman kahvin juonti (siis moninkertaistui nopeaan) ja sitten siihen vielä jokailtainen 1-2 (ellein 3-4 joskus) napsia (maasikaa virosta tömpsy). Ja nyt myönnän jo, että tuota pitää todella varoa: saatan omilla toimilla sairastuttaa itseni suuresti vihaamaan hypomania vaiheeseen.

Tässä vaiheessa kommentti: anteeksi kirotusvireet. Vire on suuri ja vihreet kovasti mahdollisia. Nyt ei vaan jaksa niin välittää...

Mä sanoin pitäväni älämölöä täällä, toisaalla blogien ihmeellisessä maailmassa. Ehkä hivenen juopunut mielenterveyskuntoutuja ei ole ihan kaikkein paras älämölö äänenpäästäjä... mutta en anna sen estää tätä :)

Rajan vetäminen. Se on ollut elämässäni kovasti tapetilla pitkän aikaa monella tapaa. Vaikka se vieläkin vaatii kovasti työtä, siitä on tullut jo ihan ystävä...ainakin melkein. Kun elämää eläessä törmää taas siihen ajatukseen, että "hei, mun pitää tässä kohtaa oppia vetämään se mun raja suhteessa XXXX", tulee nykyään jo ihan hupaisa olo: " Ai, tässä taas, heipä hei!". (XXXX ei ole vain ihminen, se voi olla kaikkea maan ja taivaan välillä, useimmiten se on 2 ihmistä elämässäni.)

Toinen näistä ihmisistä on suostunut kasvamaan kanssani. Hän olisi voinut hylätä minut monta kertaa tässä matkan varrella, tiedän että kanssani on usein hyvin raskasta olla ollut ja on vieläkin. Hänen kanssaan olen saanut myös itsekin kasvaa. Nykyään saan olla sairauteni kanssa ilman että tarvitsee salailla mitään, pehmittää totuutta tai muuta. Saatamme riidellä raikuvasti, haukkua toisiamme oikein olan takaa! Rähjätä ulos kaikki vanhat ennakkoluulot, pelot jne. Sitten voikin taas nauraa. Että niinpä niin. Silmissä siintää kuva pitkästä matkasta joka on opettanut niin paljon kummallekin. Osaan hänen kanssaan riidellä tuulettaen tai rakentavasti juuri siksi, että hän matkassani mukana, tietäen missä mennään. Sitä uskaltaa näyttää ne rasittuneetkin tunteensa, kun tietää että niille on tilaa. Ja kumpikin tietää että aika ajoin pitää tuulettaa. Muuten ilma on liian ummehtunutta hengittää. Saan olla juuri niin heikko terveenä ja juuri niin vahva sairaana kuin olen. Ja hän on.

Toinen heistä sairastaa vahvuutta. En tiedä mistä hänen totuutensa rakentuu. En tajua sitä. En vaikka miten sitä pohdin. Arveluja on monia, niiden varaan vähän vaikea mitään rakentaa. Olemme jo aika etäisiä. Joskus oli toisin, kait? Nykyään hän loukkaa minua suuresti tietyillä tempuillaan. Loukkaa todella pahasti. Nyt minun on aika vetää rajaa tähän kohtaan. En voi antaa hänen enää itseäni loukata, repiä vanhoja haavoja auki kerta kerran jälkeen. Se mikä haavat taannoin teki ei ansaitse tätä kaikkea saamaansa huomioitaan tänäpäivänä. Minä teen tästä lopun.
Enää minua ei osteta hiljaiseksi uudella televisiolla tai astianpesukoneella. Hän joutuu tekemään valinnan. Joko säästää minut pahalta tai en enää koskaan mene hänen luokseen koska en voi luottaa koska paha on siellä.

Toiset läheiset elämässäni tajuavat, että sairauteni vaikuttaa elämääni useilla eri tavoilla. Niitä ikäviä puolia on se, että sanaani ei oikeastaan voi luottaa. Ikinä en voi etukäteen tietää missä kunnossa henkisesti olen, eli jos on sovittu tapaaminen olenko siellä vaiko kotona ahdistuneena. Jos on todella paha hetki, en saa edes soitettua ja kerrottua tilanteesta. Toiset tämän minussa hyväksyvät. Toiset tässä kohtaa on sitä mieltä että olen laiska paska. Teen vain sen mitä itsekkäästi itse haluan.
No niin, itsekkäästi kyllä teen mitä itse haluan. Kukaan muu ei minua turvaa. On tapahtumia, joihin on ihan pakkopakko mennä. Menen vaikka olisi HUONO päivä. Ja maksan viulut myöhemmin. Ja tässä kohtaa minun on sanottava, etten ymmärrä miten on vaikea tajuta että suojelen itseäni toisinaan suuremmalta pahalta ja eikös minulla ole siihen oikeus? Ja tahtooko todella joku läheiseni, että suuresti itseäni vastaan tekisin jotain hänen hyväkseen? Ja nyt siis ei todellakaan kyse ole siitä että ei joskus vaan nappaa lähtö kun pitäis mennä jonnekin. Puhun siitä kun mieli on allerginen maailmalle.

Tuosta allergiasta ehkä toiste? Kiviäkin kiinnostaa. :) Moni teistä jaksoi tänne asti? Ja moni menee poistamaan itsensä blogilistan tilaajista :)

Ei mitään täällä nyt

Sivupalkkia vain järjestelin. Ei nyt muuta.

tiistaina, lokakuuta 10, 2006

Voitto tuli kotiin :)

Voitin palkinnon tässä kilpailussa. Koukuttaja lähetti kirjekuoressa nämä. Tänään tuli postilaatikkoon. Kivan värinen oranssi lanka taitaa päätyä Unicefin Anna-nukelle mekoksi. Kortti on ihana Pulle Nah. Mmmmmmmmmmmm, suklaata jo maisteltu eikä mitään Pullelle annettu. Bambuiset pyöröt 3,5mm ja80cm :) pääsee näitäkin sitten kokeilemaan. Ja vielä mahtui kuoreen 3 pussia kool-aidia, mansikka. Kait se on kohta kokeiltava tuota värjäystä. Suuret kiitokset palkinnosta! :)

keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006

Tässä mennään... ja unohtuineita postauksia.

Kuulumisia käsityörintamalta ja muutenkin elämästä.

Näitä ihania lankoja sain Meeriltä. Suuret kiitokset! Nämä menee Unicefin Anna-ja Toivo nukkejen hiuksiksi kunhan kerkiän. Tästä kun pienen tilkun neuloo, tulee upea lyhyt hius nukelle! :) Nämä langat tuli jo joku aika sitten, postaus jäänyt tekemättä.

Tämä paita edistyy hitaasti. Ohutta viola lankaa ja ja väri violetti, ei kunnolla tässä se väri toistu.
Piti tulla kesäpaita. Ehkä ensi kesäksi?


Tästä veljelle harrikkapaitaa, minkä hän tilasi 40-vuotislahjaksi. On se tästä edistynyt, mutta kovin vähän. En tiedä mikä tökkii. En saa ajoissa valmiiksi tätä, ikävä kyllä.

Ja kun mikään muu ei suju: sitten tehdään näitä tilkkuja. Tässä vaihteeksi paksua lankaa, neulon 7:n puikoilla. Kun on tuota Viola-lanka paitaa neulonut 3:n puikoilla, on ero aikamoinen...


Sitten sitä muuta elämää. Lääkärin kanssa päädyimme siihen, että haemme eläkettä mulle. Saa sitten nähdä mikä on Kelan kanta. Toivon todella, että Kela yhtyy lääkärini mielipiteeseen (ja minun). Ei jaksaisi enää roikkua löyhässä hirressä: mitä kela seuraavaksi keksii kokeilla. Eiköhän tämä ole jo nähty? Ei minusta ole tekemään jatkuvaa työtä. On eri asia olla Vaakan suurkeräyksessä mukana, kun siinä rutistaa hetken aikaa eikä sitäkään koko aikaa tarvitse olla mukana, vaan välillä siinä on ihan omaakin aikaa. Ja on eri asia tehdä kuukausi jotain kuin pidempi aika. Eikä tuo suurkeräys vaadi edes sitä että on säännöllisesti liikkeellä (mikä tuottaa mulle vaikeuksia). On ne muutamat päivät mitkä on varattuna (päivystetään ja otetaan kasseja vastaan) ja sitten oman aikataulun mukaan saa niitä käydä läpi.

Välillä mulle tulee päiviä että mä vain nukun. Saatan nukkua monta päivää putkeen. Välillä herää, käy vessassa ja syö vähän, sitten taas nukkuu. Nämä jaksot tulee ja menee. Vaakan jutut missä oon mukana on tässä mennyt ohessa. Kun välillä valvoo 1-2 tuntia, olen saanut sähköpostit ajantasalle. Ja jos jossain on pitänyt olla sen on jaksanut.

Nyt olen äitini kanssa siivonnut täällä muutamina päivinä. Siivous jatkuu. Nyt sitten mietin miten saan siisteyden pidettyä yllä. Onko ainoa keino palkata siivooja käymään kerran viikossa/kerran kahdessa viikossa? Täytyy miettiä...

sunnuntaina, syyskuuta 24, 2006

Lankaa ja tilkkuja... ja peittoja.

Tämä on jo tapahtunut ennen Tilkkujen yötä... jäänyt kuvaamatta ja postaamatta. Mutta tässä tämä tulee:



Posti kulkee ja paketti tuli. Lähettäjänä Liinu.



Sisällä lankaa tilkkuihin. Ihana määrä :) Oi kiiiiitos suuri!


Sitten oli pussi, mistä löytyi nämä.... Lankaa Unicefin Anna-ja Toivo nukeille. Ihanaa! :)



Ja sitten tänne loppuun asian vierestä asiaa:
Tilkkujen yöhön tuotiin ne 8 peittoa (kuka). Ne ja 1 muu tässä pinossa.




Sitten kovalla kiireellä tämä raakile vielä kasaan:
Ja niin kaikki nämä peittoa lähti jo perjantaina kohti Venäjää. Valitettavasti en vielä tiedä minne ( ja saankohan tietää minne ne meni...kuka kerkiää kuka muistaa...).

Oli kiva saada viedä peittoja eteenpäin.

torstaina, syyskuuta 21, 2006

Tilkkujen Yö Helsingissä 16.9. klo 19-07

Tämän kasan lankoja toin mukana... Harmi, että ei tullut otettua kuvaa mitä jäi jälkeen... Osa osallistujista toi omia lankojaan.

Kuvat epämääräisessä järjestyksessä. Kun en muista kuka tuli milloinkin... Paikalla oli vaakalaisia, ex-vaakalainen ystävineen ja mun tuttuja joihin oon tutustunu irkissä. Vaiko blogien ihmeellisessä maailmassa ensin...? Kumpi ensin, muna vai kana?



Sekaisin mennyttä lankaa selvittämässä. Olen ylpeä tuosta neulojasta, hän oli neulonut viimeksi koulussa ja nyt tuli mukaan.... Hip hei! Sai tehtyä tilkun! :) Ja taisi jäädä tuosta innostus päälle :)

Oliko jo myöhäinen aamuyö.... ei ole onnistunut kuva :)


Tässä oli mukana pikkuapuri....tykkäsi ottaa puikosta kiinni ja voivoi kun oli kiva lankakerä.... no se oli kerä jonkin aikaa.... :)


Onneksi oli lattialla paksu matto, se ei tainnut olla kovin paha paikka istua... itse tosin siihen en olisi kyennyt... Toivottavasti kellekään ei jäänyt pahaa mieltä istumapaikkansa takia. Ne kun oli eriarvoisia mukavuudeltaan...

Harmi, kun olisi tiennyt ajoissa että paikalla on myös netti. Olisi ainakin yhteen toiseen paikkaan ilmeisesti voinut olla virtuaalisesti yhteydessä tilkkuilun merkeissä.




Tässä sitten tehdyt ja tuodut tilkut: 40 kpl tehtyä, tuotuja (erikokoisia, vaatii vastakappaleita) 63 kpl (+ mulla on tuolla kassillinen tilkkuja)

Joku toi 8 valmista peittoa. Luulin, että kyseessä on tapahtumaan osallistuva, kun kävin avaamassa oven. Mikälie nolous esti kysymästä kuka hän oli, kun teki lähtöä. Nyt harmittaa kun en tiedä mikä porukka niitä on neulonut... Enkä mä tietenkään muistanut kuvata kun kamera vielä oli lainassa...

Kaikille suuri kiitos osallistumisesta. Ainakin minulla oli mukavaa :)

Ruokaa ja juotavaa oli runsain mitoin :)

Jos pitää paikkansa, saan lähiaikoina lisää tilkkuja....jätesäkillisen. Taidan tahtoa kasaamistalkoita :) *wink wink*

5 meistä oli aamuun asti, klo 07:een... Sitkeitä oltiin :) Mua ei edes väsyttänyt...

lauantaina, syyskuuta 16, 2006

Kolmas postaus tälle yölle...

Osaako joku sanoa, miksi tuo oikea sivupalkki vetäytyy koko ajan enemmän oikealle, kun lisään kuvia sinne...? Mä en keksi miksi.

Saa auttaa... :)

Tyhjä kulho

Unicefin tapahtuma: Tyhjä kulho lauantai 30.9. klo 11-14.
Kulhoja ja soppaa, tuotto menee Janopäiväkeräykseen.

Kaikki sinne!

Tavataan :)

torstaina, syyskuuta 14, 2006

Sny muisti...

SNY muisti minua! Tuli tälläinen kuori. Ja joo taas huono kuva.... ja näin kaikkoaa lukijat hiljalleen....ei voi mitään kun ei ole omaa saatikka kunnon kameraa lainata...


Sisällä SPR:n kortti, jossa varsin kiva heijastin :) Kiitos! :)

sunnuntaina, syyskuuta 03, 2006

SNY on muistanut minua kahdesti.

Ensimmäisenä tuli tämä kortti.
Perhosista tykkään ja oli kiva asia että kortti tukee hyväntekeväisyyttä :)

Harmi, että äitini kamera ei ota hyviä lähikuvia.
Kissasta haaveilen :) Eli napakympi kuva piirretty. Ja tuo titteli Neuloja on ihana :)

















Sitten tuli iso kuori. Mustikkapostarit ihanat :) mums.

Tämä tuli ekana näkyviin. Jepjep, virkkaaja ilostui :)
















Ja sitten tämä kortti mihin oli terveiset kirjoitettu. Spr:n tuote ja se taas lämmitti mieltä. Ja neulojaa tietenkin lampaat lämmittää :)

Suuret kiitokset SNY:lleni! Teit minulle hyvän mielen monipuolisella paketillasi :)
















Ja nyt jo etukäteen harmittaa kun tietää että blogger tekee tälle postaukselle mitä lie. Välejä tulee etc. Huoh. Pitäisi varmaan testata muita paikkoja? Joo niinhän se teki, eka postausyritys ja kuvat ja tekstit miten sattuu, enää en tämän jälkeen yritä. Alan tosissani katsella muita paikkoja vaikka onkin tylsää kesken kaiken vaihtaa. Mutta tämä blogger on kirosana joka kerta kun tekee pidempää postausta missä on kuvia!!!!!!!!!!!!