lauantaina, joulukuuta 17, 2005

Väsyttää, ja ei väsytä

Väsyttää oma elämä. Jatkuvat ongelmat, jatkuvat epäonnistumiset. Ensi viikolla yhteys lääkäriin, en jaksa nyt yksin. Yhteys sosiaalityöntekijään, mitä tehdä, että ei enää rahat karkaa käsistä kun sairastelen. Ja miten jatkossa hoitaa asioitaan.

Nukkuminen useammin huonoa ja välillä sikeää kuin mikä. Ja välillä ei mikään määrä riitä ja taas unet karkaa.

Käsityöt viime yönä edistyneet. Kiva että edes jokin elämässä edistyy.

Itseeni niin väsynyt. Yön katselin lääkepulloja... josko joku päivä lähden... Tai sitten en.

Miten kestää pettymyksien jatkumoa?

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pettymykset ovat jatkumo, niinpä niin. Mutta pysyttele langassa kiinni, se on elämänlankaa!

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ja uskoa! Pysy lujana! Muista, että jokaisesta pettymyksestä opit jotain sellaista, jota helppoa elämää eläneet ihmiset eivät osaa kuvitellakaan.

Timantit syntyvät paineessa.

Nimuel kirjoitti...

Sä olet siellä aallonpohjalla nyt. Sieltä on matka ylöspäin, vaikka masentuneena sitä ei näe. Ikäänkuin kulkee valoisaa polkua silmät kiinni liimattuna.
Sä tarvitset vaihtelua. Sun pitää vaan joku päivä hypätä siihen H- tai R-junaan ja tulla tänne. Mä soitan sulle pian.

Kaura kirjoitti...

Kommentoin äsken varhaisempaan juttuusi, jossa olit iloinen. Eikä siitä ole paljon aikaa! Ei sitä hyvää oikein pysty muistamaan, kun on aallonpohjassa, ainakin meillä päin se on vaikeaa. Jaksamusta näin jälkijunassa!

MysteryKnitter kirjoitti...

Liinu puhuu asiaa. Pidä kiinni siitä elämänlangasta! Älä luovuta! Ja Kaurankin kanssa voin sanoa olevani samaa mieltä, siis tarkoitan sitä kun hän kirjoitti, että masentuneena ei jaksa muistaa elämän hyviä aikoja.