Kerran vuosituhannessa?

Minä olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin tyytyväinen. Sain pestyä kaikki ikkunat. En muista koska viimeksi olen mm. työhuoneen ikkunan pessyt. Se oli niin likainen, että sai jynssätä. Ja sen jälkeen jynssätä seinän kun se oli niin likainen likaisesta vedestä....

Miksi olen niin tyytyväinen? Kun en ole pitkään aikaan (vuosiin) saanut itse tehtyä omia juttuja yksin. Eli kyllä juttuja toisille (yhdistykset), mutta en itselleni, itseäni hyödyttäviä. Se on mennyt pitkän aikaa niin, että äitini on olut täällä seurana, potkimassa liikeelle. Mutta hip hei, nyt pitkästä aikaa ihan itse, yksin ja omasta tahdosta. Sain samaan syssyyn liki kaikki tavaratkin mitä liikuttelin paikoilleen. Nyt on vaan niin kova nälkä, että odotan että saan syötyä ensin ja sitten olohuoneen tavarat paikoilleen.

Mutta ei pidä luulla, että täällä sitten on siistiä. Huoh, ei. Saas nähdä saanko tuota siivouspuolta itse paremmalle tolalle vai onko ihan pakko ottaa siivooja avuksi... Se on vaan pienessä eläkkeessä pirun kallista.... Toivon että se on kimmoke siivota itse, pitää järjestystä yllä ym.

Parempaan suuntaan olen jo kotvan aikaa mennytkin. Mutta se ei vielä riitä. Paljon on vielä tehtävää.

Nyt ei ole puolen vuoden hypomanioita auttamassa asioiden hoidossa. Lääkitys pitää sen pääosin poissa. Nyt pitää itse saada aikaan. On muuten aika jännää kun yli 30 vuotiaana alkoi totutella toimimaan lääkityksen avulla niinkuin terveet ihmiset, eikä niin kuin hypomaniassa. Vähän sama kuin 28-vuotiaana piti opetella uudestaan kävelemään.

Elämme jännia aikoja :)