Väliaikatietoa...

Olen äitini kotona, hänen koneellaan. Hän on kutomassa mattoa. En tiedä koska tulee kotiin. Itse pääsin etuajassa kuntoutuksesta tänään. Mikä oli ihan hyvä juttu. Moni asia, tai no, ihminen ärsytti tänään liikaa. Pitäisi oppia pitämään suutaan soukemmalla tiettyjen ihmisten kanssa. Jotkut tietävät asiani niin paljon paremmin, silloin pitää vain kuunnella kohteliaana. Muuten menee väittelyksi joka ei ole edes hedelmällistä, ei edes loppusuoralla. Tai no, paskallahan sitä lannoitetaan.... ;) Liika lannoitus vaan tappaa, siinä se vika, ei muuten.

Olen täällä siksi, että tänään mallataan villatakin takakappaletta. Kävimme äitini kanssa eilen katsomassa Äideistä parhain- leffan ja sen jälkeen mallasimme sitä. Ei ollut hyvää paikkaa moiseen mutta kuulemma hänessä heräsi epäilys, että se takakappale on liian iso. Huoh, toivottavasti ei. Kainalokavennukset menossa pitkällä. Tylsää helmineuletta. Mutta jos pitää purkaa niin niin sitten. Jäänpä sitten paremmin hännänhuoipuksi lankahamstereissa... Mutta kun niin yritän saada sen tässä kuussa tehtyä, ei siihen aikatauluun mahdu purkua.

Olen ottamassa tämän hetken pääongelmaan käyttöön ratkaisua mitä olen käyttänyt taannoin parikymppisenä, kun olin pahasti paniikkihäiriöinen. Silloin mun piti kulkea päivittäin työmatkalla metrolla ja se oli tietenkin tosi paha paikka moiselle ihmiselle. No yks kerta tajusin, että mullahan on aina reppu mukana. Se sylissä istuen pistin silmät kii ja kuvittelin mielessäni että se reppu on Pieni Minä. Iso Minä mielessään puheli sille eri asioita, alkuun vain rauhoitteli, että kyllä tässä pärjätään. Jossain vaiheessa sitä teki jo sitten silmät auki. Sitten tajusi, ettei tehnyt enää säännöllisesti ollenkaan. Sitten ei ollenkaan.
Nyt ongelmana on meno joka arkipäivä kuntoutukseen. Järkisyitä ei ole, mikä lie tunnepuolella tökkii... Nyt on sängyssä vanha oiva pehmolelu ja sille aamulla juttelen kun meinaa kynnys oven luona kasvaa niin suureksi, että Pikku Minä on sitä mieltä että kotiin jäädään. Iso Minä sitten johdattelee. Alussa tämä kokeilu menossa. Toivottavasti se on yhtä hedelmällinen kuin edeltäjänsä.
Vilkkaasta mielikuvituksesta on joskus hyötyäkin...

Villatakki on mulle iso tavoite. Pitkään aikaan en ole saanut itselleni mitään tehtyä. Suurin ajanviejäni on ollut kaikenlainen hyväntekeväisyys.

Nyt yritän monella tapaa rakentaa omaa elämääni. Priorisoida. Paljon olisi kaikenlaista, ei ehdi sitä kaikkea. Nyt tuo takki. Sitten vähän väliin hyväntekeväisyyttä ja sitten itselle paita.

Hui.

Luen muuten kivaa kirjaa: Nalle Puh ja ongelmanratkaisun taito. Hyvälle vaikuttaa tähän asti. Rautalankaa sano.