Ei pidä luulla, kun vois tietääkin...

Miten toi oppi ei pysy päässä, ei sitten millään kun asia on arempi, vaikeampi. Silloin iskee päälle luulot, pelot jne.
Kävin tänään kuntoutuspaikassani ja menin sinne parin viikon tauon jälkeen sillä mielellä, että tähän se sitten loppuu. Luulin, että mun pitää samantein jos jatkan, alkaa käymään työkokeilupaikoissa. Ja minähän en tässä elämänvaiheessa juuri nyt koe olevani siihen alkuunkaan valmis. No luulo oli väärä. Nyt riittää, että menen sinne joka arkipäivä ja teen siellä hommia.
Elämä on kovasti vaiheessa.
Elämä on kovasti tahkoomista, mikään ei oikein suju omalla painollaan.

Asiasta kukkaruukkuun. Englannin kieli on ollut vähän hakusessa ja kun olen mennyt mukaan The postcard crossing project
(perhana tätä kun ei anna kirjottaa ton linkin perään ilman että menee samaan linkkiin), niin tänä aamuna kirjottelin 3 korttia liirum laarum ja huomasin etten tarvinnutkaan sanakirjaa kertaakaan, eikä tarvinnu raapia päätään miten mikin kirjoitetaan. Ja taas joku toinen päivä mä oon ihan jumissa sen sanakirjan kaa, en pärjää ilman sitä.

Puut on kellertävän vihreitä lehtiä täynnä. Eilen mun mittari näytti 25 astetta. Multa meni tililtä vahingossa liian monia maksuja. Nyt ei ole varaa kesävaatteisiin ja kaikista edellisistä olen lihonut ulos. Ja mä en kestä kuumuutta kovinkaan hyvin. Joten mustat vaatteet on aika pop näillä keleillä mulla... Tulee rankka kuukausi tämän myötä.
Kuin noin muutenkin arviolta.