tiistaina, toukokuuta 02, 2006

olisipa jo...

Olisipa jo kesä. Ja niin lämmintä, että voisi ottaa viltin ja vähän evästä/juomaa mukaan ja mennä Kaivariin puun varjoon, meren rannan vilvoittavaan tuuleen. Ottaa mukaansa jokin käsityö,
ehkä jokin neule, ehkä Unicefin Anna ja Toivo- nuken vartalon tekeminen.
Saisi seurata motoristeja, ilakoivia lapsia, rentoutuvia aikuisia. Merellä purjeveneitä, laivoja... eri kokoisia paatteja.

Voi kun taas olisi ystävä silloin paikalla, kun yllättää suuri vesikuuro.... silloin ystävän kanssa mentäisiin ulos, hyppimään lätäköihin, ilakoimaan muuten vain.... sadetanssia.
Sateen jälkeen kuivat vaatteet päälle, märät kuivumaan ja juotavaksi teetä.

Toivottavasti ei ole niin kiire tai niin mieli maassa, ettei näe kuinka eri vaiheet luonnossa vaihtuu. Kuitenkin jokainen "uusi" kukka piristää.

Uuden vihreän tulo on aivan ihanaa! Niin montaa eri sävyä. Puissa, pensaissa ja maassa. Kun vain olisi mahdollisuus saada kaikkea tuota värimaailmaa matonkuteisiin, tekisin siitä maton. Olen jo pitkään haaveillut moisesta. Jonkin aikaa keräilin kangaita, mutta ovat tainneet mennä äitini tekemiin mattoihin. Harmi. Vihreä on vaikea väri saada. Samoin sininen. Sinisen vaikeus on kummaa, kun se on monen suomalaisen lempiväri.

Näkeeköhän tänä kesänä ketun?

2 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Maailman kauneimmat värit ovat Suomen kesätaivaan sininen ja se vihreä, kun muutaman viikon päästä (voi vielä mennä kuukausikin, jos huonosti käy) menee seisomaan sellaisen tiheän, nuorehkon koivikon reunalle...

muoriska kirjoitti...

Jaa-a että ketun.. kyllä varmaan.. kun kaste on maassa ja yön usvan liepeet vielä viipyvät kukkien yllä... silloin se repolainen hiipii
:)