sunnuntaina, joulukuuta 07, 2008

Elämää, tätä tänään ja nyt ja viime aikoina

En olekaan kirjoittanut aikoihin mitä minulle kuuluu. Alkanut aristaa kirjoittaa tosiasioita elämästäni. No, tässä nyt jotain mitä viime aikoina on tapahtunut ja mitä teen tänään ja nyt, sekä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Olen ollut taas pitkän aikaa ahdistunut ja siksi olen nukkunut todella paljon. Ollut valveilla yleensä per päivä vain muutaman tunnin, toisinaan 6 tuntia. Vähän pelkäsin miten jaksan mennä käsityötapaamiseen, mutta jaksoinhan minä aika hyvin. Lopussa hyydyin, piti siksi lähteä. Ei juttu enää luistanut, ja mulla olisi ollut seuraa. Harmi, etten paremmin jaksanut. Mutta parempi tuo kuin ei mitään. Onneksi en perunut tapaamista vaan pakotin itseni lähtemään. Eikä se kunnon pakottamista ollut, sen verran itsekin tahdoin tapaamiseen mennä.

Suuri nukkumisen määrä ahdistaa entisestään. Ja toinen mikä on kauan ahdistanut on kämppäni kunto. Se kun on todella sotkuinen. No, tänään olen siivonnut monta tuntia ja saanut ihan jotain aikaiseksikin täällä. Huomenna meinaan jatkaa. Piti perua myyntivuoro Unicefin tuotemyyntiin, kun vatsa on nyt aivan sekaisin. En tajunnut että syömäni juusto on hylaa, ja sitä ei vatsani kestä. Huoh. Koska mä opin olemaan tarkkana?

Niin, olen mennyt mukaan Unicefin tuotemyyntiin näin joulun alla mitä on ainakin täällä Hesassa. Menen tänä vuonna ekaa kertaa myön lipaskerääjäksi Hesylle. Kiva nähdä sekin homma ja päästä ekaa kertaa toimintaan mukaan. Olinkin jo ihmetellyt miksi minuun ei otettu yhteyttä vaikka yhteystietoni sinne olin antanut ja tiedon että mua voi kysyä mihin juttuun vain, niin katsotaan käykö se mulle, suurin osa käy.

Olin perjantaina muistitestissä. Ei ole alkavaa dementiaa, no sen olisin voinut itsekin sanoa. Mun muisti häiriöt on jotain muuta, tulee ja menee miten sattuu. Kun se on päällä, en hahmota sanoja miten ne kirjoitetaan. Osaa sanoja en edes osaa sanoa, vain tiedän vähän suuntaa mitä tarkoitan. Toisinaan bussissa en hahmota bussin reittiä enkä tiedä missä pitää jäädä pois, mutta matkan edetessä näen missä mennään. Aika ahdistavaa.

Jouluksi pitäisi saada siistiksi kämppä, porukat on tulossa joulupäivänä mun luo syömään.

Nyt neulomaan kaulaliinaa veljelle lahjaksi. Sain tänään valmiiksi kaulurin ystävälle, en voi kuvata koska kamera on Kanarialla äitini kanssa.

Tänään on Hyvä Päivä ottamatta huomioon mitä nyt on vatsa sekaisin :)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hei, tsemppiä siihen siivousurakkaan, Martoilla on sellainen sanonta ettei komeroa tarvitse siivota jos ei aio viettää siellä joulua. Tällä aasinsillalla pääseekin sitten noihin omiin siivousurakoihinkin, eli mitä tehdä kun kaapit ovat jo niin täynnä ettei uusia lankakeriä ja kangastilkkuja niihin mahdu. Ja sängynalusista ei puhuta sitten mitään.Minä raakkasin ne kamalimman (omasta mielestäni) langat ja kankaat ym. askartelutarvikkeet ja lahjoitin ne eteenpäin tarvitseville. Jäi niitä ylimääräisiä vieläkin ja sohvapöytä on edelleen tekeleiden peitossa. Kuten huomaat et ole ongelmasi kanssa yksin, meitä on varmaan vaikka kuinka monta.

Lämpimin jouluajatuksin Lea