Hui, patterit pitää kait kohta laittaa päälle. Alkaa olla kylmä. Niinköhän se jää tänä syksynä ikkunat pesemättä. En ole saanut aikaiseksi. Varsinkin tämä työhuoneen ikkuna on likainen, on jäänyt keväältä pesemättä (vai onkohan mennyt jo pidempikin aika).
Hittolainen, kun ei osaa keskittyä mihinkään kunnolla, ja pidempiä aikoja kerrallaan. Virkkaustyökin edistyy hitaasti kuten kaikki muukin.
Siivous ei edisty tällä tyylillä. Kun saa vain vähän kerrallaan siivottua ja haaluiluun menee paljon aikaa, niin sitä kerkiää sotkemaan paljon, ennen seuraavaa siivouspuuskaa.
Kun olen poissa koneelta, päässä pyörii vaikka mitä ajatuksia. Kun tulen tähän, pää tyhjenee. Rimakauhu oletettavan yleisön edessä sen suhteen mitä sanoisi. Joten jää tyhjäksi löpinäksi, huoh.

Jospa keittäisi teetä ja.... yrittäisi taas päästä tuon "Kotisivut" kirjan vielä salattuun maailmaan. Tarkoitus hyvä olis oppia ite tekemään sivuja. Mitä siitä on hyötyä? Ei ehkä mitään muuta kuin se, että pää saa muuta mietittävää kuin omat murheet. Niitä on vatvottu ihan liikaakin. Mutta ei vielä tarpeeksi. Selvitettävää on vielä, ennenkuin voi päästä sellaiseen normaalimpaan elämään kiinni. Jos nyt koskaan pääsen sellaiseen, tiedä häntä. Jospa olen koko ikäni niin sekaisin, että vääntämistä on? Äh, nyt tää menee taas pelkojen puolelle. Hus hus hus! Ei voi tietää miten menee, minne pääsee, mistä pääse jne. Joten antaa olla. Ainakin tältä erää.

Sitä teetä ja tuota kirjaa...