keskiviikkona, elokuuta 31, 2005

väsyttää..

Tulee se raja vastaan, vahvallakin. Nyt vaaditaan tältä eukolta vähän liikaa. En käy sen tarkemmin anteeksi vain erittelemään että mitä, mutta on sitä siinä. Tekemistä. Kestämistä. Muuttamista.

Olemisen sietämätön keveys.

Onneksi neulominen rentouttaa.

Tänään olin asioita hoitamassa ja monet kyselivät mitä neulon. Ja monia se tuntui kiinnostavan, neulomistani seurattiin enemmän tai vähemmän aktiivisesti.

Ja nyt väsyttää niin, että loppuillan vain neulon.

torstaina, elokuuta 25, 2005

kurkkukipua, korvasärkyä ja kuumetta...

Että sitten flunssa iski. Joutuu aina ottamaan varovasti, kun ei ikinä tiedä kuinka pahaksi äityy. Tämän päivän perusteella aika lievältä näyttää.
Voimaton olo on, mutta onneksi sentään jaksaa neuloa vähän kerrallaan... saa neuletakkia Nalle-langasta tehtyä eteenpäin.

Suunnittelin jo, että teen syksyksi/talveksi mustasta puuvillalangasta itselleni neuletakin, mutta taidan sittenkin tyytyä trikookankaiseen. Kun en kaikkein nopein ole ja sen takin on syytä olla valmiina kun ilmat viilenee. Ei budjetti taivu ostamaan noita isojen naisten vaatteita. Kävin Herttoniemessä Lorellan outlet myymälässä ja siellä oli 1 sopivan näköinen neuletakki, hintaa 135euroa ja mittasuhteet sitten vielä pielessä, mulla kun on pitkät kädet, niin ei ne silti meinannu yltää taskuihin, hihoissa sitten vielä liikapituutta 10cm. Ja ei sitten yhtään hinnanalennusta... huh huh, sanon minä.

Harmittaa että ei ole kokenut vaatteiden tekijä, sitä säästäisi nyt pitkän pennin vaatteiden teolla. Yritän katsoa mistä aloittaisin pitkän tauon jälkeen harjoittelut. Ja äh, tuo äidin ompelukone on särki, eli se ei tee hitaalla temmolla tikkiä, vasta melko nopealla. Eli tälläinen noviisi on sen kanssa pulassa.

Eikä tälläisessä kuntoutuksessa saa rahaa niin paljoa, että se olisi asioita helpottava taloudellisesti.

Jospa sitä tekisi Unicef-nukelle taas vaatteita. Harmittaa, kun poikien vaatteisiin sopivia kankaita tulee selkeästi vähemmän. Ja minä kun tahtoisin tehdä puolet ja puolet sekä tyttö- että poikanukkeja.

Tuli tilaus: pitää tehdä yksi nukke tutulle, hän sen ostaa ja niin saa taas 1 lapsi rokotteet.

sunnuntaina, elokuuta 21, 2005

missä mennään....

Ei tullut kameraa, ei. Ikää sen sijaan on jo kertynyt 35-vuotta. Ikäloppu, kuten eräs 13-vuotias neito sanoi irkissä :D

Printterin sen sijaan sain, saapa itse nyt sitten ohjeet printattua, ei tarvitse sitä varten kirjastoon mennä aikaa varaamaan koneelle. Tai kiusata ystäviä.

Punainen neuletakki edistyy hitaasti, mutta varmasti. Tilkkupeitto on yli puolen välin, niitä Vaakapeittoja ( http://www.vaaka.org/tilkkupeitto.html ). Nukkeja väsään hitaasti eteenpäin, puuttuu sopivan sävyistä ruskeaa lankaa hiuksiin osilla nukeista. Jotenkin ei ole sujunut nyt nukkejen teko.

Tein kesällä kutomalla langasta ja kaislasta seinävaatteen, nekin odottavat jatkokäsittelyä.

Jätän sitten kokonaan mainitsematta ne moninaiset keskeneräiset työt mitä on kaapissa, sukkaa jne.

Eka työviikko takana. On ollut kiva olla pitkästä aikaa töissä. :)

maanantaina, elokuuta 15, 2005

sinne se läks...


Tämä lähti sitten tänään maailmalle. Toivottavasti uusi omistaja tykkää.
Tuli todella hyvä mieli.

Nyt sitten uusia nukkeja tekemään.
Kun vaan on taas sitä aikaa...

sunnuntaina, elokuuta 07, 2005

kisatunnelmia

Olinpa sitten ystäväni kutsumana kisoissa. Yllätyin kuinka paljon pidin MM-kisatunnelmasta. Harmitti ettei ole kameraa itsellä. Kaikkea kivaa näki ja koki.
Salamavalot räpsivät illan alkaessa kivasti vastapäisessä katsomossa. Mietin että kuinkakohan hyviä kuvia niillä digikameroilla saa noissa olosuhteissa.
Oli ilo seurata kuinka katsojat kannustivat urheilijoita, puhalsivat toisiinsa henkeä, mm. aaltoja tehden.
Itsellä on kädet vähän hellät taputtamisesta.
Tuli tosiaan ikävä terveyttä ja hyvää kuntoa... Noh, ehkä joku päivä minäkin taas pääsen kuntoilun ääreen. :) Toivossa on hyvä elää.
Nyt nukkumaan.
mmmm... matkalla kotiin minut pysäytti arviolta viisikymppinen mies ja sanoi englanniksi, että olen kuulemma todella kaunis nainen. Potkua...elämään. :)

maanantaina, elokuuta 01, 2005

sohvahirmu

Tästä työstä söi männä viikolla sohva toisen puikon.
Tulee porkkana mieleen väristä. Kahdenlaisia tilkkuja neulon samaan peittoon.
Kohta on synttärit....saankohan kameran lahjaksi. Tulisi parempia kuviakin sitten. Tämä kehnolla weppikameralla otettu.
Mökillä ollessa sain kivasti muiden töiden ohella tehtyä tilkkuja. Tuli paljon marjoja poimittua. Minä vattuja, äitee mustikoita. Mums.