lauantaina, joulukuuta 31, 2005

Antoisaa Uutta Vuotta 2006!

perjantaina, joulukuuta 23, 2005

RAUHALLISTA JOULUA!

t: YKS TONTTU

lauantaina, joulukuuta 17, 2005

Väsyttää, ja ei väsytä

Väsyttää oma elämä. Jatkuvat ongelmat, jatkuvat epäonnistumiset. Ensi viikolla yhteys lääkäriin, en jaksa nyt yksin. Yhteys sosiaalityöntekijään, mitä tehdä, että ei enää rahat karkaa käsistä kun sairastelen. Ja miten jatkossa hoitaa asioitaan.

Nukkuminen useammin huonoa ja välillä sikeää kuin mikä. Ja välillä ei mikään määrä riitä ja taas unet karkaa.

Käsityöt viime yönä edistyneet. Kiva että edes jokin elämässä edistyy.

Itseeni niin väsynyt. Yön katselin lääkepulloja... josko joku päivä lähden... Tai sitten en.

Miten kestää pettymyksien jatkumoa?

tiistaina, joulukuuta 13, 2005

sitä tekemistä

Kaikenlaista tekemistä. Pyrähdyksinä. Sitten ihan kaikki seisahtuu, hetkeksi. Taas pyrähdys.

No, etenee käsityöt, lahjat. Etenee siivous, oho.

Voi kun itsekin olen malttamaton elämäni etenemisen suhteen. Ja kun se lopputuloskin on niin epävarma. Mihin minä pääsen? Millaiseksi minä muutun vielä? Mitä opin, miten kasvan?

Olisi se niin kivaa, kun voisi jonkin aikaa olla niin, ettei olisi painetta kasvaa ihmisenä. Saisi olla niinkuin muut, olla vain itsensä, niineen hyvä. Ikuisesti kelpaamaton ei ole kiva olla. Vielä vähän... vielä vähän matkaa... Jospa otan itselleni aikaa jossain vaiheessa. Kieltäydyn vähäksi aikaa määrittelemästä itseäni jatkuvasti sairauksieni kautta. Olen muutakin. Päässyt itseltäkin unohtumaan mitä kaikkea muuta. Ja jos se kaikki muu ei nyt niin loistakaan muulla kuin poissaolollaan niin olkoon niin. Hih, olla ei mitään. :D

Kaikenlaista, sepustelua. Anteeksi. ;)

maanantaina, joulukuuta 12, 2005

"en mä nyt tiedä, en mä nyt osaa sanoo..

... haluut sä sairaslomaa?" Kommentoi lääkäri tänään terveyskeskuspäivystyksessä. Puhuin siitä, että suru ei tule, mutta vihan puuskia kylläkin. Vaivun hiljaisuuteen aika ajoin. En ole ihan varma, meneekö välillä muistikin... "en mä nyt tiedä, en mä nyt osaa sanoo.. haluutsä sairaslomaa?" Mun tulevien viikkojen lempisanonta. Hyvin tutkittu, herra lääkärisetä. Entäs jos mä vajoankin aika ajoin psykoosiin? en mä nyt tiedä jne.

Ilmoittautuessa täti syyllisti kun en ole hakenut kriisiapua. "Siis mitä? En ole kuullut?" täti:"sitä saa terveysasemalta:" minä: "mä oon käyny siellä, soittanu sinne, mitään ei oo sanottu" täti:"miksi et ole hakenut kriisiapua, sitä saa kun pyytää"
Hmmm. Välillä aina mietin, että mitä mussa on niin vaikeaa ymmärtää. Yksi terapeutti on arvellut lääkärin kera, että mua tulkitaan helposti niin vahvaksi ja sen kautta väärin. Eli jos on ongelmia, niin en ole vain itse tehnyt asialle jotain jne. Huoh.

Noh, jos mieli menee tyynyyn, niin toivottavasti se tulee sieltä yhtä kiltisti ulos kuin viime kerralla. Kaikki hyvin?

Miten pitäisi suhtautua, kun on puhetta että nyt tarvitsen rauhoittavia lääkkeitä ja siihen sanotaan että voi kun et aina tarvitsisi jotain lääkettä kun jotain tapahtuu...
Mä en osaa suhtautua hyvin. Tuntuu sille että taas olen tehnyt väärin. Nimenomaan aktiivisesti tehnyt.

Tänään totesin, että nyt minulta odotetaan, että enää en ole heikko, enää en ota takapakkia, enää epäonnistu, enää en romahda, enää en ole ihminen. Viimeinen mun oma päätelmäni. Vaaditaan liikaa. Jos tämä henkilö ei kestä minun todellisuuttani, niin mikä eteen? se että syön rauhoittavia ei tarkoita että olen elämäni pohjalla, kuten hän sanoi. En osaa huijata koko aikaa. En viitsisi pälistä joutavia aina vain. Maailman asiat ei päähäni nyt mahdu kuin pätkän kerrallaan. Pitääkö taas yhteen läheiseen pistää välit määrättömäksi ajaksi poikki?

en minä nyt tiedä, en minä nyt osaa sanoa
Antakaa mun olla!

Sairiksella ollut, taidan hakea lisää sairaslomaa. Pinna ei kestä juurikaan mitään. Mutsi sanonut monta kertaa viikon ajalla, että sun pitää oppia kestämään ja hallitsemaan tunteitasi. Kiitosta vaan. Kun on jotenkin poissa tolaltaan, niin ole sitten kunnossa. Saatana! Ja hänkö se määrittelee missä kunnossa saan olla, miten sukulaisen kuolema saa vaikuttaa jne. Pistää vihaksi.

Huoh.

Jotain kivaa. Löysin ja ostin uimapuvun Tarjoustalosta. Itiksessä oli monta isoa kokoa, valikoimaa tosin vain kaksi tais olla. Mutta kiva saada uimapuku, joka maksoi n. 25e. Kun on noita satasenkin maksavia nähnyt. Onhan niissä laatueroja, mutta... köyhä ostaa mitä voi. Nyt pitää päättää uskallanko ostaa uimakortin. Mähän hulluna pääsen uimaan 50e/vuosi. Vähän juu, mutta kertainvestointina on se mulla iso raha. Sossu ei saa sanottua mitä ne siitä maksaa mulle tukena... Joten pitää ottaa riski vain sitten. Uimaan tahdon.

Edelleen on keskittymisvaikeuksia. Välillä uppoudun ikäänkuin transsiin tekemään jotain käsityötä, sitten siinäkin katkeaa aatos.

torstaina, joulukuuta 08, 2005


Tässä teille huonoa kuvaa juuri valmistuneesta sukkaparista. Väri vääristyy, se on 7-veljeksen kirkas vihreä. Sukat menee Pelastusarmeijaan, kunhan ainakin toiset on tehty. En osaa nyt muuhun keskittyä kuin käsitöihin. Hyvä, että edes johonkin. Tosin aika ajoin huomaan, että olen vajonnut omiin ajatuksiin tai sitten omaan hiljaisuuteen.

Pelkään tuota hiljaisuutta. Mulla kun normaalisti pyörii enemmän tai vähemmän ajatuksia päässä. Nyt huomaan vajoavani usein hiljaisuuteen. Nyt se vaikuttaa siltä, että sen hiljaisuuden takana on isoja tunteita, jotka odottavat aikaansa.

maanantaina, joulukuuta 05, 2005

Vaellan mustissa maisemissa. Sanat ovat kadoksissa. Tunteet sekaisin.
Minusta ei ole mihinkään nyt.

lauantaina, joulukuuta 03, 2005

Läheinen sukulainen on kuollut.
Pesin housut ja samantein kännykän, eli se siitä.
Viikko ollut raskas muutenkin.

Jotenkin pysähtynyt olo. Ahdistaa. Koko ajan tekee mieli käpertyä kerälle ja olla niin kuin ei olisikaan.

Ahmiminen ollut valtavaa. Tunteita painetaan alas juu, mutta en keksi muutakaan nyt. Tai en suoraan sanoen jaksa, eikä kiinnosta kipuilla asian kanssa. Haluan vain olla nyt.


Vanhat tapahtumatkin riivaa. Isän kuolema. Ne monet pienet kuolemat mitä elämä tuo mukanaan.
Kaipaan puhdasta ilmaa, tuoretta vettä, tilaa.
Voi kun pääsisi edes uimaan. Mutta ei ole uimapukua, ja ne on läskille kalliita.

Koska itku tulee? *huoh*