Pläääh....

Uniapnea pyörii mielessä vähän väliä. Nyt on varattu aika lääkärille, jotta sitä alettaisiin tutkimaan. Miettinyt sitä, että veljellä se on hoidettu ja on vielä varsin hoikka mies. On taitanut mullakin olla tuo jossain määrin niin pitkään kuin muistan, ennen lihomista. Nyt se on vain pahentunut. Ja nukkuminen varsin pätkittäistä. Ei se kovasti vireystasoa nosta.
Joudunkohan samaan kuin veljenikin: leikattiin rustoa ja luuta tieltä pois nenästä jotta ilma kulkee. Oli meinaan jälkikäteen aika perhanan kipeänä. Kääk.... Voi kun voisi olla miettimättä tuota. Tulee mikä on tullakseen.

Ei oikein mikään suju nyt. Taitaa tulla ensi viikolla tuomio, että kuntoutus lakkaa tällä erää. Itsellä ristiriitaiset fiilikset. Pelkään koko ajan sen verran seuraavaa hypomania jaksoa, että vähän väliä seison jarrun päällä, kun asiat alkavat sujua liian sutjakasti. Kun en tunnista koska olen vain todella aikaansaava ja koska mopo alkaa karata käsistä. Olisipa se kiva jutella näistä jonkun ammattilaisen kanssa, mutta en esimerkiksi tällä haavaa tiedä koska seuraava terapiakerta on. Yleensä se on ollut 3:n viikon välein. Ikäänkuin se mihinkään riittäisi.

Jostain pitää kaivaa kantti mennä ahmimishäiriöisten anonyymeihin keskustelijoihin. Hmmmm, missähän se kantti sijaitsee? Täytyy etsiä.

Oon mukana suuressa projektissa nyt. Oma jaksaminen jännittää taas, ei se ettei jaksa, vaan se ettei jaksa liikaa. Rajan vetäminen mulle kumman vaikeaa.