sunnuntaina, helmikuuta 10, 2008

Jännittää tai mitä lie

Tapaan n. 14 tunnin kuluttua 2 lapsuuden aikaista ystävääni,joita en ole tavannut vuosiin. Pitäisi vielä siivota ja leipoa karjalanpiirakoita sekä mustikkapiirakka.

Jännittää tämä tapaaminen, miten se sujuu.... aikaahan on kulunut paljon. Olemme nyt n. ½ vuotta puhelleen puhelimessa ja nyt on tapaamisen vuoro. Olen muutaman jo perunut enkä nyt enää aio pakittaa.

Mieleen tulee aina välillä kysymys, että miksi he käänsivät selkänsä mulle kun kaikkein eniten olisin heitä tarvinnut? Kysymystä en kehtaa heille esittää vaikka tekisikin mieli. Ja toisaalta ei tekisi mieli, pelkään reaktiotani. Ja ... mitä sillä enää on väliä.

Jos he ei muuten olisi niin hyviä ystäviäni, en enää heitä elämääni ottaisi takaisin. Mutta meillä on lujat siteet kaikesta huolimatta.

Onhan sitä itsekin ollut matkan varrella välillä tosi tyhmä, ei sen puoleen. Mm. tyrkyttänyt ystävälleni viinaa vaikka hänellä oli jakso jolloin häntä ei viina kiinnostanut.

Mitenhän tämän siivous vastenmielisyyden taas selättäisi. Tässä kuussa tulee kolmaskin vieras kylään, siksikin pitää välillä siivota.

Jos tuon yhden kahden istuttavan sohvan raivaisi vaikka...

2 kommenttia:

KaraMelli kirjoitti...

Ihmissuhteet on tosi kinkkinen asia. Itse olen heikkoina hetkinä kääntänyt itse selän, vaikka toinen olisi ystävyyttään tarjonnut. Ihminen ei aina toimi järkevästi ja asioiden korjaaminen voi olla jälkikäteen hankalaa. Toivottavasti tämänpäiväinen tapaamisesi on kuitenkin antoisa!

Anonyymi kirjoitti...

Minä ainakin pahastun herkästi ja jätän yhteydenpidon vuosikausiksi. Yhden ystävän/tuttavan kanssa oli 10 vuoden tauko. Nyt soitellaan tai laitetaan tekstiviestejä pari kertaa vuodessa.