ei uskalla nukkua

Ei unta. Vaikka nukuttaa. Pelko siitä, etten jaksa aamulla herätä, valvottaa. Raskas päivä oli edellinen, todella raskas.
Tekisi mieli jopa jättää kesken kuntoutus. Liian ristiriitaista sakkia. Mutta jatketaan vielä, katsotaan mitä eteen tulee, ja lopetetaan vasta kun ei enää mitään muuta keksi.

Yritin kuvata hahtuvaa mutsin kameralla. Tässä tämän kertainen tulos.
Vähän lähempänä totuutta tuo väri. Matto alla taisi olla hyvä kontrasti.

Nukkeja yritin ommella äitini tykönä, mutta siinäkään en onnistunut. Mutta onneksi äitini osaa ommella, ja hän sitten katsoi, missä vika ja sitten opetti mua samalla kun itse ompeli (ja oppi).

Kaikki tuntuu olevan vääntöä. Paitsi tilkkujen teko. Eh.

Voi kun tulisi jo valoisanpia päiviä. Itseäkin tämä jo ottaa päähän.

Perjantaina lyhyempi päivä, lähden asioille. Jee.
Huominen on hyvä päivä. Kauanko jaksaa toivoa?