ahdasta ja ahdistavaa

Piti tyhjentää kerhohuone Taaperokassi tavaroista. Onneksi tänään ystävä vei täältä 16 säkkiä, missä oli valmiita taaperokasseja. Täällä mun kämpässä on nyt sitten iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiso määrä noita tavaroita, vaatteita jne. Ja kun tää kämppä oli jo ennen tätäkin _todella_ sekaisin, niiin.... nyt tämä jo ahdistaa. Ei täällä mahdu liikkumaan, vähän väliä jotain kaatuu jne. Ja kun on oma vika, niin sitten olen tosi vihainen, itselleni. Ja en ole tänään saanut juurikaan mitään aikaan täällä. Kehittävää. Hei! Mistä saa rautaista itsekuria ja tahtoa ostettua? Tämä sen kasvattaminen kun on niin kovin hidasta.

Tosin, kun piti tuolta kerhohuoneelta tavarat pakata niin sepä toimi varsin hyvin. Olin ystävän kanssa sopinut että hän tulee klo 18 paikalle ja aletaan autoa apuna käyttäen kuskaamaan tavaroita mun kämpille. Ajattelin aluksi, että kun nyt sais suurimman osan ja vaikeimmin kannettavat pakattua ja siirrettyä. Mutta mäpä sainkin kaiken pakattua ja siirrettyä. Olin jopa tunnin etuajassa.

Homma toimi niin, että sovin itseni kanssa alkuun niin, että "pakkaa eukko noi sukat tuolta, pidä tauko sitten". No kun ne olin pakannut päätinkin pakata samantein tumput jne. Pakkasin yhteenmenoon puolet tavaroista, ja voin sanoa että sitä tavaraa on oikeasti melkoisen paljon. Oli vielä valmiita kassejakin säkittämättä.

Kumma juttu kun välillä asiat sujuu ilman mitään kitkaa ja välillä valtavaa tahkoamista. Tähän väsyy toisinaan, kuten juuri nyt. Ei ole kivaa olla minä itselleni.

Toisille mä oon ihan muuta.