lauantaina, joulukuuta 03, 2005

Läheinen sukulainen on kuollut.
Pesin housut ja samantein kännykän, eli se siitä.
Viikko ollut raskas muutenkin.

Jotenkin pysähtynyt olo. Ahdistaa. Koko ajan tekee mieli käpertyä kerälle ja olla niin kuin ei olisikaan.

Ahmiminen ollut valtavaa. Tunteita painetaan alas juu, mutta en keksi muutakaan nyt. Tai en suoraan sanoen jaksa, eikä kiinnosta kipuilla asian kanssa. Haluan vain olla nyt.


Vanhat tapahtumatkin riivaa. Isän kuolema. Ne monet pienet kuolemat mitä elämä tuo mukanaan.
Kaipaan puhdasta ilmaa, tuoretta vettä, tilaa.
Voi kun pääsisi edes uimaan. Mutta ei ole uimapukua, ja ne on läskille kalliita.

Koska itku tulee? *huoh*

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niina, itku tulee, kun sen antaa tulla. Suremiseen on annettava aikaa. Ja lupa.
- Minä ostin kesällä Tarjoustalosta Delffin valmistaman uimapuvun kokoa XML eli jättiläiskoko. Se maksoi 21 eur eli oli kohtuuhinta.
Pidä huolta itsestäsi. Olet ajatuksissa.

Linne kirjoitti...

Hei,
olen ostanut useamman uimapuvun kirpparilta - kuin uusia - ihmiset ostavat itselleen usein vääriä kokoja ?

Anonyymi kirjoitti...

*iso halaus*

Anonyymi kirjoitti...

Voimia sinulle jaksaa! Ei kaikkea samalla kertaa. Ehtii myöhemminkin.

Aika monissa uimahalleissa kohtuupienellä rahalla saa vuokrattua uimapuvun. Olen ollut ihan tyytyväinen niihin pukuihin. Ei ne mitään huippumuodikkaita kaaritukimalleja ole, mutta menee hyvin kun on vaan halu kertaluontoisesti kellumaan.