keskiviikkona, lokakuuta 26, 2005

Oi autuutta.
Hain postista siellä jo odotelleen paketin. Sain jopa kyydin ystävältä kotiovelta postitoimipaikkaan ja takaisin. Ihana määrä lankoja, kaikenlaista. Juu jämiä monia, mutta niille on taatusti käyttöä. Kirja. Kirje. KIRJE! Oi ihanuus. Kirje on harvinaista herkkua. Enää yhden tätini kanssa on tullut kirjoiteltua. Hän asuu Ruotsissa, ei tule siis paljon soiteltua.
Ihan tulvi mieleen muistoja eri kirjeenvaihdoista vuosien varrelta. Ikävä moisia. Hmmm, pitänee mennä postimerkkejä ostamaan. Ei kun hei... mullahan saattaa jopa olla niitä. Mä kun aika ajoin innostun kivoista merkeistä ja ostan niitä tarpeeeeeksi. Ja ainahan mulla nyt paperia, ja kuoria ja kortteja on... Vähän joka lähtöön. Muka. Sitten kun tulee se lähtö, yleensä joutuu ostamaan sen kortin. Eli yritän nykyään olla ostamatta kortteja. Muutakuin nyt kivoja Parane pian- kortteja ym.

Tuossa määrässä sitä riittää suunniteltavaa. Lupaan lahjoittajalle, että tehdyistä töistä tulee kuvia.

Hups, unohduin muualla, meneeköhän tämä yhteys poikki kun yritän päivittää. No aika näyttää.

Jospa vähän nyt energiaa saaneena siivoilis. Siihen on huutava tarve.... aina vaan

3 kommenttia:

irja kirjoitti...

Ajatella, että tulemalla iloiseksi, teit toisenkin iloiseksi!

Ninni kirjoitti...

*halaa hellästi*
Voimia sulle. On todella murheellista jos oma äiti ja läheiset syyllistävät eivätkä tue silloin kun on heikoilla. Onneksi sulla on lankaa! Saat multakin jos tahdot. Pistä mulle vaan meiliä jos kiinnostaa.
ninni@ninninpinni.com

Ninni kirjoitti...

Niin ja vielä tuli mieleen, että tuo kiukku mikä sulla nousi. Se on hyvä merkki! Jos jaksaa kiukustua niin se on jo jotakin.